Joulutunnelmia

Lasten silmin

Lasten äidin silmin

Joulupallon ohje Arnen ja Carloksen Julekuler-kirjasta

Sieniin otin osviittaa Tante Grønin joulukalenterin kärpässienistä

Ravelryssä: pallero ja sienet

24

Toivotamme iloista ja rauhallista joulua!

23

The Muppet Show

Lisää lapsuuden suosikkeja.

22

Joulukranssi 2010

Sama kranssi on roikkunut ovessa kohta 10 vuotta. Ehdin jo antaa itselleni luvan ostaa tänä vuonna uuden, mutta sitten löysin lumiukon ohjeen ja huomasin väsääväni uutta koristelua samaan vanhaan. Kranssi on lahoamispisteessä ja tahmatassu on lääppinyt ovea, mutta lumiukko voi paksusti ja kimaltaa, kun tarpeeksi läheltä tihrustaa. Tyttären silmään ukkeli tosin osui vasta tänään, vaikka on kiikkunut kranssissa kohta kaksi viikkoa. Näin meillä.

Lumiukon ohje: Teeny-tiny-mochimochi-snowmen, kranssiin kiedottu nauha ainaoikeinneuletta kolmella silmukalla

Langat: Lumiukko Sandnesin Alfa Glitterin jämiä, muut Lett-Lopin ja Alafoss-Lopin jämiä

Ravelryssä

21

Lapsena jouluruokapöytään ei millään malttanut tulla ennen Samu Sirkan joulua.

20

Ei talvea, ei joulua ilman Stingiä. Christmas at Sea.

Runo Robert Louis Stevenson, musiikki Sting & Mary MacMaster (videolla oleva laulava harpisti)

19

Hannah and her sisters

Woody Allenin mestariteos. Rakastan tätä leffaa. En ole nähnyt sitä vuosiin. Taidan ostaa sen itselleni joululahjaksi.

18

Joulutarina 4. adventin aaton kunniaksi. Jos ei jaksa tai ehdi kuunnella koko teosta, kannattaa kelata ensimmäisen linkin kohtaan 1:25 ja kuunnella enkelin kaunis aaria.

Heinrich Schütz (1585-1672): Die Weinachtshistorien

The Kings Consort, johtaja Robert King

17

Four Weddings and a Funeral

Tämäkin on yksi lempielokuvistani.

Pipari-installaatio

Ei syntynyt piparkakkutaloa. Sen sijaan lapsi piirsi upean punaisen lohikäärmeen, jonka nahassa kiemurtelivat mustat koukerot. Sen pohjalta syntyi jouluasetelma: metsän ympäröimä lohikäärmeen luola aarteineen ja lohikäärme, jolle enkeli tuo joulun sanomaa. :-)

(Nämä salamalla otetut kuvat ovat ehkä kuitenkin vähemmän kammottavia kuin ilman salamaa otetut keltaiset tuhnuiset kuvat. Sori, olen kyllästynyt kameraani, joka ei suostu toteuttamaan visioitani.)

16

Maria Kalaniemi: Tähdet taivahalla

15

Niko lentäjän poika

Tämä leffa oli minulle uusi tuttavuus tänä vuonna. Suosittelen lämpimästi.

14

Olen laulanut Britteniä eri kuoroissa parikymppisestä lähtien ja pidän valtavasti, mutta teokseen, josta tämä pätkä on peräisin, tutustuin vasta hiljattain. Huiman hieno kuoro ja ihanaa talvimusiikkia.

Benjamin Britten: In Freezing Winter Night

(teoksesta A Ceremony of Carols)

Cambridgen yliopiston Trinity Collegen kuoro

13

Mr Grinch

12

Julie Andrews & The King's Singers vitsikkäinä :). Julie Andrewsilla on erityispaikka sydämessäni, koska ala-asteikäisenä ehdoton lempielokuvani oli The Sound of Music, jossa hän on pääosassa. Juonen kuulin ensimmäisen kerran iltasatuna tädiltäni ja kävin myöhemmin katsomassa elokuvan elokuvateatterissa ainakin kymmenen kertaa.

11

Tämä soi levykaupassa. En pystynyt lähtemään pois vaan vaelsin hyllyjen välissä muka jotain etsien. Agnes lähti mukaani kotiin.

