Muistoja

Sukumme on, tai oli, täynnä neulovia naisia. Lapsena joulun karmeimmat hetket liittyivät pehmeisiin paketteihin: "Eeei! Taas sukat/lapaset!" Nyt olisi aika mukava saada itse neulottua. Ja omat lapset kammoavat niitä pehmeitä paketteja. Kaipa se on normaalia.

Olen viime päivinä miettinyt Lapin mummumme antamia sukkia. Ne olivat itse asiassa karmeita: varsi oli joustamaton, liian lyhyt ja ne värit! Arvioikaa itse. Suosikkini on tuo pieni harmaa tiplu beessin sukan kärjessä. Kummassakin sukassa on samanlainen.


Näihin päiviin asti luulin niiden olevan posiolaiset sukat. Sitten Tuija lähetti muina naisina linkin Käspaikan Laukaan sukkiin, joissa varsi on tehty juuri samalla tavalla. Noh, eipähän tarvitse enää etsiä Katja-serkun vuosia sitten antamaa ohjetta. Aion nimittäin tehdä miehelle sukat tuolla ohjeella Villa Mokan Mokkasukasta (Merlot). Jos vaikka ehtisivät jouluksi. Selvyyden vuoksi kerron vielä: mies itse ihastui varren napakkuuteen ja pyysi semmoisia sukkia.

Toiselta mummulta ja tädiltä tulikin sitten pidempi vartista sukkaa, jos jonkinmoista lapasta (yläkuva) ja kuten tänä kesänä tajusin, mm. Mary Olkea (ruutukuvioinen sukka). Hei Tuija: Eiköhän jatketa perinteitä ja pidetä kaikkien suvun nykyisten ja tulevien lasten jalat maassa jouluisin!

Koukussa

Äidillämme oli koukkuamiskoukku, joka oli minusta lapsena jännittävä, koska se ei ollut aivan neulepuikko eikä aivan virkkuukoukku. Äiti opetti minut koukkuamaan ja muistan istuneeni pitkään vaatehuoneessamme (ikkunaton koppi, lattialla niin paljon tavaraa, että mukavan istuma-asennon löytäminen oli helppoa ja mikä tärkeintä: äitini säilytti siellä lankojaan) nysväämässä jotakin, josta muistaakseni piti tulla tyynynpäällinen, mutta jota en sitten saanut aikaiseksi muutamaan kerrosta enempää.

Ostin oman koukkuamiskoukun muutama vuosi sitten, mutta samoin minulle on myöhemminkin käynyt koukkuamisten kanssa. Saan idean, mitä tahansa pannulapun ja torkkupeiton väliltä, ryhdyn koukkuamaan ja parin kerroksen jälkeen käteni ovat niin kipeät, että lopetan enkä koskaan palaa työn ääreen.

Tänä kesänä sain taas idean ja kuin ihmeen kaupalla, ylimaallista sitkeyttä osoittaen, vastoin kaikkia ennusteita sain työni valmiiksi. Siitä ei tullutkaan housuja*, tuli tuluskukkaro, tai jotain sinne päin.


Laukkuun sopivat juuri sopivasti kännykkä, lompakko ja aurinkolasikotelo. Lanka on Pirtin kehräämöltä ostettua karkeaa ja paksuhkoa villalankaa (neuloisin sitä nelosen puikoilla). Kuvion olen kirjonut päälle jälkikäteen. Ja resorin kudoin myös jälkikäteen reunaan. Jos jotain negatiivista pitäis etsiä, niin muistin koukkuamisen ensin vähän väärin. Puolessa välissä laukkua nöyrryin, kaivoin ohjeen kirjasta ja jatkoin loppuun oikealla tyylillä.



