Pyörötakki

Vapun ja jääkiekkomatsien katselun lomassa valmistui muutama päivä sitten Sanna Vatasen Pyörötakki. Ohje takkiin löytyy kirjasta Neulo, virkkaa, kirjo ekolangasta! Käytin kuitenkin ohuempaa lankaa ja koukkua kuin kirjassa, joten en edes yrittänyt seurata ohjetta, katsoin vain periaatteen ohjeesta ja annoin mennä. 

Ihanpas tämä oli mukava ja rentouttava välipala. Kuuluu sarjaan "pakko vaan tehdä vaikka tuskin tätä tulen käyttämään". En nimittäin erityisesti pidä pyöreähelmaisista ja edestä alas aukeavista malleista. Ja pienet hihatkin oli tarkoitus tehdä, mutta lanka loppui kesken ja hiha-aukoistakin tuli liian suuret. Mutta voihan se olla, että kesäiltoina tämä kumminkin on mukava lämmikehärpäke. Meneehän se pienenä peittonakin.

Ei mutta nyt on jo kiire, illan matsi alkaa! 

Malli: Pyörötakki by Sanna Vatanen

Lanka: Puro (Novita), 10 kerää = 500g

Koukku: nro 6, metalli

Yksi puinen nappi

Raverlyssä

Tähtiä

Ensimmäisen joulupäivän iltana, kun oli mässätty yllin kyllin kinkkua, laatikoita, kaloja, mätiä, blinejä, kastanjakakkua (pahaa! - oletan, että oli huono resepti) ja ris a la mandea, kun oli saunottu, kuunneltu musiikkia, juteltu, oltu vaan ja jouluvieras oli saatettu junalle, ehdin näpertämään tähtiä, joita oli ollut aikomus tehdä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Niitä syntyi samaan syssyyn useampia.

Jos joku mielii samaan puuhaan, ihan  vinkiksi vaan, että yhteen tähteen tarvitaan kahdeksan kaksisakaraista osasta (eikä neljä, kuten minä ensin luulin; käytin kuhunkin näistä tähdistä kaksi origamipaperiarkkia, kukin pilkottuna neljään osaan) ja että se lyhyempi sakara runtataan isomman sakaran sisällä olevien liepeiden alle. Sillä konstilla ja muutamat avemariat tai loitsut loihtimalla tähti pysyy hyvässä lykyssä kasassa ilman liimaa. Sitä en kuitenkaan tajua, miten sakarat saisi ujutettua niin tiiviiksi paketiksi, että keskiosa olisi yhtä siisti kuin Linnillä. Alkuperäinen ohje lienee muuten italialaisen origamitähtigurun Paolo Bascettan käsialaa. Yksi versio ohjeesta löytyy myös täältä.

Mör

Mörköisää Halloweenia!

(Tein Mochimochin Gobbledyghostin tyttären toivomuksesta.) Ravelryssä.

Aurinkoista palmusunnuntaita!

Ps. Mehiläisen ohje Mochimochi-maasta.

Pöllöpartiolainen

Kuka sieltä kurkistaa puskan takaa?

Sehän on vain pieni pöllönpoikanen.

Tarkemmin katsoen, sehän onkin pöllöPARTIOLAINEN. Luulen, että sen partionimi on Toope.

Eikä se taida ihan niin pieni ollakaan.

Alkuperäisidea täältä. Mutta kun itsekin väkertää ja kun nurkista pursuaa kaikenmoisia vanhoja villapaitoja, joista ei liiviä tullutkaan, niin pakkohan se oli itse tehdä. Semminkin kun perheestä 3/5 on partiolaisia. Tai nyt siis 4/6.

Taas se on virkannut

Yksi isompi neuleprojekti etenee pikkuhiljaa, mutta väliin lepattelee lintua, palloa ja muutakin.

Tyttären ystävät halusivat omat vihaiset linnut + munan, joten pitihän minun sitten. Ohjetta näihin ei ollut, sovelsin myyntipehmoeläinkuvien perusteella.

Sitten piti väkertää myytävää kuoron Runeberg-markkinoille. Syntyi avaimenperiä ja pannunalusia, joista itse pidän, kai, mutta yksikään ei mennyt kaupaksi. Ehkä hinta oli liian kova, ehkä kohderyhmä oli väärä tai tekeleeni muuten vaan outoja, mutta tulipa tehtyä.

