Suunnanmuutos

Mustikka ja tyrni on nyt tullut tiensä päähän. Saija on jo pitkään kipuillut motivaation puutteen kanssa, ja kun blogin ilmainen kuvatila juuri täyttyi, päädyimme siihen, että nyt on hyvä hetki lopettaa.

Hei hei kaikille ja kiitos kuluneista vuosista! Jätän blogielämän tältä erää mutta Raverlystä minut voi yhä löytää täältä. -Saija

Kiitokset lukijoille ja kommentoijille myös minun puolestani! Mustikka ja tyrni sulkeutuu, mutta samalla alkaa myös jotain uutta, sillä minä jatkan neulejuttuja uudessa Mustikka-blogissa. Tervetuloa! -Tuija

Ps. Loppukaneettina Eva Dahlgrenin kaunis ja surumielinen Novemberregn. Kävimme hiljattain kuuntelemassa Evaa Tampere-talossa ja kylläpä oli ihana konsertti. Eva on todella karismaattinen esiintyjä rauhallisella ja läsnäolevalla tavallaan. Ja se ääni!

Höpönassut kässymessuilla

Eilen oli retkipäivä: kävimme Saijan ja Saila-ystävän kanssa Tampereen Kädentaitomessuilla. Väkeä oli kuin pipoa ja pääkaupunkiseudun suhteellisen sosiaaliseen jonotuskulttuuriin tottuneelle tuli yllätyksenä, kuinka joku saattaa kävellä päälle jopa kahvilajonossa. Jonossa, jossa ollaan jo valmiiksi likeisissä tunnelmissa eikä tiivistämisen varaa ole. Hui, apua! Kaiken hulinan keskellä selvitimme kuitenkin tiemme mm. koulukaverini omistaman Tikkurituotteen pororukkasten sekä Kerän, Villavyyhdin (suurkiitokset arpajaisvoittolipusta!) ja Titityyn lankaihanuuksien äärelle. Minä nuuskutin tehokkaasti myös Teippitarhan teippejä ja Seija Ranttilan saamelaisaiheisia pussukoita. Kaikkein vaikuttavin juttu taisivat kuitenkin olla minulle Eija Kosken himmelit. Voi että ne olivat kauniita! Ja moderneja! Nyt on pakko kaivaa esille 80-luvulla hankkimani pitkä himmelineula ja yrittää askarrella edes pieni oma himmeli. Himmelinpoikanen.

Nämä bloggaajat unohtivat kamerat kotiin, mutta Saila näpsi kuvia kännykällään. Ja naureskeli, kuinka siskosten silmät loistivat ja kikatus oli herkässä, kun olimme kärkijoukoissa hakemassa Arnelta ja Carlokselta nimmareita nukkekirjoihimme. Kyllä olivat sedät ihan yhtä söpöjä ja rentoja livenä kuin youtube-videoilla. :)

Tässä vielä miekkoset saksalaisessa haastattelussa:

Vuoden wannabe-martta on valittu!

Vuoden wannabe-martta juuri on valittu. Yhytimme hänet kesken puutarhan syyspuuhien. 

Sinut on juuri valittu vuoden wannabe-martaksi. Miltä nyt tuntuu?

-Kyllähän tämä yllätyksenä tuli. Ihan hyvältä tuntuu.

Minkä luulet vaikuttaneen eniten valintaasi?

-Kyllähän se varmaan oli tämä hiukan epäsovinnainen tapa harrastaa puutarhurointia.

Selittäisitkö tarkemmin?

-Kyllähän se on tällaiselle harrastajalle sovinnaisempaa kylvää perunat keväällä tai alkukesästä ja syödä niitä sitten jo heti kesällä vähitellen uusina perunoina ja nostaa loput sitten loppusyksystä, ennen lumen tuloa. 

Ja mikä sinun tapasi sitten on?

-Kyllähän minäkin aloitin silloin alkukesästä, kylvin perunat istutuslaatikkoihin ja annoin kasvaa. Juhannuksen jälkeen ensimmäiset maisteltiin. Sitten loppukesästä ajattelin, että antaapa pottujen kasvaa vähän lisää, etten heti nosta.

Unohdit ne siis maahan?

---(Katselee seiniä)

Nostit vasta tänään?

-(mutisee)Unohtuivat...