10

Luultavasti alunperin saksalaisen kansansävelmän ruotsalainen variantti, sanat Frans Michael Franzén, laulaja Åsa Pitkänen

9

Harry Potterit

Harry Potter -elokuvat ovat suosikkejani yhtä paljon tarinan ja värimaailman kuin niissä olevien neuleiden vuoksi. Omat rohkelikkoneuleeni olen esitellyt aiemmin. Ne olen neulonut Alison Hanselin Charmed Knits -kirjasta. Lisää neuleita Harry Potter -elokuvista löydät täältä.

8

February (Dar Wiliams), esittävät Jo Lawry & Bill Anchell

I threw your keys in the water, I looked back, they'd frozen halfway down in the ice. They froze up so quickly, the keys and their owners, even after the anger it all turned silent and the everyday turned solitary, so we came to February.

First we forgot where we'd planted those bulbs last year, then we forgot that we'd planted at all. Then we forgot what plants are altogether, and I blamed you for my freezing and forgetting. And the nights were long and cold and scary, can we live through February?

You know I think Christmas was a long red glare, shot up like a warning, we gave presents without cards. And then the snow, and then the snow came, we were always out shoveling. And we'd drop to sleep exhausted, then we'd wake up, and its snowing.

And February was so long that it lasted into March and found us walking a path alone together. You stopped and pointed and you said, "that's a crocus," and I said, "what's a crocus?", and you said, "it's a flower." I tried to remember, but I said, "what's a flower?" You said, "I still love you."

The leaves were turning as we drove to the hardware store. My new lover made me keys to the house. And when we got home, well we just started chopping wood, because you never know how next year will be. And we'll gather all our arms can carry, I have lost to February.

Edit: Nappasin sanoituksen joltakin Lyrics-sivustolta ja vasta nyt kuuntelin kappaleen lukemalla samalla sanoja. Jo Lawryn versiossa on eroja verrattuna alkuperäissanoitukseen, mutta en korjaa niitä tähän, kunhan mainitsin.

7

My Blueberry Nights

Nadine on tehnyt piposta oman versionsa. Ohjeen voi ladata hänen blogistaan täältä.

PS. Varaa huusholliin mustikkapiirakkaa kun katsot tätä leffaa. Himo saattaa iskeä.

6

Rauhallista itsenäisyyspäivää!

Juurilla

Kävimme pohjoisessa. Matkan syy oli surullinen - hautajaiset - mutta imin itseeni pohjoisen talven valoa.

5

Love actually



Kaikkien jouluelokuvien äiti.

4

Teema on peräisin brittiläisen Benjamin Brittenin A Boy Was Born -kuoroteoksesta (osasta In the Bleak Mid-Winter)

3

Miss Marple



(Kuva on julkaistu täällä: http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/1966874.stm)

VAROITUS: Seuraava video saattaa sisältää mainintoja neulomisesta!



Jos haluat tietää, mitä Miss Marple kutoi, katso myös tämä.

2

1

Gilmoren tytöt

Tv-sarja Gilmoren tytöt kolahti vasta nyt. Lorelain ensilumipipo sai sydämeni hypähtelemään iloisesti.

Talviunelma

Harmaa neulekausi jatkuu. Tämä työ syntyi kerrankin onnekkaiden tähtien alla: käsissä oli ihana malli, sujuvasti kirjoitettu ohje ja alpakkalanka, joka ponkaisi suosikikseni kokeilemistani ohuista alpakoista.

Tämän tunikan neuloneet tuntuvat kilvan kehuvan ohjetta ja itse mallia, ja minä liityn kuoroon. Tunikassa yhdistyy minusta tosi hienolla tavalla yksinkertainen sileä neule, hauska rakenne, kutojaystävällinen tekotapa ja pienet yksityiskohdat, kuten kauniit raglanlisäykset ja pieni niskahalkio nappeineen. Kaikki loksahtaa kohdalleen.

Lanka on Lang Yarnsin beibialpakkaa, josta tein jo jokin aika sitten yhden pienen huivin. Valitsin tämän, hieman ohjeenmukaista Dropsin alpakkaa ohuemman langan, koska neuletiheyden suositeltiin olevan tiheämpi kuin mitä Dropsin vyötteessä neuvotaan ja minulla on aika löysä käsiala. Jo huivia kutoessa lanka tuntui mukavalta, mutta isoa sileää neuletta tikuttaessa tutustuin lankaan vielä paremmin: se on miellyttävällä tavalla sekä jämäkkää että joustavaa, siitä ei erotu säikeitä, se ei ole kauhean pörröistä mutta on kuitenkin pehmeää ja sokerina pohjalla, yhdessäkään käyttämistäni seitsemästä kerästä ei ollut solmuja. Tuo harmaan sävy on minusta myös tosi kaunis (alakuvassa lähimpänä totuutta). Tämä on alpakkafanin unelmalankaa. Tiheys vaan jostakin syystä kiristyi koetilkusta huolimatta suositeltuakin tiheämmäksi, joten minun versioni taitaa olla hieman tyköistuvampi kuin monella muulla. Ei kuitenkaan haittaa, mahtuu neule päälle sentään.

