Olen tainnut aikaisemminkin valittaa, että kesäkäsityöt eivät meinaa luonnistua minulta niin millään. Milloin pellava ei tottele, milloin syntyy paidan sijasta teltta ja joskus kesä vaan meni jo. Jos järjellä ajattelee, kesäkäsityöt kannattaisikin tehdä talvella ja talvineuleet kesällä, silloin ne olisivat kenties valmiina ja käyttökunnossa oikeaan aikaan. Mutta rehti villa ei inspiroi kesäkuumalla eikä kesäkuidut talvella, niin se on ainakin minulla ja lankafirmat ovat samoilla linjoilla.
Viime kesän Lontoon-matkalla nappasin Oxford Streetin John Lewis -tavaratalon lanka-alesta kahdeksan kerää kivan sinistä Rowanin Milk Cotton Fine -lankaa. Se on myös kivan ohutta ja kivan pehmeää ja varmaan sitten kivan laskeutuvaakin, ajattelin, ja ryhdyin kutomaan innoissani Veeran Turmeric-paitaa. Työ eteni hyvin, mutta en saanut tiheyttä ihan kohdalleen (löysä käsiala, ei voi mitään), mutta jatkoin silti. Taisin yrittää vähän säätääkin neuletta kaventelemalla enemmän kuin ohjeessa neuvottiin, mutta kudottuani noin kolmasosan verran oli pakko luovuttaa. Neule kuului telttakategoriaan. Heitin sen sitten kässypussiin häpeämään ja hissukseen se siellä pysyikin, kunnes tänä kesänä, juuri ennen juhannusta alkoi kuulua kuiskintaa ja uikutusta. Minulle iski inspiraatio. Halusin lepakkohihaisen paidan viileneviin kesäiltoihin (täh, kliseekö?) ja halusin tehdä sen yhtenä kappaleena ilman saumoja. Pientä pähkäilyä homma vaati ja hyppyä tekemään sellaista, mitä en ole ennen tehnyt tällaisessa neuleessa, mutta hihhei, paitahan siitä syntyi. Tyttärelle. Se roikale kaappasi mun paidan! Ei auta kuin väkertää itselle uusi ja kenties villainen, sitten syksyllä.
 |
| Tytär ei ollut äärettömän innostunut kuvaussessiosta eikä suostunut liikahtamaan takapihan terassia kauemmas. |
Lanka: Rowanin Milk Cotton Fine, väri 504, kuusi kokonaista kerää ja rapiat seitsemännestä (langan valmistus on näköjään lopetettu)
Puikot: Addin pyöröt 2,75 & 3,0 mm
Malli: oma tuotos
Ravelryssä
11 kommenttia:
Upea pusero! Sinun pitää nyt siten neuloa varmaankin toinen samanlainen, että saat sinäkin omasi. =)
Kiitos, Hepsi! Juu, niin pitää. Tykkään mallista, tosin teen ehkä omaan kappaleeseeni hiukan enemmän kasvunvaraa. ;-)
Vähänkö kiva pusero!
Tosi kiva pusero. Tuommoinen olis aivan ihana itselläkin.
kaisa: Suurkiitokset! Minäkin olen sangen tyytyväinen siihen, miten pusero onnistui. Ja kun tytär tykkää, se vasta jotain on. Mielelläni annoin paidan sitten hänelle.
Tess: Kiitos! Päässä pyörii ajatuksenpoikanen, että harjoittelisin ohjeen kirjoitamista ja väkertäisin ohjeen tähän paitaan, mutta katsotaan, löydänkö itsestäni sen energian.
Vautsi vau, tosi kaunis! Mullakin on puuvillainen lepakkohihainen neule tuloillaan, saapa nähdä valmistuuko tälle kesälle...
Kiitos, Nasti! Meillä on sitten kulkeneet ajatukset samoja latuja. :)
Oi, hieno! Ja juu, kyllä kesävaatteet pitäisi tehdä talvella. Etelänmatkalla minäkin lopulta mmärsin, mihin niitä kaikkia kovin paljastavia ja reikäisiä tms. ihania neuleenretaleita käytetään: tietenkin rannalla bikinien päällä kun pitää mennä baariin tai vessaan. Hmph, happamia, sanoi kettu... Tiedänpä, mitä neulon ensi talven aikana siitä pari-kolme vuotta odottaneesta bambulangasta ;) Sun ongelma on nyt vaan se, että ei taida kesäillat tästä enää paljon viilentyä. Voi meitä raukkoja!
Kiitos Helena! Jos hyvin käy, minullakin olisi vähän ajan päästä ehkä käyttöä niille reikäisille retaleille, mutta enhän omista yhtään, huoh. On niitä villaisia vaan. Nyt on kyllä puikoilla VIHDOIN pellavaa, mutta tuleeko siitä jotain tähdellistä vai tuluskukkaro, on vielä arvoitus. ;-)
Hieno kesäneule, ja miten komea petroolinsininen! Minäkin ottaisin tuollaisen heti käyttööni. Suomen kesä on niin viileä, että silloin voi hyvin pitää tiiviimpiäkin neuleita. Reikäisissä hetaleissa tuppaa tulemaan kylmä.
Kiitoksia, Mia! Tytär käyttää paitaa sangen tytyväisenä näissä suomalaisissa kesäsäissä.
Lähetä kommentti