Muistoja

Sukumme on, tai oli, täynnä neulovia naisia. Lapsena joulun karmeimmat hetket liittyivät pehmeisiin paketteihin: "Eeei! Taas sukat/lapaset!" Nyt olisi aika mukava saada itse neulottua. Ja omat lapset kammoavat niitä pehmeitä paketteja. Kaipa se on normaalia.

Olen viime päivinä miettinyt Lapin mummumme antamia sukkia. Ne olivat itse asiassa karmeita: varsi oli joustamaton, liian lyhyt ja ne värit! Arvioikaa itse. Suosikkini on tuo pieni harmaa tiplu beessin sukan kärjessä. Kummassakin sukassa on samanlainen.


Näihin päiviin asti luulin niiden olevan posiolaiset sukat. Sitten Tuija lähetti muina naisina linkin Käspaikan Laukaan sukkiin, joissa varsi on tehty juuri samalla tavalla. Noh, eipähän tarvitse enää etsiä Katja-serkun vuosia sitten antamaa ohjetta. Aion nimittäin tehdä miehelle sukat tuolla ohjeella Villa Mokan Mokkasukasta (Merlot). Jos vaikka ehtisivät jouluksi. Selvyyden vuoksi kerron vielä: mies itse ihastui varren napakkuuteen ja pyysi semmoisia sukkia.

Toiselta mummulta ja tädiltä tulikin sitten pidempi vartista sukkaa, jos jonkinmoista lapasta (yläkuva) ja kuten tänä kesänä tajusin, mm. Mary Olkea (ruutukuvioinen sukka). Hei Tuija: Eiköhän jatketa perinteitä ja pidetä kaikkien suvun nykyisten ja tulevien lasten jalat maassa jouluisin!