*Opiskeluaikana 1990-luvulla sain jostain syystä päähäni, että neulotut sortsit olisivat päheet. Mielessäni siinsi kuva upeista yksilöllisistä city-sortseista. Ostin paksuhkoja punaisia, keltaisia, oransseja ja vihreitä puuvillalankoja ja neuloin raidalliset kirjoneulesortsit, joiden jokaisessa raidassa oli rivi tähtikuvioita. Vyötäröllä oli resori ja kuminauha, jotka yhdessä lähes kaksinkertaistivat vyötärönympärykseni. Ne sortsit...tuota...en näyttänyt niitä koskaan edes Tuijalle. No kerran erehdyin ja näytin ne yhdelle ystävälleni, joka oli kuolla nauruun ja muistelee niitä vieläkin. Ikävä kyllä ette tule koskaan näkemään niistä kuvaa. Ne ovat siirtyneet epäonnistuneiden neuletöiden taivaaseen.

Bacchus-sukat

Nämä ovat toiset kutomani kärjestä aloitetut sukat ja täytyy sanoa, että pidän siitä tavasta kovasti. Sukkaa pystyy sovittelemaan kätevästi ja langan saa halutessaan käytettyä viime metrejä myöten loppuun. Näistä sukista kyllä jäi pienet nöttöset jäljelle, koska noudatin varren pituudessa kiltisti ohjetta. Pompulat - viinirypäleitä? Bacchuksella on vissiin jotain tekemistä viinin kanssa - sen sijaan jätin tekemättä, jos vaikka ihan oikeasti pitäisin näitä joskus kenkien tai peräti saappaiden kanssa. Muutenkin pidän tuosta rauhallisesta ulkonäöstä enemmän kuin pompulallisesta.

Shibuin merino-sukkalanka oli miellyttävää neulottavaa (mitä nyt pari puikkoa katkesi, mutta eihän ollut langan syytä) ja hyvältä neule tuntuu jalassakin, mutta kuvioitumiseen en kyllä ole ihan tyytyväinen. Kuvittelin, että pinnasta tulisi sellainen kuin sukan kärjessä, jossa väri vaihtuu ikään kuin sikinsokin liukuvasti, mutta ei. Kun ekaan sukkaan alkoi muodostua eka läiskäraita, meinasin luovuttaa saman tien: mitä, onkos sellainen nyt normaalia tällaisella hienolla langalla? Tiirailin sitten IK:ta ja kaivelin Ravelrystä kuvia muista samalla langalla kudotuista sukista ja päädyin siihen, että läiskittyy se muillakin, ainakin jonkin verran. Ei se kuvissa ole aivan vesiselvää tai se ei suorastaan pomppaa silmiin, kuten minulla, mutta ehkä ne muut ovat kuvanneet sukkansa niin, että läiskittyminen näkyy mahdollisimman hennosti? En tiedä, mutta päätin olla niuhottamatta sen enempää ja jatkoin neulomista.

Matkan varrella tapahtui sellaista tunnustettavaa, että oikeassa sukassa syntyi varteen kierroksen viimeisen ja ensimmäisen puikon taitteeseen tarkoitetun 1+2-ribbin sijasta 1+3-ribbiä. Ihmettelin asiaa kutoessani, mutta koska kaikki oli muka ihan loogista ja oikein silmukkamääriä myöten, en sitten lähtenyt purkamaan, vaan annoin mennä. Toiseen sukkaan ei syntynyt erilaista ribbiä, joten jotain varmaan sähläsin, mutta en jaksa kauheasti välittää siitäkään, kunhan ihmettelen. Sain myös molempiin sukkiin aikaiseksi rei'ät kantapään kupeeseen, mutta luulen, että sitä ei suurempikaan sukkavelho olisi voinut välttää, sillä vartta lähdetään kantapään (tehdän lyhennetyillä kerroksilla) jälkeen jatkamaan ikään kuin takaisin päin eli kantapäähän syntyy ylimääräinen kerros sukan teräosaan verrattuna. Ja neulalla ja langallahan rei'ästä selvitään, enkä häpeä yhtään.

Löytyykö korkkariuskottavuutta?

