Kukkahuivi

Muutama vuosi sitten osuin Kööpenhaminassa lankakauppaan, jossa oli esillä Ilona Petäjämaan suunnittelemia huiveja. Pidin erityisesti tästä kukkahuivista ja yhdestä toisesta mallista, ja kun selvisi, että huivien ohjeet löytyvät tämän Ilonan tekemästä tanskankielisestä huivikirjasta, hankin sen itselleni tuliaiseksi. Lisäksi itse Ilona kiinnosti ja selitin myyjälle tohkeissani, että suomalainen nimi ja onkos hän ja kuinka, mutta myyjä ei valitettavasti tiennyt mitään hänen mahdollisesta suomalaisesta taustastaan. Googlettamallaan en ole löytänyt sen valaisevampaa kuin, että "Ilona Petäjämaa er dansk strikdesigner", mutta joku Suomi-kytköshän hänellä on pakko olla. Onko kenelläkään tietoa?

Aika monta vuotta kuitenkin hurahti ennen kuin uskalsin ruveta kutomaan tanskaksi, ja kun vihdoin rohkenin, eihän se niin vaikeaa ollutkaan. Suurimman osan ymmärsin ruotsin kautta ja Dropsin sivuilla olevan sanaston avulla päättelin loput, ja olihan kirjassa tietysti pitsikaavio. Kirjassa huivi on oikeastaan iso hartiahuivi, mutta minä kudoin huivin tasan sen kokoiseksi kuin jaksoin ja toivoin sen riittävän kaulan ympäri. Sillä vaikka pidän tuon kukkakuvion ulkonäöstä, kutominen tuskastutti lähes alusta loppuun. Ensimmäinen töksähdys tuli siitä, että sekä kukkamallikerta että reunus ovat samassa kaaviossa, mutta mallikerrat ovat erikorkuisia. Ohjetta piti siis tihrustaa riviltä toiselle ja taas takaisin ja laskea kerroksia kahden laskurin kanssa, ja ihan liian monta kertaa meni metsään. Ei isosti, mutta riittävän ärsyttävästi. Toinen tylsä juttu oli itse kukkamallikerta, joka jostain syystä oli minusta kertakaikkisen puuduttava. Epäilin myös koko ajan huivin onnistumista, koska tekeleen muoto oli tosi kummallinen. Se ei ollut kolmio, vaan huivi leveni kärjestä kaarevasti eikä yläreuna näyttänyt asettuvan suoraksi. Olikohan vielä muuta valittamista? No se vielä, että otsa oli syvässä rypyssä ja huokaukset herkässä, kun eräänä myöhäisiltana tikutin pitkän sivun sahalaitareunusta ja epäilin pahinta. Huoh.

Mutta pingotus on hieno keksintö, sen on varmaan kekannut joku epätoivoinen liian pienen tai epämuotoisen mörvelön neuloja viimeisenä oljenkortenaan. Pakotin siis kastellun tekeleen huivin muotoiseksi ja sehän toimi: siitä tuli kuin tulikin huivimainen huivi ja se on minusta vielä aika ihanakin. Lanka ensinnäkin on ihanaa, siis ihan tosi ihanaa. Väri on kaunis harmahtavan sininen - se ei ehkä näissä kuvissa oikein pääse oikeuksiinsa. Ohuen, ilmavan ja kevyen alpakkaneuloksen tuntu on myös miellyttävä ja huivi riittää juuri sopivasti kaulan ympäri. Tämä on oikein sopiva huivi keskisyksyn ilmoihin kuuraisista aamuista kymmenen asteen iltapäiviin.

Ohje: Blomstersjal Ilona Petäjämaan kirjasta 19 nydelige sjaler

Lanka: Lang Yarnsin Baby Alpaca, väri 33

Puikot: pitsi-Addit 3,5 mm

Ravelryssä