keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2012

Täti Vihreä kukkahameessaan



Mitäs tästä neuletakista sanoisin? Malli on Katen ja monen muun päällä tosi nätti, lanka on miellyttävää sekä kutoessa että neuleena ja värikin on sitä, mitä toivoin, mutta joku vaivaa ja se joku taidan olla minä. Tai tarkemmin: minä + tämä neule emme oikein taida olla yhteensopivia. Jo kutoessa neuleen yllä leijui tummia pilviä. Luulin tekeväni toiseksi pienintä kokoa, mutta kun jonkin matkaa helmaa kudottuani huomasin neuleesta olevan tulossa todella leveä, luulin kaventavani sivuissa niin, että päädyn pienimpän kokoon. Lähestyessäni kainaloita huomasin, että silmukoita on yhä liikaa: kuka loi ja laski silmukat? En voi tälläkään kertaa syyttää kuin itseäni.



Entäs kaula-aukon laskokset? Tein ne symmetrisesti, kuten moni muu, ja siihen olen tyytyväinen, mutta kun pussittaa. Ja taskut ne vasta pussittavatkin. No juu, pussitushan on tämän neuleen juttu, mutta tämän tantan päällä se ei näytä samalla tavalla siron sievältä kuin monella muulla. Ylileveän helmankin näkee selvästi, se lörpsöttää. Lisäksi neuleen lukuisat viimeistelyvaiheet silmukanpoimimisineen, aina oikein -reunojen kutomisineen ja i-cord-päättelyinenn kirvoittivat laiskalta neulojalta muutamankin ärräpään, vaikka jälkikäteen on myönnettävä, että reunukset ovat ihan tyylikkäät. Erityisesti tykästyin eleettömiin i-cord-napinläpiin, joita tein koko etureunan matkalle, jos vaikka olisin tahtonut napit koko pitudelle, mutta en tahtonut. Kaksi pussittavaa taskua vieri vieressä ei näytä kivalta. 


Tunnelmat ovat siis vähän ristiriitaiset. Neule on tavallaan ihan kiva, mutta ei ihan lemppari sitten kuitenkaan. Tarvitsen totuttelua.

Malli: Kate Daviesin Manu
Lanka: Rowanin Felted Tweed DK, vähän yli seitsemän kerää, väri   158
Napit: Helenan kanssa Tallinnan Karnaluksista hartaasti valitut muovinapit 
Puikot: Addin pyöröt: 2,75 & 3,0 mm

14 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Minun mielestäni tuo neule on tosi kaunis myös sinun päälläsi! Ehkä kannattaa odottaa vielä syksyä ja talvea jos tulet toisiin aatoksiin neuleen suhteen kun ilmat kylmenevät :)

Hepsi kirjoitti...

Minustakin sekin näyttää sinun päälläsi oikein hyvältä!

Lammas kirjoitti...

Villatakki on kaunis sinun päälläsi. Totuttele vaan sisukkaasti, se kannattaa!

Tess kirjoitti...

Nättihän se on sun päälläs, älä höpsi turhia. Eipä sillä, ymmärrän fiiliksesi. Itselläni meni aika kauan ennen kuin lämpenin kyseiselle mallille. Valmis neule oli onnistunut, mutta silti koin sen korostavan vain vääriä puoliani. Noh, nykyisellään se on mun lemppari ja jos olisin tarpeeksi tuottelias neuloja, omistaisin jo toisenkin.

Minna kirjoitti...

Tiedän tunteen: kaikki sanovat että se on hieno, mutta itsestä ei tunnu hyvältä. Ja yhdynpä minäkin tuohon joukkoon jonka mielestä se on hieno ja myös sopii sulle. Pistä kaappiin ja kaiva esiin kun syksy kylmenee, aikalisä toimii monesti noissa tilanteissa :)

Tuija kirjoitti...

Kaisa: Kiitoksia! Annan kyllä neuleelle aikaa ja mahiksia, en aio purkaa sen kaiken vimmaisen viimeistelyn jälkeen. :)

Hepsi: Kiitos sinullekin!

Lammas: Totuttelen, vaikka hampaat irvessä. Ajattelin aloittaa rääkkäämällä neuletta sääskien parissa pohjoisessa. ;-)

Tess: Ok, ehkä minullakin on toivoa tottua neuleeseen. Eikähän sitä itseään tarvitse normaalioloissa katsellakaan, kuvista vaan omaan silmään pomppaavat itsestä ne tylsät puolet.

Minna: Kiitos! Varmaan olet oikeassa. Ja neulehan tuntuu päällä mukavalta, joten ehkä totun siihen myös sitä kautta.

AnniKainen kirjoitti...

Minustaskin neule näyttää sinun päällä vallan mainiolta, mutta itsehän sen parhaiten tietää. Liputan myös tuon komerossa seisottamisen puolesta :) Mullakin on jäänyt hirmu vähälle käytölle se vappuna valmistunut harmaa villatakki, se kun on nääs niin syksyinen neule kuin olla voi. Mutta sieltä se tulee...

Tuija kirjoitti...

Annikainen: Kiitoksia, kiitoksia. Lupaan seisottaa ja totutella. :)

Solveig kirjoitti...

Minä sain oman Manuni valmiiksi viime kesänä, ja se tuntui aika oudolta kapineelta keskellä kesää. Ja taustalla oli myös tuskastumista siihen viimeistelyn määrään, kun sitä sitten riitti, vaikka lopputulos olikin... viimeistelty. Mutta ootas kun syksy saapui, ja ensimmäiset vaatekriisit. Kyllä silloin yksiväriselle neuleelle oli käyttöä, varsinkin, kun oli ne pussittavat jujut! Marinointi auttaa!

P.S. Ihana väri, ja lanka!

Tuija kirjoitti...

Solveig, olet varmaan oikeassa, että lämmin kesäsää ei ole otollisin hetki riemunkiljahduksille villatakin äärellä. Lupaan marinoida ja hauduttaa. :)

helena kirjoitti...

Mitä? Hienohan se on, mutta tunnistan tunteesi, joskus olen itse miettinyt parikin kertaa, että kannattaako jotain tekelettä edes kuvata, mutta myöhemmin joistakin sellaisista on tullut ihan lemppareita. Totuttele vaan syksyyn asti vaikka :)

Tuija kirjoitti...

helena: Kiitos ja marinoidaan, marinoidaan. Käytinkin jo takkia juhannuksen aikaan pohjoisen viileässä säässä eikä se tuntunut hullummalta. Joko peräti tykästyn tai vain totun. :)

piilomaja kirjoitti...

Jotakin kivaa tuossa kyllä on!
Tunnistan silti sen epäluuloisen tunteen kun neule ja oma itse ei ole ihan synkassa. MUlla on yksi neuletakki ollut valmiina monta kuukautta enkä ole saanut pantua päälleni kertaakaan. Silti se on ns. teknisesti hyvä.

Tuija kirjoitti...

piilomaja: Jotain kivaa... kiitos! Ja hehheh. Ehkä syksyllä singahtaa päähän joku visio siitä, minkälaisten ja minkäväristen vaatteiden kanssa takki rupeaisi tuntumaan enemmän omalta. Mikä olisi sen ylenpalttiselle naisellisuudelle, tasapainoisuudelle, söpöydelle sopiva kontrasti. Tai jotain. Nyt yritän tahkota käyntiin aitoa kesäneuletta, mutta ei millään meinaa lähteä käyntiin. Aina joku tökkäsee.