Niskanappi on monta vuotta sitten Pariisin La Droguerie -kaupasta (valikoiman runsauden aiheuttaman hämmennyksen vallassa) ostamani helmiäisnappi, jonka ompelin paikalleen nurin päin. Ensin olin tyytyväinen, mutta nyt mietin, josko kuitenkin kääntäisin sen oikein päin. Olisi se helmiäisen kiilto sen verran kaunista, hmm...


Ohje: Veera Välimäen Still Light Tunic
Lanka: Lang Yarns Baby Alpaca, väri 719.0005
Puikot & tiheys: Addin pyöröt 2,5 mm, 28 s/10 cm
Ravelryssä

Arne & Carlos rulettaa

Harmaata harmaan päällä

Pieni neule, mutta sitä enemmän kuvia. Tykkään harmaasta. Tai harmaista. Tytär kysyi tässä eräänä päivänä, että äiti, miks sullon taas toi hame. No kun tykkään hameesta, ja harmaasta. Ja nyt on harmaa kaulurikin. Vähänks. Ei teinit kyllä enää sano noin.

Miten tätä pidetään?

Huppunakin tämä toimisi, jos olisi vähän isompi. Mutta minulta loppui lanka kesken, koska tämä on jämälankaprojekti. Ei haittaa. Kaulurina tämä on iso, paksu ja ihana!

Malli: Under Cover of Midnight Hooded Cowl Genevieve Millerin kirjasta Vampire Knits
Lanka: Rowan Cocoon, väri 804
Puikot: 6 mm
Ravelryssä

Hollannnin ympäri kolmessa päivässä

- Matkalla kahdestaan 15-vuotiaan poikani kanssa. Amsterdam, Arnhem, Groningen. 600 km moottoriteitä ja pienempiäkin.

- Polkupyöriä, tukevia polkupyöriä, tavarankuljetuspyöriä, lastenkuljetuspyöriä. Pyörän kyydissä isä ja kaksi lasta, joista toinen seisoo isän ja tarakalla olevan lapsen välissä. Isä pitelee isoa sateenvarjoa korkealla pään yläpuolella, kypärää ei ole kellään.

- Kanavia, levykauppoja, kapeita taloja, tupakansavua, raitiovaunuja ja herkullisia hampurilaisia kulmakuppilassa. Kermaa pussiteen kanssa.

- Van Gogh ja Gallen-Kallela, viiniä ja vanhaa bluesia.

- Paljon pitkiä ihmisiä ja lilliputti jättiläisten maassa.

- Rento Sting ja hieno, pitkä, monipuolinen konsertti. Mainio läpileikkaus miehen tuotantoon.

- Lunastaessamme varaamiamme lippuja ykkössarjan jalkapallo-otteluun saammekin yllätysvapaaliput ja tempaudumme surrealistisesti joukkueen tv-kanavan haastatteluun ulkomaalaisina faneina. Sanojen asettelua, koska emme oikeasti tiedä joukkueesta paljoakaan. Mahdollisuus tavata suomalainen maajoukkuepelaaja, mutta meillä ei ole aikaa.

- Kiitovauhtia paluulennolle, mutta juutumme tietyöruuhkaan 30 km ennen lentokenttää. Myöhästymme lennolta ja vietämme ylimääräisen yön lentokenttähotellissa. Poikaa ei harmita yhtään eikä oikeastaan minuakaan.

Pökerryttävän monihaarainen, erikoinen, ihana matka.

Ps. Tässä yksi makupala Stingin kiertueelta. Videon äänenlaatu on aika huono, mutta tämä biisi jäi soimaan päähän. Svengaava poljento, täyteläinen orkesterisoundi, soljuvia modulaatioita... Stingin parina on huikea jazz-taituri Jo Lawry, joka käsittelee ääntään ja rytmiä ihan miten tahtoo: olen ihan lääpälläni. Sting osaa ympäröidä itsensä persoonallisilla laatumuusikoilla ja antaa heille tilaa.

Eleanor ja Tingel zum Tangel

Syysloma on meidän perheeltä ohi. Mökillä satoi lunta ja lehtiä oli enemmän maassa kuin puissa. Mukaan mökille lämmittämään lähti söpö pieni kauluri Eleanor, ohje Knittystä.