Puuh, piti tunkea ja vieläkin pursuaa, mutta ainakin melkein voisin kai kehdatakin kuljeskella näin takapihaa pitemmälle. Bakkanaaleista minut kyllä naurettaisiin ulos alta aikayksikön. Ehkä siis järjestän tänä iltana henkilökohtaiset sukkabakkanaalit viinilasin äärellä.

Malli: Bacchus Socks, ilman pompuloita

Lähde: Interweave Knits, Fall 2008

Lanka: Shibui Sock (100 % Superwash merino)

Puikot: Ruusupuiset sukkapuikot 2,5 mm ja täydennyksenä metallipuikkoja sitä mukaa, kun ruusupuisia katkeili (nyyh)

Inspiraatiota rapakon takaa

T: Jaaha, on käyty kirjaostoksilla. Mikä on teoksen nimi?
S: Mason-Dixon Knitting Outside the Lines.

T: Miksi ostit juuri sen?
S: Tykkäsin kovasti ensimmäisestä Mason-Dixonista, joten olihan toinenkin pakko saada. Voiko kirja olla huono, jos sen alaotsikko kuuluu:"Patterns, stories, pictures, true confessions, tricky bits, whole new worlds, and familiar ones, too"?

T: Kenelle kirja on tarkoitettu?
S: Kenelle tahansa, jolla pysyvät puikot kädessä. Englantia pitäisi ehkä hiukan osata myös.

T: Mikä kirjassa on kivointa?
S: Kuvat, tarinat, älyvapaa huumori.

T: Mistä ohjeesta pidät eniten?
S: Saako valita monta? Metropole-takki, Kiki Mariko -matto ja älyvapaaosastolla Swifty-mopinsuojus.
T: Ahkera siivoojatäti kun olet. Sopii niihin edellisen kirjan ohjeella kutomiisi tiskirätteihin. Koiratkin tykkää, ehkä.

T: Onko yökkiksiä?
S: Cardi cozy (ohut mohairneule). En tajua, mitä käyttöä on neuletakilla, jonka tekemiseen täytyisi käyttää tuntikausia ja joka joka tapauksessa repeäisi heti, kun jäisi kiinni ensimmäiseen rottinkituoliin.
T: Vaikka meillä päin ei ole rottinkituoleja, minäkään en ole innostunut itse mallista, liian leveä ja tylsäkin, mutta Kidsilk Hazea haluaisin silti joskus kokeilla, sisäinen höttöilijäni piipittää.

T: Entä sukkaohjeet, kolahtaako?
S: Onhan noita palmikkosukkia nähty. En kiinnittänyt niihin edes huomiota. En myöskään erityisemmin pidä palmikoiden tekemisestä. Mutta voisiko joulusukan ohjeella tehdä polvisukat? Niihin voisi nimien sijaan kirjoittaa "oikea" ja "vasen", niin ei pääsisi perusasiat unohtumaan.

T: Errant-sukkien suunnittelija antaa muuten blogissaan ohjeet siihen, miten sukkien kaapeleista saa vielä vaeltelevaisemmat.
S: Jaa että mitä? Voisiko ne saada vaeltamaan itsekseen esim. kauppaan ja takaisin?

T: Köh.

T: Uskotko jälkimmäisessä sukkamallissa olevaan ohjeeseen siitä, miten palmikoita neulotaan ilman palmikkopuikkoa? Pysyvätkö silmukat muka tällaisen tavallisen tumpelon hyppysissä? Oletko testannut?
S: Kuten sanottu, en kiinnittänyt sukkaohjeisiin mitään huomiota enkä lukenut ohjeita, vielä. Nyt mielenkiinto heräsi.

T: Entä uppoaako nuorisoneule teidän 14-vuotiaan makuun?
S: Ei uponnut. Selkeä yökkis.
T: Meilläkin sanottiin yhteen ääneen YÄK. Vasta seuraavien sivujen vauvaneuleiden kohdalla alkoi tyttären ja kaverinsa ihku-uikutus.

T: Kuinka monta huovutettua joulukuusta on jo värkättynä?
S: Voi ei! Oletko sä jo aloittanut?!? Mulla ei ole vielä yhtään.

