Kaikki alkoi kummipojan yökyläilystä. Pojan pipo unohtui kotiin ja tuumasin, että äkkiäkös näppärä kummitäti pojalle pipon pyöräyttää. Aamuksi valmista, päätin.
Colinetten Skye-lankaa löytyi vajaa kerä ja niin valmistui pipo, yhdessä illassa (näköjään mukana myös koirankarvaa). Huipulle syntyneen reiän peitoksi ompelin viime joululta jääneitä huopapalleroita. Mutta ah ja voi, pipo oli liian pieni, korvat jäivät paljaaksi. Kummipoika palasi kotiin, mutta pipo jäi tehtaalle. Kässymessuilta jouduin siis ostamaan lisää lankaa: Cascade 220:ä, jonka väri sopi huopapalloihin mutta oli sopiva kontrasti Skyelle. Valmistunut pipo jäi odottamaan kavereita.
Kummipojan mummo oli nimittäin aiemmin puolitosissaan ihmetellyt, miten tämä poika voi olla villasukaton, kun sen kummitädillä on niin paljon lankaa ja puikkoja. Ymmärsin vihjeen. Sitä paitsi sukkien neulomisen voittaa vain pienten sukkien neulominen.
Ruusupuiset sukkapuikkoni olivat jo sopivasti tottuneet Mokkasukkaan. Mukaan virkatusta peitosta jäänyttä sinistä ja vihreätä ohutta Pirkka-lankaa ja mausteeksi ripaus kauhunkirjavaa oranssin sävyistä BC Garnin Sock woolia. Pohjaan silitin vielä Regian tassunjäljet hidastamaan pienen pojan menoa.
Silmukkamäärät ja mitat Vogue Knitting: The ultimate sock book. Malli on lapsena oppimani, se sama, jolla aina teen sukat ylhäältä alas, jos en jaksa ajatella sen kummempia.
(Muistutus itselle: yritä edes joskus toteuttaa settiajattelua. You know, yhtenäiset värit, malli...)
Colinetten Skye-lankaa löytyi vajaa kerä ja niin valmistui pipo, yhdessä illassa (näköjään mukana myös koirankarvaa). Huipulle syntyneen reiän peitoksi ompelin viime joululta jääneitä huopapalleroita. Mutta ah ja voi, pipo oli liian pieni, korvat jäivät paljaaksi. Kummipoika palasi kotiin, mutta pipo jäi tehtaalle. Kässymessuilta jouduin siis ostamaan lisää lankaa: Cascade 220:ä, jonka väri sopi huopapalloihin mutta oli sopiva kontrasti Skyelle. Valmistunut pipo jäi odottamaan kavereita.
Kummipojan mummo oli nimittäin aiemmin puolitosissaan ihmetellyt, miten tämä poika voi olla villasukaton, kun sen kummitädillä on niin paljon lankaa ja puikkoja. Ymmärsin vihjeen. Sitä paitsi sukkien neulomisen voittaa vain pienten sukkien neulominen.
Ruusupuiset sukkapuikkoni olivat jo sopivasti tottuneet Mokkasukkaan. Mukaan virkatusta peitosta jäänyttä sinistä ja vihreätä ohutta Pirkka-lankaa ja mausteeksi ripaus kauhunkirjavaa oranssin sävyistä BC Garnin Sock woolia. Pohjaan silitin vielä Regian tassunjäljet hidastamaan pienen pojan menoa.
Silmukkamäärät ja mitat Vogue Knitting: The ultimate sock book. Malli on lapsena oppimani, se sama, jolla aina teen sukat ylhäältä alas, jos en jaksa ajatella sen kummempia.
(Muistutus itselle: yritä edes joskus toteuttaa settiajattelua. You know, yhtenäiset värit, malli...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti