sunnuntaina, helmikuuta 06, 2011

Taas se on virkannut


Yksi isompi neuleprojekti etenee pikkuhiljaa, mutta väliin lepattelee lintua, palloa ja muutakin.



Tyttären ystävät halusivat omat vihaiset linnut + munan, joten pitihän minun sitten. Ohjetta näihin ei ollut, sovelsin myyntipehmoeläinkuvien perusteella.




Sitten piti väkertää myytävää kuoron Runeberg-markkinoille. Syntyi avaimenperiä ja pannunalusia, joista itse pidän, kai, mutta yksikään ei mennyt kaupaksi. Ehkä hinta oli liian kova, ehkä kohderyhmä oli väärä tai tekeleeni muuten vaan outoja, mutta tulipa tehtyä.


Pannunaluset on tehty Jäbron paksusta lovikkalangasta ja mallikuvion nappasin Mary Oljen vuonna 1968 julkaisemasta kirjasta Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja. Mary Olki puolestaan sanoo ottaneensa mallin 1900-luvun alkupuolella virkatusta "keinutuolituukista", jossa tuollaisia kukkia oli liitetty yhteen pitkänomaiseksi liinaksi. Pampula-avaimenperät sovelsin Frida Ponténin Virkkauksen ilo -kirjassa olleen ohjeen pohjalta. Mainio jämälankaprojekti avaimenperän tarpeessa olevalle.

2 kommenttia:

Tyttö kylmän maan kirjoitti...

Minkä kokosia nämä suloiset pannunaluset on?

Tuija kirjoitti...

Eipä pannunalusten koko tosiaan noista kuvista selviä... Läpimitta sakarasta sakaraan on n. 24 cm. Minulla on suunnitelmassa virkata kukkia lisää ja yhdistää ne kaitaliinamaiseksi jättipannunaluseksi, niin on varmasti tilaa isommallekin lämminruokavalikoimalle. Tai eihän niitä tarvitse välttämättä edes kiinnnittää yhteen, ne voi vain asetella sopivasti kunkin tilanteen mukaan.