Oliko pimeää?

-Kyllähän hyvän otsalampun valossa näki hienosti nostaa.

Oliko maa jäässä?

-Kyllähän se tähän aikaan vuodesta alkaa jo pinnasta jäätyä. Joka kalahdus ei ollut peruna.

Uskotko tulevasi valituksi täysvaltaiseksi martaksi tämän jälkeen?

-Kyyyllähän se taitaa niin olla, että tänä vuonna ei tarvitse enää jäsenyyttä kysellä...meikäläisen.

Onnittelut vielä valinnasta ja parempaa muistia ensi vuodelle!

-Kiitos. (kai...)

Näinkös siinä kävikin

Niin, tästähän piti tulla tyttärelle tyylikäs neuletakki, jossa on kaulan taakse kiepsautettava leuhuke, mutta toisin kävi. Eräs ei halunnut käyttää löytämäänsä  valmisohjetta vaan sävelsi omasta päästä, eikä sitten osannut ottaa kaikkea huomioon. Ensimmäisen liehukeversion kudottuani tajusin kyllä, että sen pitää olla leveä jotta se peittäisi kriittiset paikat ja ylipäätään asettuisi paikalleen nätisti, mutta eipä tämä toinenkaan versio ollut tarpeeksi laaja. Voihan nekku. Kiepsautetaanpa härpäke toisella tavalla, ilman kierrettä.

Ehkä se on vähän parempi näin, mutta silti harmittaa, että neuleen idea ei toteudu kokonaisuudessaan. Työstä opin kyllä sen, miten tällaisen neuleen voi tehdä yhtenä kappaleena ilman saumoja, mutta jos vielä joskus jaksan kutoa uuden, pistän itselleni muistiin, että etukappale saisi olla lyhyempi ja että liehukkeen pitää olla koko etukappaleen levyinen. Ugh.

Lanka: Red Heart Fina DK (100 % villa), 10 kerää

Puikot: Addin pyöröt 3,5 (sileä neule) ja 4,5 mm (pitsiosuus)

Ravelryssä

Ps. Pitsimallikerta on peräisin Tha Harmony Guides -sarjan kirjasta Lace & Eyelet Stitces. Tytär halusi ylipitkät hihat ja peukalonreiät, ja saamansa piti.

Hyväntekeväisyysneulontaa

Sinne se kesä mennä hujahti. Neulerintamalla oli kaamosta: muutaman tiskirätin jaksoin tehdä, vähän virkata harmaata, hiukan kutoa ikuisuusprojektivillatakkia, vähän suunnitella mitä olisi kiva neuloja ja tulostella ohjeita vaan kun nappast inte. No, ei kai sitä aina tarvitse. 

Kesän ja syksyn aikana ainoa tiskirättien lisäksi valmistunut työ on liittynyt vauvoihin, sukkiin ja hyväntekeväisyyteen. Saimme kesäkuussa sähköpostia, jossa pyydettiin kutomaan punaiset sukat. Onnen sukat on tamperelaisten mielenterveys-kuntoutujanuorten itse ideoima hanke, jossa halutaan nostaa esiin se, että mielenterveyden ongelmien kanssa selviytyy. Tarkoituksena on lahjoittaa punaiset sukat jokaiselle TAYSissa syntyvälle vauvalle. Idea lähti liikkeelle alkuvuodesta uutisoiduista murheellisista perhesurmista. Tuumasin, että tähän osallistun mielelläni. Hitaastihan nämä valmistuivat mutta nyt lähettämistä odottaa kaksi pientä sukkaparia Nalle-langasta. Onnen sukat -hankkeesta voi lukea lisää  blogista tai facebookista.
 

Minähän siis tykkään sukkien kutomisesta, joten kun törmäsin toiseenkin sukkahyväntekeväisyys-hankkeeseen, päätin heti lähteä mukaan ja haastaa kaveritkin. Tuija ja pari muuta ovat myös luvanneet kutoa vähintään yhden sukkaparin 100-vuotiaalle. Taustalla on Kelan parin vuoden takainen päätös lopettaa torkkupeittojen antaminen 100-vuotta täyttäneille. Tarmokas Mirka päätti, että tämä ei jää tähän ja pisti liikkeelle lumipallon, joka toivottavasti jatkaa kulkuaan vielä pitkään.

