Teoksen osastolta kassiin hyppäsi uunituore Lapaskirja. Se on kaunis, se on rouhea, se on hienolla tavalla suomalainen! Suosikkejani taitavat olla Friika, Reha, Vammus ja Tomppo, ja niistä viimeisen aion kutoa erään pikkupojan joulupakettiin. Mutta voih, yksi asia kirjassa harmittaa. Lienen nipo, punakynän kanssa huseeraava kukkahattutäti, pahimman luokan tarkkanen ja tuhma ihminen muutenkin, mutta hiukan ottaa pattiin, että neuleohjeiden väliin ripoteltu jutusteleva teksti on toimitettu hienoon kokonaisuuten nähden harmillisen leväperäisesti. Mitä tämä tarkoittaa: "Olemme pyrkineet kirjoittamaan tämän kirjan ohjeet siten, ettei tekijä ole täysin riippuvainen puikkomääristä tai tekniikoista." Siis mitä, mistä puikkomääristä?
Nyt niuhotus sikseen. Painun miettimään, tekisinkö lahja-Tompon tästä ja tuosta neuleesta yli jääneestä langasta, jota on jäljellä vyyhtikaupalla.
6 kommenttia:
Tuohan tarkoittaa sitä, että ohjeissa ei ole esim. sukassa kirjoitettu "neulo 2. puikon loppuun" tms, vaan käytetty ihan silmukkamääriä. Kun sukkaahan voi neuloa 5:llä tai 4:llä sukkapuikoilla, yhdellä pyöröllä magic looppina tai vaikka kahdella pyöröllä. Ei tarvitse siis miettiä, että miten silmukoiden pitäisi ohjeen mukaan jakautua puikoille, jos itse tekee eri tekniikalla.
Kiitos anonyymille selvennyksestä!
Messuilla oli varmasti mukavaa. Näitkös muuten Katja Kettua tai hänen Kätilöänsä? Enpä ole aikoihin lukenut mitään vastaavaa, huh. Suosittelen.
Minä jo joulupukille vinkkasin, että tuommosen neulekirjan saisi panna pakettiin :)
AnniKainen: En valitettavasti törmännyt Katja Kettuun, jos hän messuilla oli. Enimmäkseen vaeltelin ilman ennakkosuunnitelmia, ainoastaan Maria Kalaniemeä tälläydyin kuuntelemaan varta vasten. Kirja kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselta, monelta kannalta.
Lapaskirja on hyvä lahjatoive - muista olla kilttinä! :)
Hauskat hepat!
Tuo Lapaskirja kiinnostaisi minuakin. On kyllä hienoa, että käsityökirjoja ilmestyy nykyään niin tiuhaan tahtiin. Tuntuu että melkein aina on joku kiinnostava uutuus hyllyssä, kun käy kirjakaupan hyllyjä katselemassa. Ja suomalaiset käsityökirjat kiinnostavat tietysti aina erityisesti.
virkattu lintu: On tosiaan mainio juttu, että neulekirjoja ilmestyy, ja tämän kirjan kohdalla on hienoa sekin, että se leviää ladattavana versiona myös ulkomaalaisten ulottuville.
Heppoja kuvasin lähinnä omaa heppatyttöäni varten, mutta koska niiden äärellä parveili innokkaita hoitajia, en saanut otettua kuin pari nopeaa räpsäystä. En sentään halunnut kuvata vieraita lapsia.
Lähetä kommentti