Siis tulevan vauvan isosiskolle. Vauvalle Araucania Atacamaa ja Dropsin Alpacaa; isosiskolle Hjertegarnin Alpaca Silkiä somistettuna Atacamalla. Sinisten sukkien väri on kuvassa aivan väärä, oikea väri on pikemminkin tumma turkoosi.
Vauvan sukkien koko hieman arveluttaa: onkohan varsi liian pitkä ja kapea ja riittääkö jalkaosa kuitenkaan? Mitat otin Vogue Knitting: The Ultimate Sock Bookin verrattomasta sukkataulukosta. Mutta en siis kumminkaan uskonut sitä: why, oh why?
Isosiskon sukissa noudatin orjallisesti taulukon mittoja. Varren joustinneuleen nappasin kirjan mallineuleista. Lankaa oli vain hieman vajaa kerä, joten tein sukista lyhytvartiset töppöset tai unisukat. Lankakaan ei taitaisi kestää saapaskäyttöä mutta on ihanan pehmoista. Kukkakoriste omasta päästä.
* * *
Olen tässä jo muutaman päivän pohtinut jouluvalojen ripustamista ikkunaan. Päätin kuitenkin kestää vielä ainakin lokakuun alkuun, jotta en vaikuttaisi ihan höynältä. Mutta joku ehti ensin: Ideaparkissa oli jo eilen myynnissä joulukynttilöitä ja muuta rekvisiittaa! Tunnustan nyt sitten: olen jouluhullu. Enkä tiedä, kumpi meistä on pahempi, mustikka vai tyrni. Mun ainakin on jo todella vaikea olla ajattelematta neulottuja joulupalloja...
Vauvan sukkien koko hieman arveluttaa: onkohan varsi liian pitkä ja kapea ja riittääkö jalkaosa kuitenkaan? Mitat otin Vogue Knitting: The Ultimate Sock Bookin verrattomasta sukkataulukosta. Mutta en siis kumminkaan uskonut sitä: why, oh why?
Isosiskon sukissa noudatin orjallisesti taulukon mittoja. Varren joustinneuleen nappasin kirjan mallineuleista. Lankaa oli vain hieman vajaa kerä, joten tein sukista lyhytvartiset töppöset tai unisukat. Lankakaan ei taitaisi kestää saapaskäyttöä mutta on ihanan pehmoista. Kukkakoriste omasta päästä.
* * *
Olen tässä jo muutaman päivän pohtinut jouluvalojen ripustamista ikkunaan. Päätin kuitenkin kestää vielä ainakin lokakuun alkuun, jotta en vaikuttaisi ihan höynältä. Mutta joku ehti ensin: Ideaparkissa oli jo eilen myynnissä joulukynttilöitä ja muuta rekvisiittaa! Tunnustan nyt sitten: olen jouluhullu. Enkä tiedä, kumpi meistä on pahempi, mustikka vai tyrni. Mun ainakin on jo todella vaikea olla ajattelematta neulottuja joulupalloja...
8 kommenttia:
Ihana blogi :-)! Mikä on tuo koiruus, josta mies on rukkasia tekemässä? Meillä kertyy samanmoisia karvatukkoja ja rukkasiksi tuo meidänkin uhkaa päätyä...
Hei Junika! Kiitos kommentista. Koiruus on slovakian cuvac, omanarvontuntoinen laumanvartija, mutta meillä vain kotikoira, "se kolmas lapsi" ja tietysti tärkeä villan tuottaja ;-)
No kas, minun edellinen koirani oli samaa rotua. Ihana, ihana olento! Nykyinen koirani on Tatravuoriston toiselta reunalta ja paljon pölkkypäisempi, energisempi ja eläimellisempi otus. Toisenlaisessa elämäntilanteessa toki sen riehakkuus olisi vain ilo. Onko teidän slovakki sellainen... liki ihmismäinen olento? Kaikki tapaamani ovat olleet.
Hassua! Liki ihmismäinen on varmaan ihan oikein sanottu. Siitä huomaa, että se ajattelee ensin ennen kuin tekee. Se ei myöskään tee mitään ellei se koe sitä mielekkääksi. Mutta mun miehellä oli tavatessamme silloin jo vanha cuvac ja SE koira on fiksuin tapaamani koira ikinä. Meidän koira on siihen verrattuna vähän pölhökki. Mutta on tämäkin koira meitä hassuttanut monta kertaa. Minkä rotuinen koirasi on?
Sen pölhökin "täti" täällä. Mun lempparikoira ja ehkä sen ihmismäisyydestä kertoo jotain, että todella tunnen olevani sille täti, kuten olen oikeasti täti Saijan lapsille. Se jutteleekin mulle, kertoo asioita. Ja se tietää, että ihan oikeasti tykkään rapsutella sitä ja se näyttää mulle, että sekin tykkää, mutta samalla on selvää, että se ei ole mun koira.
Huomenta, tuo nykyinen kaistapää on Owczarek Podhalanski. Olisi ihan verraton otus varmaan, mutta joutunen luopumaan siitä elämäntilanteeni vuoksi. Sitten joskus otan uuden Slovacian Cuvacin. Kaikki tuntemani slovakit ovat juuri tuollaisia harkitsevaisia ja ajattelevaisia (ei miellyttämishalua, joten eivät tottele ekalla käskyllä mutta sen huomaa, että ymmärtävät! noudattavat käskyä, jos siinä on jotain järkeä).
Ahaa, olen ehkä nähnytkin Podhalanskeja mutta henk.koht. kokemusta minulla ei niistä ole.
Olen todella pahoillani elämäntilanteesi vuoksi ja toivon teille kaikkea hyvää. Ihmiseen verrattuna koira on kumminkin vain koira vaikka kuinka ihana olisikin.
Juu, Podhalanski on melkein samannäköinen kuin Slovakian Cuvac. Upeita olentoja!
Luonne-eroista en osaa sanoa kun tunnen vain tämän yhden, mutta tällä perusteella väittäisin, että niitä on. Podhalanski ei ole ihmismäinen eikä aivan niin harkitsevainen kuin Cuvac ja ehkä vähän pölkkypäisempi.
Lähetä kommentti