No niin, kuten edellisen postauksen kommentissani uhkasin, tein setin. Laiskan tytön setin. Lapasina lahjaksi saadut harmaat kevyesti huovutetut, huivina vuoden vai kaksi vanha Colinetten mohairista tekemäni kolmiohuivi, jota käytän aina joka tapauksessa ja pipona Jatan mariomyssy nurin päin käännettynä. Koristeeksi virkkasin huivista yli jääneestä langasta ympyrän. Ympyrässä on helmiä, pari isoa ja paljon pieniä, jotka eivät taida näkyä paljon minnekään. Pipon tein Pujoliivin siskosten innoittamana Novitan isovelistä, joka tuntui yllättävän mukavalta neuloa. Yhdestä kerästä täsmälleen Jatan antamalla silmukkamäärällä tuli pipo ja vähän lankaa jäikin.
Setti on minun näköiseni, ei liian ilmeinen setti, mutta yhteen osaset sitoo harmaa ja turkoosi. Jostain syystä en ole koskaan kyennyt ostamaan tai tekemään settejä. Jos löydän kivan jakkupuvun, ostan vain jakun tai vain housut/hameen, en koskaan kokonaisuutta (no on mulla yksi hame-jakku -yhdistelmä). Jos teen pipon, en varmasti osta tarpeeksi lankaa lapasiin ja huiviin. En vain tee niin. Tyhmyyttä vai kapinaa, ken tietää.
Poikkeus vahvistaa säännön. Tällä kertaa ostin pipolankaa sen verran, että luultavasti saan niistä myös kapean huivin. Sain ystävältä hyvän vinkin huivimallista, jota aion kokeilla ehkä jo tänään, jos siivoamiselta ehdin. Ja toinen poikkeus: ostin keltaista isoveljeä kokonaista kolme kerää toiseen settiin: joko pipo ja lapaset tai pipo ja huivi tai jos lanka riittää, kaikki kolme.
Niin se joulu, se tuli ja meni mökkitunnelmissa. Tein kälyn poikaystävälle joululahjaksi mustan peruspipon 2o 2n -ribbiä. Pipo sopi ja kohde tykkäsi. Heti jouluaattona aloin neuloa samanlaista pojalleni. Mökillä ei ole sähköjä, joten...
Ja se valmis pipo. Huipulla on tötsä, mutta enpäs jaksanut ihmetellä sitä sen enempää. Täysin mukisematta seurasin kavennuksissa Puikoissa-kirjan ohjetta, vaikka lanka on alkuperäisohjetta huomattavasti ohuempaa Novitan Woolia.
Tuija julisti olevansa säntillinen yksi projekti valmiiksi kerrallaan -ihminen. Minä en edes teeskentele olevani. Olen höyrypäinen, huikentelevainen aloittaja-innostuja ja mielihyväneuloja. (Nähtävästi kaikki säntillisyys hulahti ensimmäiseen lapseen, eikä minulle jäänyt mitään.) Kun ostan uudet langat, niitä on pakko heti kokeilla. Useimmiten projekti alkaa tökkiä jo heti alkuvaiheessa, joten aloitan jonkin uuden, ihan vaan siinä sivussa. Ja taas uuden ja sitä rataa. Esimerkiksi muutama vuosi sitten aloitin miehelleni hupparia pyynnöstä. Mallin pohjana on Elspeth Lavoldin Viikinkineuleet -kirjassa oleva naisen huppari. Sitä sitten vähä muokkasin ja hei, takakappale on melkein valmis. Enää etukappaleet (koska mies kesken kaiken sanoikin haluavansa takin), hihat ja se huppu. Just. Koska viikinkipalmikot ovat mahdottomia tehdä, jos joku koko ajan keskeyttää, olen tässä välissä neulonut eräänkin parin sukkia, lapasia, itselleni Bonsai tunicin IK:sta (Kesken sekin. Ommeltuani toisen sivusauman, huomasin poimineeni kädentiehen liian vähän silmukoita ja kädentie siis kiristää. Purkaminen on inhaa -> projekti seisoo.), anopin koiralle takin ja aloittanut (siis aloittanut, en lopettanut) anopille taikatakkia ja mitähän vielä muuta? Joskus vielä esittelen keskeneräisten töiden galleriani.