Kun nyt tälle tielle lähdettiin, niin vinkkaan vielä kolmannesta hyväntekeväisyyskohteesta. Vaaka ry aloitti v. 2000 toimittamalla vauvakasseja Karjalaan. Näiden vuosien aikana on Karjalaan ja lähialueille kerätty mm. sukkia ja peittoja; tämän vuoden käsityö on huivi. Vaaka ry:llä on myös joulukeräys, johon tänä vuonna toivotaan lämpimiä talviasusteita. Paketit toimitetaan kotimaahan erityisesti lapsiperheille ja vanhuksille.

Tässä oli pieni otos mahdollisuuksista tehdä hyvää ja samalla puuhata lempiharrastuksensa parissa. Jos tiedät muita hyviä käsityöhyväntekeväisyyshankkeita, vinkkaa muillekin kommenteissa.

Neulepussukka

Kuten tuli keltaisen huivin yhteydessä mainittua, olimme Saijan kanssa elokuun alussa Pukkilan puikkopäivillä. Siellä tapasimme mukavan Miran, ja Miralla oli tosi hieno neulekassi, jonka hän oli hankkinut Peg's Procrastinations -Etsy-kaupasta.

Minä olen kuljettanut neuleita vuosikausia Gudrun Sjödénin kangaspussukoissa eikä niissä ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta nähtyäni Miran luksuskassin iski himo. Minäkin halusin pussukan, jossa olisi taskuja, nippeleitä ja hienouksia. Kassin joka olisi tehty varta vasten neuleille - ne ovat sen arvoisia, eikö? Ensin meinasin tilata kassin merten takaa, mutta eipä kässytätösen luonto sitä sallinut. Piti tehdä itse. Ilmaisen perusohjeen löysin Morning by Morning -blogista ja siitä sitten muokkasin oman pääni mukaan. Nyt riittää pussukassa yksityiskohtia. Ja väriä.

Neljä taskua sekä sisä- että ulkopuolella.

Irrotettava kantokahva ja metallilenkkejä.

Ja hakasia, avain- tai neulehärpäkeketjuja ja langanohjaimia, jos vaikka haluaisin kutoa kirjoneuletta ja pitää jokaisen lankakerän omassa taskussaan (ja sitten langat kulkisivat hienosti kussakin taskussa olevan hakasen läpi, ehkä...).

Ja sokerina pohjalla: nyssäkkä on kaksipuoleinen. Sitä voi käyttää kummin päin tahansa.

Kankaat ovat Kaffe Fassetin Rowanille sunnittelemia tilkkutyökankaita, ja kumpaakin laatua oli 50 cm. Se riitti juuri ja juuri, sillä pilkkukangasta ei jäänyt muutamaa kapeaa soiroa enempää ja vihreäsävyistä kangasta on jäljellä sen verran, että saan tehtyä hieman leveämmän kantohihnan, jos haluan. Epätavallisen riemunkirjavahan tämä pussukka on minun tekemäkseni, mutta tässä kohdassa ei vaan tuntunut tippaakaan viileän skandinaaviselta. Ja vaikka ihmiselle riittäisi ehkä vain yksi neulesäkki, tämän tekeminen oli niin hauskaa, että seuraavaksi olen ruvennut haaveilemaan värikäsvuorisesta farkkukangasversiosta... Tai siitä skandinaavisen graafisesta.

Keltaista näkyvissä

Minulla on ollut jo jonkin aikaa kaipuu keltaiseen, mutta vasta nyt se pirskahti näkyville. Olimme elokuussa Saijan kanssa Pukkilassa puikkopäivää viettämässä ja sieltä löytyi tämä Ilun värjäämä kaunis lanka. Ja pisteenä iin päällä, villa on kainuunharmaan villaa. Ensin suunnittelin tekeväni muhkean kaulurin, mutta sitten tajusin, että tämä sukkavahvuinen lanka sopii paljon paremmin ilmavaa huivineulosta varten. Olen kutonut tämän mallin ennenkin ja yhä vaan tykkään sekä sen kutomisesta että käyttämisestä. Sopiva yhdistelmä tv-neuletta ja pitsitihrustusta.

