Harmaata

Harmaa-asioita harmaan sään vallitessa. No tämä ensimmäinen on aika sinivoittoinen, mutta menköön. Jääkiekon MM-kisojen aikaan tarvitsin helpon neuleen, jotta pystyin keskittymään täysillä peleihin. Löysin korista kaksi kerän loppua Mokkasukka-lankaa, joista olin pari vuotta aiemmin tehnyt miehelleni sukat. Totesin, että lanka riittäisi hyvin varrettomiin unisukkiin itselleni. Nukun lähes aina villasukat jalassa, mutta näin kesällä paksut varrelliset alkavat olla liian kuumat jopa minulle, untuvapeiton alla (palelen aina ja minulla on huono ääreisverenkierto). Ensimmäinen sukkani oli valmis ja toinen aloitettu, kun mies kiikutti eteeni vanhat sukkansa ja kysyi moittivalla äänellä: "Milloin korjaat nämä?"

  

Mies siis pahus vieköön tunnisti langan. Miehen sukat ovat valmistuneet lähes kaksi vuotta sitten ja olleet todella paljon käytössä kotisukkina. Yllä lopputulos. Pohjat ovat puhki ja ohueksi kuluneet. Mokkasukka-lanka on Villa Mokan värjäämää Zitronin sukkalankaa (75% villaa, 25% polyamidia). Lanka on ihanan pehmeää ja mukavaa kutoa (Raverlyssä täällä, mutta lankaa ei nähtävästi enää ole saatavilla, en ainakaan löytänyt Villa Mokan kauppaa enää). Käyttöä sukat kestivät semmoisen 1,5 vuotta. Aika hyvin kai kuitenkin.

 

Noh, mutta, hetken painiskelin omatuntoni kanssa. Olin jo hekumoinut ihanista unisukista, mutta miehen sukkien korjaaminen ei olisi mahdollista millään muulla, kuin näillä kahdella hallussani olevalla kerän lopulla. Niinpä sitten kudoin unisukat valmiiksi ja pidensin terää hieman miehen varpaille sopiviksi ja nimesin ne Uusiksi Sukanteriksi. Purin vanhoista sukista terät pois. Aika pian kuitenkin muistin, että olin kutonut sukat kärjestä ylös: ei meinaan halunnut purkautua millään. Mutta se oli toisaalta hyväkin juttu, sillä kun vihdoin olin saanut sukan terän irti varresta, uusi terä oli helppo ommella kiinni varteen. Sitten saattekin kuvitella loput, en nimittäin aio esitellä todellista lopputulosta :-). Mutta kelpasivat miehelle edelleen kotisukiksi, joten olkoot.

 

Siirrytään seuraavaan harmaaseen. Tunnustan: tykkään tehdä sukkia Nalle-langasta. Se nyt vain on niin, että kun siitä on vuosikaudet sukkansa neulonut, niin nämä ulkomaiset hienot, pehmeät ja ohuet sukkalangat tuntuvat liian ohuilta käteen eikä valmista tahdo tulla ahdistumatta. Kolmosen puikot ja Nalle ovat minulle neulomisterapiaa. Tänä keväänä terapiaa on tarvittu. Siispä lankakorista huuteleva vaalean harmaa Nalle bambupuikoille.

 

Sen verran viitsin sentään, että opettelin jotain uutta samalla. Vuosia sitten annoin Tuijalle lahjaksi Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjan Sukkasillaan. Silloin jo tykästyin vikkelisukkiin. Alkuperäinen malli on polvisukka, mutta tuumasin, että vikkelikuviota voi harjoitella lyhyempiinkin varsiin. Lisäsin lankatupsutkin "takasaumaan", kuten alkuperäinen ohje ehdottaa. Kärjetkin tein tavoistani poiketen sädekavennuksilla. Resorin tein 1o 1n kutoen oikeat silmukat takareunastaan. Vikkeli olisi vaan kumminkin vaatinut enemmän tilaa ylä- ja alapuolelleen, mutta eipä tuo nyt haittaa.

 

Tuija vinkkasi jokin aika sitten, että Tampereelle ollaan avaamassa uutta lankakauppaa nimeltään Kerä. Lankakaupan syntymistä voi seurata facebookissa ja perustajien blogissa. Kerän Facebook-sivulla oli taannoin arvonta, josta voitin lisää harmaata lankaa (Jippii! Taidan olla addiktoitunut.) eli reilun vyyhdin virolaista villaa, ruusupuiset sukkapuikot yms. pientä kivaa. Kiitos Jonna ja Elina. Epäilen, että lanka pääsee säärystimiksi.

Eikä siinä vielä kaikki: koukullakin on harmaata...