Pannunaluset on tehty Jäbron paksusta lovikkalangasta ja mallikuvion nappasin Mary Oljen vuonna 1968 julkaisemasta kirjasta Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja. Mary Olki puolestaan sanoo ottaneensa mallin 1900-luvun alkupuolella virkatusta "keinutuolituukista", jossa tuollaisia kukkia oli liitetty yhteen pitkänomaiseksi liinaksi. Pampula-avaimenperät sovelsin Frida Ponténin Virkkauksen ilo -kirjassa olleen ohjeen pohjalta. Mainio jämälankaprojekti avaimenperän tarpeessa olevalle.

Kiukkuiset linnut

Lisää lomaväkertelyjä. Lapset pelaavat Angry Birdiä, ja kun 15-vuotias poikani pyysi minua tekemään punaisen vihaisen linnnun, eihän siitä voinut kieltäytyä. Tytär halusi keltaisen. Musta lintu on tosi kiltti eikä osallistu possusotaan.

Punaisen ohje The Itsy Bitsy Spider -blogista (ohje on tosin ladattavissa vain Ravelryn kautta)

Ravelryssä

Joulutunnelmia

Lasten silmin

Lasten äidin silmin

Joulupallon ohje Arnen ja Carloksen Julekuler-kirjasta

Sieniin otin osviittaa Tante Grønin joulukalenterin kärpässienistä

Ravelryssä: pallero ja sienet

Pipari-installaatio

Ei syntynyt piparkakkutaloa. Sen sijaan lapsi piirsi upean punaisen lohikäärmeen, jonka nahassa kiemurtelivat mustat koukerot. Sen pohjalta syntyi jouluasetelma: metsän ympäröimä lohikäärmeen luola aarteineen ja lohikäärme, jolle enkeli tuo joulun sanomaa. :-)

(Nämä salamalla otetut kuvat ovat ehkä kuitenkin vähemmän kammottavia kuin ilman salamaa otetut keltaiset tuhnuiset kuvat. Sori, olen kyllästynyt kameraani, joka ei suostu toteuttamaan visioitani.)

Eleanor ja Tingel zum Tangel

Syysloma on meidän perheeltä ohi. Mökillä satoi lunta ja lehtiä oli enemmän maassa kuin puissa. Mukaan mökille lämmittämään lähti söpö pieni kauluri Eleanor, ohje Knittystä.

Langaksi valitsin varastossani jo kauan hautuneen Garnstudion Silke-Tweedin (52% silkkiä, 48% lampaanvillaa), väri groungra 4 (noin vyötteessä lukee, mutta pitäisikö olla groungrå?). Lankaa kului vajaa 50g. Silke-Tweed oli mielestäni oivallinen valinta: se ei kutita, on lämmin ja pitsikuvio tulee esiin todella kauniisti. Lanka on myös miellyttävää kutoa, vaikka vähän vierastan sitä, että lanka ei lainkaan veny. Toinen kerä sitä vielä olisi johonkin pieneen.

Kauluri kudotaan kolmen kokoisilla puikoilla. Loin silmukat 3,5 puikoilla, kudoin puikoilla nro 3 ja sitten homma lähtikin menemään pieleen.

Ohjeen mukaan viimeinen mallikerta yläreunasta kudotaan pienimmillä puikoilla, jotta kauluri painautuu kauniisti kaulaa vasten eikä lörpsötä. Katsokaa vaikka Knittystä. Minun tapauksessani olisi pitänyt siis käyttää puikkoja 2,5. Mutta minähän epäilin, että kauluri ei mahtuisi päästäni läpi enkä vaihtanut pienempiin vaan paukutin menemään kolmosen puikoilla loppuun asti.

No sehän tietysti lörpsöttää.

Mutta koska inhoan eniten purkamista ja vanhan toistoa, annan olla ja vedän takin kauluksen ylös asti kiinni.

Sitten siihen Tingel zum Tangeliin.

