Kesäkäsityö

Ostin tämän langan kesän alussa sillä mielellä, että kudon rennon, löyhäneuloksisen, liehuvahkon, hihattoman, T-paidan päällä pidettävän tunikan. Kudoin mallitilkkuja, nuuskin ohjeita ja mietin ja pohdin, mutta Sitä Oikeaa ohjetta ei löytynyt eikä usko riittänyt ruveta väsäämäämään aivan omasta päästäkään. Sitten mietin, että josko hame ja nimenomaan tämä ihana hame, mutta sekin tyssäsi heti alkuunsa, kun korkeussuuntainen tiheys, joka olisi olennainen tässä työssä, oli aivan metsässä. Kesäkuu kului tässä hetteikössä, kunnes juuri ennen kesälomamatkaa silmään sattui jo pitempään hyllyssä tilaisuuttaan odottanut kiva teos ja malli:

Mittailin, että kirjan ohjeella pitäisi tulla suunnilleen sopiva minulle, kävin ostamassa puupuikot, jotta voin aloittaa kutomisen heti lentokoneessa, mallailin omista varastoista sopivaa lankaa pariksi puuvilla-pellavalle, kudoin taas koetilkkua ja siitä se lähti. Tällaisiin maisemiin mentiin ja

tässä ollaan jo purkuvaiheessa. Ei näytä hyvältä, ei.

Aloitin sitten apinan raivolla uudelleen pelkällä puuvilla-pellavalla, ja aika hetipian kotiin paluun jälkeen oli valmista.

Kummitus? Tursas? Ainakin japanilaiset pienet ihmiset ovat vielä pienempiä kuin suomalaiset pienet ihmiset, jotenkin litteämpiä. Onneksi tyttö tykkää. (Huom. Tyttö nappasi myös äidin paidan käyttöön. Tästäkö se alkaa? 9-vuotiaana?)

Malli: Cape Vest Knit-kirjasta, kustantaja Ondori, ISBN 277-11375-3

Lanka: Dropsin Bomull-Lin, n. 270 g

Ohje on japanilaisen graafinen, sellainen sangen yksinkertainen versio, ja sitä oli tosi helppo seurata, kunhan laskeskeli kiltisti ruudut ja silmukat. Korkeussuunnassa mittasin senttimetreissä.

***

Ps. Täti syötti mulle tänään voikukanlehtiä.