tiistaina, toukokuuta 22, 2012

Ei tullutkaan pöytäliinaa


Joskus käy niin, että syntyy jotain hauskempaa kuin alun perin piti. Ostin kankaan monta vuotta sitten Tukholmasta Åhlensin tavaratalon kangasosastolta, ja mielessä oli pöytäliina tai sohvatyynyt. Kangas oli jotain talon omaa, edullista kuosia, ja tykkäsin väristä ja tykkäsin hennosta painokuviosta.



Kangas on siis hilloutunut pitkään kaapissa ja odottanut ompelukärpästä, ja nyt se puraisi. Finlaysonin sivuille on ilmaantunut joukko ilmaiskaavoja ja niistä Naisen mekko kuiskutteli voimallisimmin. Samoihin aikoihin kun löysin kaavan, löysin tosin myös toisen intohimon kohteen eli Lotta Jansdotterin kankaat, ja meninpä siten tilaamaan ahvenanmaalaisen suunnitteleman kankaanpalan merten takaa... Sitä odotellessa päätin kuitenkin tehdä koekappaleen ja se on tämä tässä.



Nyt kun mekkonen/tunika on valmis, taidan tykätä siitä kovastikin, mutta sen vaan sanon, että Finlaysonin ompeluohje on aika epämääräinen. Jos ei ole pitkään aikaan ommellut paljon sohvatyynynpäällistä monimutkaisempaa eivätkä miehustan alavaran ompelun hienoudet ole selkäytimessä, ei kannata tehdä kuten minä eli ommella pöhkönä ohjeen mukaan ja olla välittämättä korvan juuressa inisevästä epäilijästä. Silloin käy (kuten minulle), että ommeltuaan alavarat jäpäkästi sekä toisiinsa että etu- ja takakappaleisiin, huomaa ommelleensa koko tekeleen pussiin, jota ei saa käännettyä oikein päin. Arrrrgh! Siinä sitten puretaan ja konsultoidaan Ottobren mekko-ohjeita ja käännellään ja väännellään. Mutta enää ei murista. Nautitaan ihanasta kevätpäivästä ja värikkäästä mekkosesta.



sunnuntaina, toukokuuta 20, 2012

Tvåändsstickning




Kuorokaverini käy maanantaisin käsityöpiirissä kirkkonummelaisen Kajan luona, ja minä pääsin hiljattain mukaan. Kaja on ollut kudonnan opettaja ja omistaa yli kymmenet kangaspuut, mutta hän tuntuu tekevän räväkällä asenteella monenlaisia käsitöitä. Kaja osaa myös harvinaisen tvåändsstickning-neuletekniikan, jonka hän kertoi oppineensa 1960-luvulla Taalainmaalla. Kuten monet varmasti tietävät, englanniksi tekniikkaa kutsutaan joko nimellä twined knitting tai two-end knitting, mutta suomalaista vakiintunutta nimitystä ei taida olla olemassakaan. Kaja tosin sanoi kuulleensa joskus nimityksen kierreneulonta, ja se voisikin olla ihan hyvä nimi.




Moni varmaan tietää jotakin tästä vanhasta tekniikasta, jonka perusidea on se, että neuletta kudotaan koko ajan kahdella langalla, jotka tulevat joko samasta kerästä (kerän ulko- ja sisäpuolelta) tai eri keriltä. Lankaa vaihdetaan joka silmukan jälkeen ja lankoja kierretään toistensa ympäri koko ajan samaan suuntaan. Neuleesta tulee sillä tavalla paksua ja tiivistä, mutta silti pehmeää ja tosi miellyttävän tuntuista vaikka lapasneuleeksi. Youtubesta löytyy joitakin videoita. Useimmissa kudotaan anglosaksiseen tyyliin, jolloin lankaa pidetään oikeassa kädessä ja se kiepsautetaan vasemman käden puikonpään ympäri. Samaan tapaan kudottiin kuulemma myös Taalainmaalla, mutta Kaja on soveltanut teknikaan meikäläiseksi, koska se on hänestä nopeampaa ja kätevämpää. Kaja sanoi, että mehän voimme tehdä täällä niin kuin haluamme, koska ei ole perinteitä eikä kukaan tule valittamaan, että teemme väärin. :)



Videoin Kajan kutomista, mutta jostain syystä videot eivät suostu latautumaan tänne blogiin. Harmi, sillä Kajan neulomista on hauska katsella ja jutusteluaan mukava kuunnella. Ensimmäisessä videossa hän näytti silmukanluontitavan, jolla neuleeseen syntyy nyörimäinen reuna, ja toisesta olisi nähnyt varsinaista kutomista. Tässä kuitenkin pari valokuvaa.