Langaksi valitsin varastossani jo kauan hautuneen Garnstudion Silke-Tweedin (52% silkkiä, 48% lampaanvillaa), väri groungra 4 (noin vyötteessä lukee, mutta pitäisikö olla groungrå?). Lankaa kului vajaa 50g. Silke-Tweed oli mielestäni oivallinen valinta: se ei kutita, on lämmin ja pitsikuvio tulee esiin todella kauniisti. Lanka on myös miellyttävää kutoa, vaikka vähän vierastan sitä, että lanka ei lainkaan veny. Toinen kerä sitä vielä olisi johonkin pieneen.

Kauluri kudotaan kolmen kokoisilla puikoilla. Loin silmukat 3,5 puikoilla, kudoin puikoilla nro 3 ja sitten homma lähtikin menemään pieleen.

Ohjeen mukaan viimeinen mallikerta yläreunasta kudotaan pienimmillä puikoilla, jotta kauluri painautuu kauniisti kaulaa vasten eikä lörpsötä. Katsokaa vaikka Knittystä. Minun tapauksessani olisi pitänyt siis käyttää puikkoja 2,5. Mutta minähän epäilin, että kauluri ei mahtuisi päästäni läpi enkä vaihtanut pienempiin vaan paukutin menemään kolmosen puikoilla loppuun asti.

No sehän tietysti lörpsöttää.

Mutta koska inhoan eniten purkamista ja vanhan toistoa, annan olla ja vedän takin kauluksen ylös asti kiinni.

Sitten siihen Tingel zum Tangeliin.

Lomalla tuli muun ohessa askarreltua miehen kanssa. Lampun raato on jo muutaman vuoden odottanut inspiraatiota. Yhtäkkiä totesimme, että kristallin kimallus keittiössä ei haittaisi. Lampusta on aikoinaan irrotettu kristalleja kolmen kristallikruunun entisöimistä varten. Irrotin jäljelle jääneet, lajittelin koon mukaan ja katsoin, mitä niistä saisi aikaiseksi. Totesimme, että mukaan tarvittaisin myös sekä kummitädiltä saadut että hiihtokilpailuissa voitetut lusikat, joille ei ole ollut koskaan muuta käyttöä. Mies porasi reiät ja auttoi ripustelussa ja muisti kannustaa ja kehua :-).

Väriä tuovat itse tekemäni lasihelmet. Nekin ovat jo vuosia odottaneet loppusijoituspaikkaa. Köh, vakuutan, että ne eivät ole kaksisia mutta värikkäitä sentään. Tyyliltään lamppu eroaa melkoisesti muusta huushollista, mutta juuri siksi se saa toimia syksyn piristäjänä. Kolme halogeenilamppua on riittänyt toistaiseksi antamaan yleisvalon keittiöön, tilaa olisi 9:lle.

(Tiedättekö muuten, kuinka vaikea on kuvata aika yksinkertaisella kameralla valaisinta, jossa on kirkas valo, kristalleja, messinkiä ja värikkäitä helmiä? Mikä on ettei suksi luista, mikä kun ei taidot riitä.)

Kukkahuivi

Muutama vuosi sitten osuin Kööpenhaminassa lankakauppaan, jossa oli esillä Ilona Petäjämaan suunnittelemia huiveja. Pidin erityisesti tästä kukkahuivista ja yhdestä toisesta mallista, ja kun selvisi, että huivien ohjeet löytyvät tämän Ilonan tekemästä tanskankielisestä huivikirjasta, hankin sen itselleni tuliaiseksi. Lisäksi itse Ilona kiinnosti ja selitin myyjälle tohkeissani, että suomalainen nimi ja onkos hän ja kuinka, mutta myyjä ei valitettavasti tiennyt mitään hänen mahdollisesta suomalaisesta taustastaan. Googlettamallaan en ole löytänyt sen valaisevampaa kuin, että "Ilona Petäjämaa er dansk strikdesigner", mutta joku Suomi-kytköshän hänellä on pakko olla. Onko kenelläkään tietoa?

