Mittailin, että kirjan ohjeella pitäisi tulla suunnilleen sopiva minulle, kävin ostamassa puupuikot, jotta voin aloittaa kutomisen heti lentokoneessa, mallailin omista varastoista sopivaa lankaa pariksi puuvilla-pellavalle, kudoin taas koetilkkua ja siitä se lähti. Tällaisiin maisemiin mentiin ja
tässä ollaan jo purkuvaiheessa. Ei näytä hyvältä, ei.
Aloitin sitten apinan raivolla uudelleen pelkällä puuvilla-pellavalla, ja aika hetipian kotiin paluun jälkeen oli valmista.
Kummitus? Tursas? Ainakin japanilaiset pienet ihmiset ovat vielä pienempiä kuin suomalaiset pienet ihmiset, jotenkin litteämpiä. Onneksi tyttö tykkää. (Huom. Tyttö nappasi myös äidin paidan käyttöön. Tästäkö se alkaa? 9-vuotiaana?)
Malli: Cape Vest Knit-kirjasta, kustantaja Ondori, ISBN 277-11375-3
Lanka: Dropsin Bomull-Lin, n. 270 g
Ohje on japanilaisen graafinen, sellainen sangen yksinkertainen versio, ja sitä oli tosi helppo seurata, kunhan laskeskeli kiltisti ruudut ja silmukat. Korkeussuunnassa mittasin senttimetreissä.
***
Ps. Täti syötti mulle tänään voikukanlehtiä.
2 kommenttia:
Kun menin Ameriikkaan, koneeseen sai ottaa vain virkkuukoukun, ei edes puu-/bambupuikkoja (Finnair). Kysyin etukäteen.
Mekin menimme Finnairilla, tällä matkalla Italiaan. En kysellyt etukäteen mitään, jostakin neuleblgista vain olin lukenut että puiset neulepuikotkin hyväksytään, ja kudoin täysin avoimesti lentoemäntien silmien alla eikä kukaan sanonut mitään. Ota niistä ohjeista ja käytännöistä sitten selvää.
Lähetä kommentti