                       

Kaja on kutonut yli tuhat lapasparia, ja hän on kirjannut ne kaikki kauniiseen muistikirjaan. Kaikki parit ovat uniikkeja, koska hän keksii lapasen yksityiskohdat vasta kutoessaan. Kaja on muuten kutonut myös tv:ssä. Kuten monet varmaan muistavat, Arne ja Carlos vierailivat viime joulun aikaan Suomessa. He esiintyivät myös ruotsinkielisessä Kirjakausi-ohjelmassa ja Kajahan siellä oli myös heidän kanssaan neulomassa. Myöhemmin Kaja oli lahjoittanut miekkosille myös kutomansa lapaset! Valitettavasti kyseistä Kirjakauden jaksoa ei löydy enää netistä, mutta tässä lohdukkeeksi yksi video miesten Suomen-vierailulta.



No nyt pitäisi vissiin ruveta harjoittelemaan. Periaatteessa osaan luoda silmukat, kutoa oikeaa ja nurjaa ja nurjia koristesilmukoitakin, tajuan miten lankoja kieputellaan ja joku käsitys minulla on myös yhdestä peukalokiilatyypistä ja kirjoneulonnastakin. Pitäisi siis kai vaan ottaa itseään niskasta ja aloittaa lapanen (hui). (Saanhan kipittää kysymään Kajalta neuvoa, saanhan...)


Onkohan kenelläkään teistä kokemusta tästä tekniikasta?

lauantaina, toukokuuta 12, 2012

Ihanat naiset lankakaupassa


Päivä alkoi tänään hauskasti, sillä tapasimme aamukymmeneltä Nitkutettua-blogin Helenan ja Lepopuikon Mian kanssa Snurre-lankakaupan edustalla. Helenan olin tavannut lyhyesti aikaisemmin ja Mian tunsin vain blogin perusteella, mutta siitä se juttu lähti saman tien luistamaan.


Snurre oli meille kaikille uusi tuttavuus, mutta heti ensituntumalta kauppa tuntui miellyttävältä: kauniit valkoiset puitteet, värikkäitä lankoja ja ystävällinen kauppias Anne, joka esitteli auliisti liikkeen valikoimaa ja jutteli muuten vaan mukavia. Kiertelimme aikamme hyllyltä toiselle ja makustelimme ja ihastelimme, ja löysimme kaikki ostettavaakin. Kun olimme jo tekemässä lähtöä, Anne tarjoutui keittämään kahvit, ja niin riisuimme takit ja istahdimme pöydän ääreen. Eikä mennyt kauan kuin olimme jo kuin kotonamme: Mia kutoi omaa neulettaan, Helena keri ostamiaan hamppulankoja ja minä sain luvan jatkaa lankakorista löytynyttä pipontekelettä.




Olipa mukava retki. Snurreen poikkeamme toistekin!

torstaina, toukokuuta 10, 2012

Pyörötakki

Vapun ja jääkiekkomatsien katselun lomassa valmistui muutama päivä sitten Sanna Vatasen Pyörötakki. Ohje takkiin löytyy kirjasta Neulo, virkkaa, kirjo ekolangasta! Käytin kuitenkin ohuempaa lankaa ja koukkua kuin kirjassa, joten en edes yrittänyt seurata ohjetta, katsoin vain periaatteen ohjeesta ja annoin mennä. 







Ihanpas tämä oli mukava ja rentouttava välipala. Kuuluu sarjaan "pakko vaan tehdä vaikka tuskin tätä tulen käyttämään". En nimittäin erityisesti pidä pyöreähelmaisista ja edestä alas aukeavista malleista. Ja pienet hihatkin oli tarkoitus tehdä, mutta lanka loppui kesken ja hiha-aukoistakin tuli liian suuret. Mutta voihan se olla, että kesäiltoina tämä kumminkin on mukava lämmikehärpäke. Meneehän se pienenä peittonakin.

Ei mutta nyt on jo kiire, illan matsi alkaa! 


Malli: Pyörötakki by Sanna Vatanen
Lanka: Puro (Novita), 10 kerää = 500g
Koukku: nro 6, metalli
Yksi puinen nappi

sunnuntaina, toukokuuta 06, 2012

Raidat in Action


Sukulaispoika täytti seitsemän ja se oli lahjaneuleen paikka.



