keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Uusia ihania

Tämä juttu sisältää surutonta mainontaa ja hehkutusta.

Kävinpä minäkin viime viikonloppuna Helsingissä Wanhassa Satamassa messuilemassa. Olin saanut aikaisemmin Helskystä kaksi yhden hinnalla -kutsun ja minun piti pyytää siskoa kaveriksi, mutta kääk, unohdin työkiireiden tuiskeessa - sori! Seuraavan kerran muistin asian vasta lauantaina, kun silmä osui Hesaria lukiessani Minne mennä -palstalla messuilmoitukseen. Siinä romuttuivat samantien jalot lauantaisiivoussuunnitelmat, kun mieskin näytti vihreää valoa.

Keskikäytävää ja sen ulokkeita kolutessani tuntui, että eihän täällä tänä vuonna ole paljonkaan kiinnostavaa. Japanilaisia käsityökirjoja tosin selailin hartaasti yhdellä ständillä, mutta ihme kyllä mikään niistä ei räjäyttänyt tajuntaa. Raijan aitan nyssäkästä nappasin pieniä kirjontalankavyyhtejä siskolle ja joltakin toiselta tiskiltä Kaffe Fasset -sukkalankaa tyttären sukkia varten, mutta sitten taivas aukeni: Titityy. Minä kuulun siihen porukkaan, joiden vähäinenkin aivotoiminta seisahtuu odottamattomien lankaihanuuksien äärellä. Silmät harittavat, sydän hakkaa ja käsi haparoi, ja sitten tulee tehtyä kaikenlaisia hulluuksia, kuten ostettua vaivaiset kaksi pallukkaa Habu-lankaa ja nekin eri laatua ja eri väriä. Näin kävi viime talvena Lontoossa I Knit -puodissa. Ne nyttyrät ovat saaneet toistaiseksi tyytyä pölyyntymään sisistuselementteinä. Tämän parempaan en nytkään pystynyt:
Shibuin sukkalankaa ja alpakkalankaa - nam. No on niissäkin ihanuutta ja potentiaalia yllin kyllin. Puikot ja koukku (menossa siskolle)täältä.

Sukkalanka pääsi ulkoilemaan sunnuntaina

(anteeksi huono laatu, ei oltu tarpeeksi nopeita, kamera ja minä) ja suunnitelma on tämä:

Ratsukoita ihastellessani ja koetilkkua tikuttaessani taustalla raksutti Titityyn osastolla käymäni keskustelu langansäilytyksen ikuisuusongelmasta, ja niinpä kaivoin illalla sohvan päädyssä majailevasta pussikasasta heinäkuusta asti uinuneen putkineulosvyyhdin, kerin sen ja annoin palaa:

Tuosta olisi tarkoitus tulla selvästi reilumpi isosisko pienemmälle (virkattu putkiksesta), kunhan selvitän, mitä neulosta tämä tarkkaan ottaen olikaan ja mistä saan sitä helpoiten lisää. Ja ne sohvan päädyn lankapussit muuttavat siis sitten tänne.

Eikä tässä ollut vielä kaikki. Maanantaina saapui - epäonnisten yhteensattumien takia Peikonpojan henkilökohtaisesti kotiin tuomana(kiitokset vielä kerran!) - tällaisia kaunokaisia:

No nyt olen jo sanaton.

2 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Monia ihania ja kivoja juttuja täällä. Seurailen.

Tuija kirjoitti...

Liivia, kiva kun kävit!