Aika monta vuotta kuitenkin hurahti ennen kuin uskalsin ruveta kutomaan tanskaksi, ja kun vihdoin rohkenin, eihän se niin vaikeaa ollutkaan. Suurimman osan ymmärsin ruotsin kautta ja Dropsin sivuilla olevan sanaston avulla päättelin loput, ja olihan kirjassa tietysti pitsikaavio. Kirjassa huivi on oikeastaan iso hartiahuivi, mutta minä kudoin huivin tasan sen kokoiseksi kuin jaksoin ja toivoin sen riittävän kaulan ympäri. Sillä vaikka pidän tuon kukkakuvion ulkonäöstä, kutominen tuskastutti lähes alusta loppuun. Ensimmäinen töksähdys tuli siitä, että sekä kukkamallikerta että reunus ovat samassa kaaviossa, mutta mallikerrat ovat erikorkuisia. Ohjetta piti siis tihrustaa riviltä toiselle ja taas takaisin ja laskea kerroksia kahden laskurin kanssa, ja ihan liian monta kertaa meni metsään. Ei isosti, mutta riittävän ärsyttävästi. Toinen tylsä juttu oli itse kukkamallikerta, joka jostain syystä oli minusta kertakaikkisen puuduttava. Epäilin myös koko ajan huivin onnistumista, koska tekeleen muoto oli tosi kummallinen. Se ei ollut kolmio, vaan huivi leveni kärjestä kaarevasti eikä yläreuna näyttänyt asettuvan suoraksi. Olikohan vielä muuta valittamista? No se vielä, että otsa oli syvässä rypyssä ja huokaukset herkässä, kun eräänä myöhäisiltana tikutin pitkän sivun sahalaitareunusta ja epäilin pahinta. Huoh.

Mutta pingotus on hieno keksintö, sen on varmaan kekannut joku epätoivoinen liian pienen tai epämuotoisen mörvelön neuloja viimeisenä oljenkortenaan. Pakotin siis kastellun tekeleen huivin muotoiseksi ja sehän toimi: siitä tuli kuin tulikin huivimainen huivi ja se on minusta vielä aika ihanakin. Lanka ensinnäkin on ihanaa, siis ihan tosi ihanaa. Väri on kaunis harmahtavan sininen - se ei ehkä näissä kuvissa oikein pääse oikeuksiinsa. Ohuen, ilmavan ja kevyen alpakkaneuloksen tuntu on myös miellyttävä ja huivi riittää juuri sopivasti kaulan ympäri. Tämä on oikein sopiva huivi keskisyksyn ilmoihin kuuraisista aamuista kymmenen asteen iltapäiviin.

Ohje: Blomstersjal Ilona Petäjämaan kirjasta 19 nydelige sjaler

Lanka: Lang Yarnsin Baby Alpaca, väri 33

Puikot: pitsi-Addit 3,5 mm

Ravelryssä

Parittomat

Kaikki alkoi kummipojan yökyläilystä. Pojan pipo unohtui kotiin ja tuumasin, että äkkiäkös näppärä kummitäti pojalle pipon pyöräyttää. Aamuksi valmista, päätin.

Colinetten Skye-lankaa löytyi vajaa kerä ja niin valmistui pipo, yhdessä illassa (näköjään mukana myös koirankarvaa). Huipulle syntyneen reiän peitoksi ompelin viime joululta jääneitä huopapalleroita. Mutta ah ja voi, pipo oli liian pieni, korvat jäivät paljaaksi. Kummipoika palasi kotiin, mutta pipo jäi tehtaalle. Kässymessuilta jouduin siis ostamaan lisää lankaa: Cascade 220:ä, jonka väri sopi huopapalloihin mutta oli sopiva kontrasti Skyelle. Valmistunut pipo jäi odottamaan kavereita.


Kummipojan mummo oli nimittäin aiemmin puolitosissaan ihmetellyt, miten tämä poika voi olla villasukaton, kun sen kummitädillä on niin paljon lankaa ja puikkoja. Ymmärsin vihjeen. Sitä paitsi sukkien neulomisen voittaa vain pienten sukkien neulominen.



Ruusupuiset sukkapuikkoni olivat jo sopivasti tottuneet Mokkasukkaan. Mukaan virkatusta peitosta jäänyttä sinistä ja vihreätä ohutta Pirkka-lankaa ja mausteeksi ripaus kauhunkirjavaa oranssin sävyistä BC Garnin Sock woolia. Pohjaan silitin vielä Regian tassunjäljet hidastamaan pienen pojan menoa.


Silmukkamäärät ja mitat Vogue Knitting: The ultimate sock book. Malli on lapsena oppimani, se sama, jolla aina teen sukat ylhäältä alas, jos en jaksa ajatella sen kummempia.

(Muistutus itselle: yritä edes joskus toteuttaa settiajattelua. You know, yhtenäiset värit, malli...)

Ps. Saakos jo keskustella Euroviisuista? Sanon vain, että tykkään Johanna Iivanaisesta.