maanantaina, maaliskuuta 14, 2011

Irlannissa









Palasin juuri kuoromatkalta Irlannista. Tämä oli toinen kertani maassa ja ensimmäisellä kerralla koetut asiat tuntuvat yhä pätevän.

Kun raahaa matkalaukkuaan lentokentältä parkkipaikalla odottavaan bussiin, aurinko paistaa ja navakka tuuli leyhyttää tukkaa. Bussin lähtiessä liikkeelle on jo pilvessä ja samantien ripsahtaa. Onneksi päällä oli jo 15-vuotta palvellut öljykangastakki. Huppuineen.

Ihmiset ovat sydämellisiä. Kaikki on vähän rähjäistä ja kotikutoista, mutta jos joku ei toimi, keinot kyllä keksitään.

Dublin on sydänjuuriaan myöten musiikkikaupunki. Konsertteja, keikkoja ja katumuusikoita riittää joka lähtöön, ja jos ei saa jaksa lähteä liikkeelle, hotellin alakerrassa saattaa olla yksi Irlannin isoimmista pubeista, jossa soi joka yö yhdestätoista neljään. Näin kävi meille. Päätin suhtautua jumputukseen Dublinin tuutulauluna ja se toimi.

Toinen konserteistamme oli Irlannin suurimmassa kirkossa St. Patrickin katedraalissa ja tuntui hienolta laulaa siellä musiikkia, joka on sävelletty soimaan juuri sellaisessa suuressa tilassa.

Irlantilaiset vaalivat historiaansa kivenjärkäle kivenjärkäleeltä.

Dublinin lähellä on Wicklow-vuorten alue, jonka korkeimmat tunturimaiset huiput nousevat yli tuhanteen metriin. Tätä en tiennyt ennestään.

Kaupungilla oli kerjäläisiä, suurin osa irlantilaisia.

Rakkaushuolia potevien apumiehen, Pyhän Valentinuksen pyhäinjäännöksiä säilytetään Dublinin karmeliittakirkossa. Opas esitteli ne minulle henkilökohtaisesti ja ex tempore matkan varrella toimittamaan ihan muuta asiaa, ja kertoi liikuttuneena, kuinka hän on sytyttänyt kynttilöitä arkun luona olleeseen telineeseen.

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2011

Pikkulämmikkeitä



Vielä on tilausta merinovillaisille lämmikkeille. Lunta on puoli metriä, ja vaikka mittari saattaa päivisin käydä plussan puolella, minulla ei ole tarvetta veuhottaa kaula paljaana, paljain päin. Käytetty on, alakuvan pölyt ja irtohius sen todistavat. :)

Kauluri: Michele Wangin The Eternity Scarf (jo toinen, eka meni tyttärelle) (Ravelryssä)
Lanka: Malabrigo Rios, väri Zarzamora (863)
Puikot: Addin pyöröt, 4 mm (kai)

sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2011

Kevätväriä

Olen pienten käsitöiden nainen. Onneksi lähipiirissä on vielä myös pieniä lapsia, joille voi neuloa.


Olen myös sekä lyhytpinnainen että tv-neuloja, joten puikoilta tuppaa tulemaan helppoa ja nopeata. Modassa 1/2011 oli Sanna Vatasen vauvan jämälankatakki. Pelkkää oikeaa, mahdollisimman vähän saumoja: loistavaa!

Keräsin lankakoriini sopivan vahvuiset ja väriset lankakerien jämät ja ryhdyin työhön. Tiheydestä en piitannut ja luulen, että takista tuli hieman suurempi kuin ohjeessa. Raglankavennuksista en pidä vaan halusin kaarrokkeesta pyöreän. Kavensin siis saman verran silmukoita ja samoilla kerrosväleillä kuin raglankavennuksetkin olisi tehty mutta tasaisin välein per kerros. Niin ja itse asiassa tein kavennuksia enemmän kuin ohjeessa, sillä jatkoin kavennuksia niin kauan, että kaula-aukko näytti sopivalta.


Villatakki: Sanna Vatasen ohje Moda 1/2011 koko 2/3v, josta tuli löysä takki vajaa 2-vuotiaalle. Sopinee vielä ensi syksynäkin.
Puikot: 3,5 puiset pyöröt.
Langat: Nallea, 7-veljestä, alpakkaa, silkkivillaa, puhdasta villaa jne. sopivissa väreissä.

Napit: puuta, Stockmannilta.