Ihan kuin olisi tunikan alla enemmänkin täytettä, mutta se on tyhjää täynnä (mitä nyt suklaata...). Valokuvaaja olisi voinut huomauttaa pussituksesta ja neuleen hartiaosan vetämisestä, mutta eihän se sellaista huomannut. Ja kun napit laittaa kiinni, näyttää vielä hullummalta. Ja tuntuu pakkopaidalta.
Kokeiltiin muuten neuletta äsken tyttärelle ja nam, miten ihanalta se minusta hänen päällään näytti, mutta hänpä ei itse tykännyt. Ja se on pakko minunkin tunnustaa, että hartiaosan muotoilu ei istu hänelläkään, näyttää ihan samalta kuin minulla alakuvassa. Jos sen korjaisin, sitten kuulemma voisi ehkä kelvata, joten pistän harkintaan, mutta neulottuani sen jo muutamaan kertaan itseänikin varten, ei ihan kauheasti innosta. Eikä se ratkaisisi napinläpiongelmaa, nappeja joutuisi yhä pujottelemaan neuloksen lomasta eikä tyttärellä oikein riitä riittävän hellää energiaa moiseen. Vaikeaa tämä neulojan elämä, umpisolmuja ja valintoja täynnä.
6 kommenttia:
On se kieltämättä ehkä liian pieni. No, pura koko juttu ja neulo paksummasta langasta uudestaan. Kerrankos sitä neuloja purkaa :) Äitikin muinoin neuvoi että pura niinkauan että tulee hyvä. Tsemppiä vaan kovasti, elä lannistu!
Juuh, neule on pieni tai minä liian iso... Mutta tätä tää tosiaan on, sovittelemista ja purkamista. Nyt vaan on harmittanut vähän tavallista enemmän, kun jokunen työ peräkkäin on päätynyt purkutehtaalle. Kiitokset kuitenkin tsempistä!
Hiljaa mielessä toivoin niitä kuvia...
Harmi, että on liian pieni. Muuten näyttää älyttömän hyvältä. Tuossa aikaisemmin kirjoitin, että paremmalta kuin malli. Tosi kökösti sanottu. Oli tarkoitus sanoa, että kun se on ohuemmasta langasta neulottu, niin tykkään tosi paljon.
Minäkin pidän yhä mallista ja ylisuurista lehtikuvioista tosi paljon, joten olisi kyllä mukava saada aikaiseksi itselle sopiva versio tästä mallista. Toivoa antaa se, että tyttären päällä neule tosiaan näytti kainalokökköyttä lukuun ottamalta tosi kivalta. Tyköistuva, mutta ei kikkana.
Nyt vasta huomasin nää kuvat. Harmistuksen harmistus että on liian pieni. On nääs muuten todella hyvännköinen. Entäs jos pidät sitä suosiolla napit auki...? Vai ahdistaako se päällä silti? Tai myynti jollekin jolle se olisi sopivainen? Purkutuomio tuntuu niin harmittavalta...
Se ei ikävä kyllä näytä edestä hyvältä napit aukikaan, neule jotenkin lörpsöttää tyhmästi. Se olisi melko sopiva tyttären kokoiselle eli n. 155-senttiselle ja tyttömäisen hoikalle... eli just sille tyttärelle, mutta kun se ei huoli sitä. Niin, että enköhän pura. Yhä se lojuu tuossa työtuolin selkänojalla kohtaloaan odottamassa. Tänään purin lähes valmiin ponchopuseron, sekään ei istahtanut kivasti päälle. - Alkaa kuulostaa, etä koko probleema on mun korvien välissä, olen ylikriittinen tai jotain, ja varmaan kriittisyyttäkin on mukana, mutta ei ihan pelkästään. Yritän ennen seuraavaa koitosta tehdä jotakin pientä, jotta saisin edes jotakin valmiiksi ja uuden moodin päähän.
Lähetä kommentti