Lomalla tuli muun ohessa askarreltua miehen kanssa. Lampun raato on jo muutaman vuoden odottanut inspiraatiota. Yhtäkkiä totesimme, että kristallin kimallus keittiössä ei haittaisi. Lampusta on aikoinaan irrotettu kristalleja kolmen kristallikruunun entisöimistä varten. Irrotin jäljelle jääneet, lajittelin koon mukaan ja katsoin, mitä niistä saisi aikaiseksi. Totesimme, että mukaan tarvittaisin myös sekä kummitädiltä saadut että hiihtokilpailuissa voitetut lusikat, joille ei ole ollut koskaan muuta käyttöä. Mies porasi reiät ja auttoi ripustelussa ja muisti kannustaa ja kehua :-).

Väriä tuovat itse tekemäni lasihelmet. Nekin ovat jo vuosia odottaneet loppusijoituspaikkaa. Köh, vakuutan, että ne eivät ole kaksisia mutta värikkäitä sentään. Tyyliltään lamppu eroaa melkoisesti muusta huushollista, mutta juuri siksi se saa toimia syksyn piristäjänä. Kolme halogeenilamppua on riittänyt toistaiseksi antamaan yleisvalon keittiöön, tilaa olisi 9:lle.

(Tiedättekö muuten, kuinka vaikea on kuvata aika yksinkertaisella kameralla valaisinta, jossa on kirkas valo, kristalleja, messinkiä ja värikkäitä helmiä? Mikä on ettei suksi luista, mikä kun ei taidot riitä.)

Pieniä kesäkässyjä

Jostakin lehdestä olen nähnyt, että joku firma valmistaa tämäntapaisia ihan tosimielellä, mutta tässä minun versioni. Arabian lautaset kirppareilta, kahvalliset kynttiläpesät Tampereelta kivasta kaupasta (valmistaja) ja valkoinen Ikeasta. Haaveilen vaaleanharmaista kynttilöistä, joita poltetaan hämärinä iltoina helteiden loputtua.

Vähänks on luksuspussukka. On iPod-taskua, kuulokesäilytystä ja kaksi taskua pikkurahalle tai korttirahalle. Inspiraatio on löydetty virolaisblogista, lanka on Ecolution-hamppulankaa, nappi on Peikonpojan taannoisen lähetyksen yllärikoriste ja kangas kangaslootan uumenista.

iPodissa soi mm. One Republic.

Buu

Ihan keskenämme buu-huillaan täällä tämän kanssa, kun yksi on Intiassa, toinen serkulla ja kolmas heppakisoissa. Ei ole yhtään vaarallinen, odottaa vaan auringonlaskua.

Happy Halloween niille jotka sellaista viettävät!

Ohje: Boo

Lanka: Vuorelman Vetoa kaksinkertaisena (85 % villaa, 25 % polyamidia)

Puikot: ruusupuiset sukkapuikot 4 mm

Pientä sievää

Meillä asuu monta hevosta ja tämän nimi on Tiku. Ensin hän oli ori, mutta kun omistajan pyynnöstä kudotusta paidasta tulikin halterneck-mekko, huomattiin, että Tikuhan onkin tamma.

Merinovillainen asu on valmistettu mittojen mukaan ja hyvin sillä tarkenee juhannuksena. Tulevalle Pariisin matkalle Tiku ottaa mukaan lisäksi kaulaliinan, ihan tyylin vuoksi, ja ison kassin, jota emäntä on luvannut kantaa.

Raikasta juhannusta!

Taikatakki vielä kerran

Minäkin sain viisuneuleeni valmiiksi finaalin (Heja Norge!) aikana: kudoin hihat valmiiksi ja ompelin kiinni. Anoppi ja tipsuntapsu voivatkin ensi talvena ulkoilla samanvärisissä asuissa, kuten toive oli.

Tänään veistelin vielä takkiin suuren napin katajasta. Napin kiinnitän, mikäli takin saaja tykkää ja löydämme sille sopivan paikan. Koska taikatakissa ei ole minkäänlaisia muotoiluja, napin paikka täytyy miettiä tarkkaan ja niin, että takki on kantajansa päällä. En myöskään tiedä vielä, kiinnitänkö napin nahalla ja teenkö myös napinläpisilmukan nahasta vai ompelenko napin ja napinläven langalla. Takin saaja saa päättää.