T: No comments.

T: Kannattiko kirja hankkia?
S: Ehdottomasti!
Ps. T haaveilee, että Habu-langat riittäisivät tuolla kaksikerrosidealla toteutettuun pikkupikku huiviin. Höttöä höttöä.

Sunnuntai

Sataa ja tuulee. Vaikea uskoa, että aamupäivällä keittelimme nokipannukahvia auringon paisteessa.

Tipsuntapsuntakki

Quelle élégance! Tipsuntapsunkoiran takki sopi paremmin kuin hyvin. Eikä se edes yrittänyt koko ajan järsiä takkia päältään. Hyvä hyvä, pysyy haukku lämpimänä pakkasilla.

Värejä ja kuritonta neulontaa

Innostuin väreistä ensimmäisen kerran oikeasti joskus 80-luvun loppupuolella, kun Kaffe Fassett nousi tietoisuuteen myös Suomessa. Hänen värimaailmansa ja kykynsä yhdistää yllättäviäkin värejä on mielestäni yhä omaa luokkaansa. Ihmettelin hänen kykyään nähdä värit ympäröivässä luonnossa ja rakennuksissa ja poimia sävyt neuleisiinsa harmonisiksi kokonaisuuksiksi. Ihastuin myös hänen mutkattomaan tapaansa tehdä neuleita. Neulomisen ilo ja värit olivat tärkeimpiä, ei tiukkapipoinen "oikein tekeminen" tai tekniikan puhtaus puhumattakaan viimeistelystä tai muodoista. Jostain hänen lehtihaastattelustaan opin myös tavan päätellä langan päät neuloessa ja sitä käytän yhä lähes aina.

Muutama vuosi sitten Anu Harkki sai minut innostumaan väreistä ja vapautuneesta neulonnasta toisen kerran elämässäni. Hänen värimaailmansa on tyystin toisenlainen kuin Fassettin mutta pidän myös siitä. Käsityömessuilla kolmisen vuotta sitten näin Anun päällä jonkinlaisen punasävyisen ponchon ja sellainen oli pakko saada. Lionbrandin sivuilta löysin mieleiseni ponchon mallin: kaksi suorakaidetta, jotka yhdistetään. Kaivoin kätköistäni kaikki punaiset ja vihreät langat, ostin hieman lisää ruskeaa ja oranssia ja aloin kutoa. Syntyi yksi lempineuleistani. En yllä lainkaan Kaffe Fassettin tai Anu Harkin tasolle värivalinnoissani, mutta se on minun värimaailmani.


Oman ponchoni jälkeen tein heti perään kälylle joululahjaksi vastaavan ponchon musta-harmaa-ruskea -sävyisenä. Anoppikin pyysi ponchoa mutta ikävä kyllä innostus loppui silloin kesken.

Reilu viikko sitten anopin tipsuntapsunkoira sai takkinsa (Takki muuten sopi pikkukoiralle hyvin, mutta se inhosi sitä. Ehkä pakkaset kääntävät mäyräkoiran pään kuten routa porsaan kotiin...), jonka värit olivat anopin lempivärejä ja anoppi muisti taas ponchonsa. Itsekin innostuin kyseisistä väreistä ja lupasin ryhtyä työhön. Pohdittuamme asiaa käyttömukavuuden kannalta päädyimme kuitenkin Anu Harkin taikatakkiin Puikoissa! -kirjasta.


Neulon 5,5:n puikoilla ja teen takin helmaosasta hieman lyhyemmän kuin ohjeessa. Värit valitsen sitä mukaa kuin työ edistyy. Lankoja minulla on Novitan 7-veljeksestä ja Floricasta La Alpacan ihanaan alpakkalankaan. Väreinä metsäisiä vihreitä, tumman sinistä, tumman harmaata, kirkkaampaa sinistä, kanervaa, hiukan viininpunaistakin. Saas nähdä. Vähän myös jännittää, miten taikatakki lopultakin istuu päälle. Kuvassa se näyttää ihanan rennolta ja lämpimältä.