Malli: Jared Floodin Terra
Lanka: Handun kainuunharmaksen sukkalanka, 85 % villaa, 15 % nylonia, 1,5 vyyhtiä
Puikot: Addin pitsipyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

Inspiraatiota

Neuleinspiraatiota ja haaveilua. Kuolaan lähes jokaista villaista vaatekappaletta Nygård's Annan syysmallistosta.

Elbow'lta ilmestyi uusi levy, Dead in the Boot. Levyllä on b-puolia ja muita "jämiä". Näen hämärän, rähjäisten tiilitalojen reunustaman kadun ja haistan sateen, savun ja märän villan.

Syksy.

Kulttuuritantan pellavakolttu

Tämä neule valmistui jo ajat sitten, elokuun alussa, mutta muita asioita tuli väliin ennen kuin ehdittiin kuvauspuuhiin. Juhlan kunniaksi kuvat otettiin kaukana kotireviiristä. Näyttääkö tutulta? Tuskin monelle, joten en arvuuttele enempää. Paikka on Vesijärven satama Lahdessa.

Mutta pellava on pääasia. Kärvistelin koko kesän pellavakuumeessa, mutta en löytänyt sopivaa Tallinnasta enkä Lontoosta enkä kotimaan kaupoistakaan ennen kuin tämä lanka tuli yllättäen vastaan. Silläkin kerralla etsin tietynlaista harmaaseen vivahtavaa sinistä, mutta koska sitä ei löytynyt, nappasin minun silmääni kaunista vihreää. Langanvahvuus (ohuus) oli kuitenkin sitä, mitä etsin. Ja materiaali, vaikka se ei olekaan 100-prosenttista pellavaa. Langasta piti sitä paitsi tulla ensin hame, mutta ei siitä sen enempää.

Ravelryssä on kauniita toteutuksia Lieslistä ja se sopii erityisen hyvin japanilaisille kaposille tädeille. Minä en ole japanilainen enkä niin kaponenkaan, ja tämä kolttu paljastaa joka mutkan. Kutomisrupeaman aikanakin iski epätoivo aika monta kertaa, sillä vaikka tein pienintä kokoa, neuleesta näytti olevan tulossa todella väljä. Kaula-aukko ja hihapyöriötkin tuntuivat olevan ihan muusta vaatteesta. Mutta kun ensin kursi laajoja kaaria kiinteillä silmukoilla ja antoi kastelun tehdä tehtävänsä, rumasta ankanpoikasesta syntyi melko virtaviivainen kolttu kulttuuritantan tarpeisiin.

Sitä voi kuitenkin miettiä, miten löyhä pää on ihmisellä, joka on pitkään haaveillut jostain mallista ja vihdoin ostaa ohjeen. Ja havaitsee sitten, että  ohjehan löytyy jo oman koneen uumenista. Tulipa kannatettua Coco Knitsiä.

Malli: Julie Weisenbergerin Liesl
Lanka: Karen Noe Designin Linea (75 % pellavaa, 25 % puuvillaa), väri 8, 3 vyyhteä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

Niityllä

Syntyi hassu mekko. Peruskaava oli Finlaysonin naisen mekon ilmaiskaava, josta jo kertaalleen tein oranssin mekkosen. Mutta sitten halusin erilaiset hihat, holkkihihat, ja siitä seurasi sivuihin jotain, jota en ihan hallinnut ja nyt vetää eikä istu kunnolla. Kyllä harmittaa, tilasin nimittäin kankaan rapakon takaa. Toimitus oli nopea ja Lotta Jansdotterin kangas mieleistä, mutta menin sitten sohlaamaan. Ehkä tätä voi kuitenkin käyttää, kun ei ajattele liikaa.

Maisema on kyllä kaunis, kuin Suomi-filmistä. Meidän niityä hoidetaan nykyään. Olisivatkohan istuttaneet ensi vuodeksi ketokukkia? Ruiskukkaa ja kissankelloja?

Lontoo II - Käsityöihmisen Islington

Kun muut menivät turisteeraamaan, minä hurautin metrolla Angelin asemalle Islingtoniin. Islington on ihmisen kokoinen kaupunginosa ja täynnä kivoja pikkukauppoja. Sieltä löytyy lankahullun taivas Loop.