Setti on minun näköiseni, ei liian ilmeinen setti, mutta yhteen osaset sitoo harmaa ja turkoosi. Jostain syystä en ole koskaan kyennyt ostamaan tai tekemään settejä. Jos löydän kivan jakkupuvun, ostan vain jakun tai vain housut/hameen, en koskaan kokonaisuutta (no on mulla yksi hame-jakku -yhdistelmä). Jos teen pipon, en varmasti osta tarpeeksi lankaa lapasiin ja huiviin. En vain tee niin. Tyhmyyttä vai kapinaa, ken tietää.
Poikkeus vahvistaa säännön. Tällä kertaa ostin pipolankaa sen verran, että luultavasti saan niistä myös kapean huivin. Sain ystävältä hyvän vinkin huivimallista, jota aion kokeilla ehkä jo tänään, jos siivoamiselta ehdin. Ja toinen poikkeus: ostin keltaista isoveljeä kokonaista kolme kerää toiseen settiin: joko pipo ja lapaset tai pipo ja huivi tai jos lanka riittää, kaikki kolme.
Niin se joulu, se tuli ja meni mökkitunnelmissa. Tein kälyn poikaystävälle joululahjaksi mustan peruspipon 2o 2n -ribbiä. Pipo sopi ja kohde tykkäsi. Heti jouluaattona aloin neuloa samanlaista pojalleni. Mökillä ei ole sähköjä, joten...
Ja se valmis pipo. Huipulla on tötsä, mutta enpäs jaksanut ihmetellä sitä sen enempää. Täysin mukisematta seurasin kavennuksissa Puikoissa-kirjan ohjetta, vaikka lanka on alkuperäisohjetta huomattavasti ohuempaa Novitan Woolia.
Tuija julisti olevansa säntillinen yksi projekti valmiiksi kerrallaan -ihminen. Minä en edes teeskentele olevani. Olen höyrypäinen, huikentelevainen aloittaja-innostuja ja mielihyväneuloja. (Nähtävästi kaikki säntillisyys hulahti ensimmäiseen lapseen, eikä minulle jäänyt mitään.) Kun ostan uudet langat, niitä on pakko heti kokeilla. Useimmiten projekti alkaa tökkiä jo heti alkuvaiheessa, joten aloitan jonkin uuden, ihan vaan siinä sivussa. Ja taas uuden ja sitä rataa. Esimerkiksi muutama vuosi sitten aloitin miehelleni hupparia pyynnöstä. Mallin pohjana on Elspeth Lavoldin Viikinkineuleet -kirjassa oleva naisen huppari. Sitä sitten vähä muokkasin ja hei, takakappale on melkein valmis. Enää etukappaleet (koska mies kesken kaiken sanoikin haluavansa takin), hihat ja se huppu. Just. Koska viikinkipalmikot ovat mahdottomia tehdä, jos joku koko ajan keskeyttää, olen tässä välissä neulonut eräänkin parin sukkia, lapasia, itselleni Bonsai tunicin IK:sta (Kesken sekin. Ommeltuani toisen sivusauman, huomasin poimineeni kädentiehen liian vähän silmukoita ja kädentie siis kiristää. Purkaminen on inhaa -> projekti seisoo.), anopin koiralle takin ja aloittanut (siis aloittanut, en lopettanut) anopille taikatakkia ja mitähän vielä muuta? Joskus vielä esittelen keskeneräisten töiden galleriani.
1 kommentti:
Hyvää ja käsityörikasta vuotta 2009!
Lähetä kommentti