sunnuntaina, joulukuuta 28, 2008

Välipäivien puuhia ja mietteitä


Vielä on joulua jäljellä... Niin leikin, vaikka alkuviikko onkin pakko pakertaa työpuuhien parissa.

Taitaa näkyä huonosti, mutta lumiukolla on vihreä silinteri, ja vihreähattuisia löytyy meiltä muitakin.


Myssy valmistui jo itsenäisyyspäivän tienoilla, mutta kaulaliinan aloitin väärille raiteille singahtaneen tunikaprojektin sijaistoimintana tapaninpäivänä. Toki kaulaliinakin on ollut listalla, mutta hiukka ahistuneena sen silti nyt aloitin, koska tein myssynkin tunikahössötyksen välityönä ja oikeasti olen sielultani säntillisesti yksi projekti kerrallaan -ihminen, vaikkei sitä kukaan uskokaan. Oli miten oli, mössykkä on Jatan mariomyssy ja kiva siitä mielestäni tulikin. Lanka on Rowanin pehmoista Cocoonia (80 % merinoa ja 20 % kid mohairia) ja väri on emerald eli smaragdi. Väri on kuvassa aika lähellä totuutta, ehkä se on vain vielä hiukan syvempi ja samalla kimaltavampi (mohairhaivenet ne kimaltelevat), ja mietin kaupassa aika pitkään, että sopiiko väri minulle vaiko ei. Minulla ei ole mitään muuta tuon väristä, mutta väri houkutteli seireeninä, oikeastaan ostin langatkin heräteostoksena vain ja ainoastaan sen takia ja naulitsin langat hätäisesti myssy-kaulaliinaprojektiin, jotta sain perusteltua itselleni niiden kiikuttamisen kassalle asti. Mutta nyt olen oikein tyytyväinen sortumiseeni.

Kaulaliina on 2+2-perusjoustinta siten, että nostan kerroksen ensimmäisen silmukan neulomatta. Näyttää rähmäkäpäläkin sillä konstilla saavan aikaan siistit reunat. Kaulaliinan pituus on kuitenkin vielä mietinnän alla: puikko roikkuu yhä työssä ja lankaa riittää. Mitä mieltä olette, kuvan tyyliin kiedottuna suunnilleen mahaan asti yltävät liehukkeet vaiko pidemmät?

Mössykän sivussa oleva koriste ei muuten ole oma tekele, vaan Viiniä ja villasukkia -blogin Elinan tuotantoa. Olen osallistunut blogiarvontoihin tasan kolme kertaa ja niistä kaksi kertaa olen voittanut! Uskomatonta, sillä minähän en perinteisesti ikinä voita mitään. Elina siis arpoi blogissaan lippuja taannoisille naisten joulumessuille ja minä satuin olemaan toinen voittajista, ja pakkohan Elinaa oli käydä tervehtimässä ja kiittämässä. Ja mukaan tarttui hylpyrän lisäksi kivan nostalgiset valokuvalapaset. (Niin ja siihen epäonnen tunikaprojektiinkin liittyy blogiarpajaisvoitto, mutta siitä tuonnempana, jos tunika ikinä koskaan valmistuu.)

En ole pahimmanlaatuisesti nostalgista tyyppiä, mutta kyllä vain tulee tippa simmuun lumettomassa Etelä-Suomessa lapasten potkukelkkakuvaa ja lapsuuteni joulu-ulkoilukuvaa katsellessa.

2 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Pipa on kiva! Varoitan vaan: aion tehdä samanlaisen, mutta valitsen jonkun toisen värin. Ja ehkä jopa sorrun tekemään setin. Olin nimittäin eilen kaupungilla aniliininpunaisessa pipossa, turkoosissa kaulahuivissa ja harmaissa lapasissa. Pohdin siinä sitten, että olisko joskus kiva, jos kaikki asusteet olisivat samaa väriä.
Huivin pituuteen sanon, että vatsaan asti on ok, ei tartu oven kahvoihin eikä jää ovien väliin.

Tuija kirjoitti...

Oma syys, jos/kun teet samanlaisen... Ja eri värisetkin voi olla kivat. Mutta kiitoksia. Tikutin eilen kaulaliinaa toisen kerän loppuun ja tuli sellainen, että viilekkeet ulottuvat massuun asti, kun on kieputettu kolme kertaa kaulan ympäri.