Tämä oli kolmas kertani siellä ja yhä vaan pää menee pyörälle. Nyt pään sekoittivat Brooklyn Tweedin ja Quince & Co:n langat, joita pääsin hypistelemään ihkaensimmäistä kertaa. Loftista ja Shelteristä osaan sanoa tähän hätään, että ne tuntuivat pehmeämmiltä kuin luulin ja että langan rakenne on erikoinen, kuin huopunut. Quince & Co:n langat puolestaan vaikuttivat tosi laadukkailta - pehmeiltä, mutta silti rakenteeltaan jämäköiltä. Värit olivat kauniita, mutta monet hyllystä löytyneistä ehkä vähän liian puuterisia minun makuuni, mutta kaupassa roikkui myös todella kauniista tummasta harmaansinisestä villasta (en muista, mikä heidän laaduistaan se oli) tehty neuletakki ja sitä väriä olisin poiminut talteen oikopäätä.

Vähän matkan päässä Loopista silmään osuivat nämä tuolit. Mitä? Helsinki, Jaffa, joutsenia? Oli pakko mennä sisään. Kaupan nimi oli Ray-Stitch, ja se on kyllä käsityöihmiselle semmoinen taivas, että apua. Siellä oli japanilaisia printtikankaita, monenlaisia muita printtikankaita, Lotta Jansdotterin kankaita, luomua, kalanruotoa, Vallilaa ja mitä vaan. Lattiasta kattoon. Kahdessa kerroksessa. Ja portaiden varrella. Ja sitten oli tietysti ompelulankoja, nauhoja, nappeja, kaavoja, lehtiä, kirjoja, pikkuvälineitä ja vähän neulelankaakin. Tuonne täytyy joskus palata (ja ainahan on nettikauppa, iiks).

Sadekuuron mittaisen kävelyn päästä löytyi toinen kiva kangaskauppa, The make Lounge. Valikoima ei ole yhtä iso kuin Ray-Stitchissä, mutta mukava silti. Ja heillä on hyvät tilat workshoppeja varten.

Muita mielenkiintoisia kauppoja Islingtonissa olivat esimerkiksi Smug (monenlaista pientavaraa, vähän vaatteita ja printtejä), Susy Harper (hinnakkaita käsin tehtyjä vaatteita, osa käsin painetuista printtikankaista) ja Toast.

Lounaalle piipahdin mukavaan Workers-kuppilaan, joka tuntui olevan paikallisten suosiossa. Ah, miten hyvältä yksinkertaisesti laitettu karitsanfile maistui nälkäisen suussa.

Sitten huristelin kerrosbussilla nro 38 takaisin keskustan hyörinään. Paluumatkalla kuuntelin sivusta paria nuorukaista, jotka pohtivat politiikkaa, päivittelivät amerikkalaista elämänmenoa ja ruotivat Facebook-kavereitaan narisevalla ja tuhahtelevalla posh-aksentillaan (Hugh Grant käy malliesimerkistä sekä puheenparreltaan että asenteeltaan). Söpöä. :)

Ostinko jotain? No juu. Mitään kangasihanuuksia en hankkinut ja se harmittaa nyt vähän, mutta tällaiset tarttuivat mukaan:

Brooklyn Tweedin Shelteriä on neuletakillinen ja sävyn nimi on Tent. Harmaa lanka on Classic Elite Yarnsin Vistaa (50 % alpakkaa, 50 % villaa luonnonsävyissä; tämä on Ash) ja sitä on noin kaulurillinen (toivottavasti). Lotta Jansdotterin ompelukirjassa tykkään erityisesti tyylistä, vaikka itse ohjeet eivät ole kauhean kummallisia, ja tuosta Lontoon pikkukauppoja, kuppiloita, leipomoita yms. esitelevästäa kirjasta löytyi aika monta mielenkiintoista paikkaa, joissa olisi kiva joskus käydä.

***

Olympialaiset näkyivät jo kaupungissa. Joka paikassa oli mainoksia ja lippuja, cokis-pulloissa renkaita, metrolinjoja oltiin sulkemassa vain olympiakäyttöön, taksikuski tuskaili tulevien ruuhkien takia... Lentokentältä keskustaan johtava moottoritiesiltakin oli juuri murtunut ja poissa käytöstä, joten kaaoksen aineksia oli ilmassa. Jos joku ei ole sattunut törmäänään ykkösellä arki-iltaisin pyörivään 2012: Olympiaseikkailu -parodiasarjaan, suosittelen!