lauantaina, helmikuuta 20, 2010

Harmaata alpakkaa hailakassa maisemassa


Vaikkei olisi uskonut, ihan ajoissa talvipakkasille syntyi tämä alpakkapaita, jihuu! Mutta matkassa oli mutkia. Alunperinhän langoista piti tulla Sandnesin ohjevihkosta löytynyt ponchopusero (tämän postauksen viimeisessä kuvassa vilautin alkuvaihetta), mutta kudottuani tekelettä joulunpyhinä helmaresoriin asti kiihkon vallassa ja käteni kipeiksi, totesin että susi on tulossa. Olisi taas pitänyt kuunnella sitä takaraivossa piipittävää ääntä, joka varoitteli palaamasta evoluutiossa taaksepäin: minullahan ON kädet, oikeissa hihoissa ON järkee. Lepuutin sitten itseäni tämän neuleen suhteen helmikuun alkupuolelle saakka ennen kuin olin valmis tarttumaan hommaan uudelleen. Pää kuitenkin raksutti ja putkautti vision saumattomana kudottavasta pitkähköstä palmikkoneuleesta.


Ponchoa lähdettiin ohjeen mukaan neulomaan kauluksesta alaspäin ja niinpä purin ponchonhökötyksen olkapäille saakka kohtaan, josta kuvittelin pystyväni jatkamaan luontevasti hihojen raglanlisäyksiä. Etuosan palmikkokuvion säilytin ennallaan ja raglanmuotoiluihin otin osviittaa yhdestä aikaisemmin neulomastani ylhäältä alas -neuleesta. Sovittelin neuletta ahkerasti kutomisen edetessä ja miehustaosan sivuihin tein matkan varrella muotoilua kaventamalla ja lisäämällä tarpeen mukaan. Myös hihoissa kaventelin tasaisin välein resoreihin saakka.


Lanka on muuten ihanaa. Alpakkafani olen muutenkin, mutta tämä oli eka neuleeni Schachenmayr Nomottan alpakasta. Se on hieman paksumpaa kuin Dropsin versio ja neuloksesta tulee mukavan jämäkkää ja tiivistä, mutta silti se on tosi pehmeää ja muotoutuvaa. Ja kyllä minä tykkään langasta syntyneestä paidastakin. Tykkään palmikoista ja tykkään pehmeydestä, ja kun ehdin jo ulkoiluttaa paitaa risteilyretkellä arktisessa Tukholmassa, lämpimyyskään ei varsinaisesti haitannut. (Ravelryssä)


torstaina, helmikuuta 11, 2010

sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010

Järjestystä, huurretta ja pirskahtelua



Viime aikoina ajatuksemme (miun ja siukun) ovat pyörineet mm. siinä, kuinka puikko- ja lankavarastosta olisi paras pitää kirjaa. Minulla ongelma liittyy siihen hetkeen, kun seison lankakaupassa, löydän ihanan langan ja töks: en kuolemakseni muista mitä olen halunnut neuloa, sopiiko lanka ylipäänsä mihinkään aiemmin aikomaani projektiin ja onko minulla olemassa siihen sopivat puikot.

Tuija päätyi sähköiseen ja kieltämättä hienon kuuloiseen systeemiin, jota käytetään iPodissa. Minua viehätti enemmän ajatus kivasta muistikirjasta. Näin myös siksi, että en omista sellaista kannettavaa laitetta, johon tuollaisen ohjelman saisi. Taitomaasta löysin nimimerkki Greven tekemiä hauskoja muistikirjoja ja päädyin kirjaan nimeltä Toivontähti. Perjantaina posti toi kauniin paketin ja aivan ihanan muistikirjan. Se on käsin sidottu v. 1930 painetun kirjan kansiin. Kaunista käsityötä.



Itse neulomisrintamalla on ollut hiljaista. Olo on ollut kuin eräälläkin ketulla: huurteinen ja jokseenkin jähmettynyt. Pakolliset työ- ja arkiasiat olen joten kuten saanut hoidettua. Mieluimmin vain istuisin takkatulen ääressä.



No sen verran kuitenkin, että ystävän syntymäpäivälahjan sain tehtyä. Perinteiset syntymäpäiväkekkerit eli talviolympialaiset pidettiin eilen. Lahjaksi ystäväni sai meiltä pullon kuohuvaa ja sen seuraksi vähintään yhtä pirskahtelevan iltalaukun suureen käsilaukkukokoelmaansa.



Iltalaukku/meikkipussi
Lanka: en muista mikä ja vyötteen hukkasin. (edit. Vyöte löytyi. Sirdar Vegas: 75% polyesteriä, 25% akryyliä, väri 127 Manhattan.) Vuori puuvillaa.
Puikot: ulkopuoli nro 5, vuori nro 3,5
Malli: omasta päästä. Kudottu pyörönä näppituntumalla ensin ulkopuoli. Pohja "ommeltu" umpeen samalla kun päättelin silmukat. Sitten poimittu sopiva määrä silmukoita pussin suusta ja kudottu vuori ulkopuolen jatkeeksi. Vetoketju kiinni ja vähän helmiä vetoketjun koristeeksi. Jos tekisin saman uudelleen, kutoisin vuorin erillisenä, jotta vetoketjun saisi nätisti ommeltua vuoren ja ulkopuolen väliin.