Pojantirppanan liikkeet lienevät peräisin jostain Pokemonia tuoreemmasta äksönsarjasta, jota tämä tätönen ei tunne, mutta söpö on. Poika. Kohta koululainen.



Malli: Veera Välimäen Gathering Stripes
Lanka: Rowan felted Tweed DK, sininen (133) ja harmaa (164)
Puikot: Addin alumiinipyöröt 2,5 ja 3,0 mm
Ravelryssä


perjantaina, toukokuuta 04, 2012

Riikinkukkosukat







Tuija pohti taannoin erään neuleohjeen pkok-lyhenteen mahdollista suomennosta (pkok = over 3 stitches, with right needle pick up 3rd stitch on left needle and pass over stitches 1 and 2, with 2 stitches remaining, k1, yo, k1). Lyhenne esiintyi Jocelyn Blairin Peacock Rib Socksien ohjeessa. Olin sattumoisin saanut joululahjaksi ystävältäni aika lailla samanlaisella mallikerralla tehdyt sukat, mutta muistelin ohjeen olevan Novitan lehdestä. Siinä yksi ilta sitten kännykät lauloivat, kun ystäväni napsi kuvia lehdestä ja minä lähetin niitä Tuijalle. Lehdestä ei löytynyt suomennosta lyhenteelle ja mallikertakin, vaikkakin oli aivan samannäköinen, oli tehty peilikuvana Jocelynin ohjeeseen verrattuna. 


Siinä tekstaillessani Jocelynin ohje alkoi tuntua erittäin kivalta. Olen hyvin kranttu sukkamallien suhteen ja niinpä yleensä vain neulon tavalliset perussukat, koska jokin aina häiritsee: liikaa väriä, liian paljon tekstuuria, liian vähän tekstuuria, liian palmikkoiset, liian yksinkertaiset, liian sitä ja tätä. Mutta tällä kertaa ohjeen kutsuun alkoi sekoittua suloista laulua lankalaatikostani, jossa olin näitäkin ihanaisia sukkalankoja jo muutaman vuoden hillonnut. Yhdessä ne muodostivat vastustamattoman seireenien kutsun ja niin taas kerran eräänä myöhäisenä iltana kerin langat, loin silmukat ja aloin napsuttaa menemään. 




En osaa sanoa, kauanko meni aikaa, varmasti jokunen viikko, sillä välissä oli päiviä, etten ehtinyt lainkaan kutoa. Lanka, Lorna's Laces Shepherd Sock oli ensiluokkaista neulottavaa. Saapi nähdä miten kestää käytössä. Mallikerta oli helppo oppia, joten ilman ohjettakin pärjäsi aika pian. Kärki tehtiin ompelemalla viimeiset 20 silmukkaa puikoilta kiinni (= kitchener stitch. Ohje sen tekoon löytyi Vogue Knittingin The Ultimate Sock Bookista.). En oikein tiedä, pidänkö kärjen muodosta, mutta erottuvatpahan joukosta, siis omien sukkieni joukosta. Hassuinta on, että vasta äsken, nähdessäni tämän poptaidesuotimella otetun kuvan tajusin, että sukkani ovat raidalliset!


Malli: Peacock Rib Socks (kelaa sivua alaspäin) by Jocelyn Blair (Ohje löytyy myös Raverlystä)
Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock (80% Superwash wool, 20% Nylon), väri 7ns Cedar (Kiitos langoista, Tuija!)
Puikot: 2,5 puiset

PS. Jaahas. Bloggerin uusi kätevä tekstinkäsittely päätti näköjään ihan itse jättää iiiisoja rivivälejä sinne tänne. En saa niitä pois, joten nauttikaa tilan tunnusta.

keskiviikkona, toukokuuta 02, 2012

Vappupipo


Ylioppilaslakki kiristää ja tuntuu muutenkin turhalta, tohtorinhattua minulla ei ole (eikä se edes kuulu vappuun), joten pitsipipo päähän vaan.


Kuvausassistentteja riitti eilisellä Lintsi-retkellä joka lähtöön. :)


Pipomalli: The Shetland Traderin Norie
Lanka: Dropsin Baby Merino (väri 20), 1 kerä
Puikot: Addin pyöröt 2,5 & 3,0 mm
Pieni modaus: Aloitin kutomisen Rikke-piposta hyväksi havaitulla German Twist Cast-on -aloituksella ja pienemmällä puikkokoolla, jolla tavalla vältin lisäykset reunaosan jälkeen ja reunasta tuli mukavasti rikkemäisen joustava.
Ravelryssä