sunnuntaina, helmikuuta 20, 2011

Hurraati hurraa!


Tämä neule kuuluu siihen sarjaan, jossa suunnitellaan yhtä, tehdään toista ja lopuksi joku yllätysmomentti loksauttaa koko keitoksen kohdalleen. Viime syksynä ihastuin Wanhan sataman Kädentaitomessuilla Cascade 220:n sävyihin ja erityisesti tähän tummanturkoosiin Heather-sävyyn, ja ostin itselleni kauppiaan hyllystä löytyneet kolme viimeistä vyyhteä. Väri yhdistyi mielessäni heti Sylviin ja lähdin selvittämään, josko samaa väriä olisi saatavissa paksummasta Cascade-laadusta. Eipä ollut, joten testailin, saisinko aikaiseksi oikean tiheyden kaksinkertaisesta langasta, ja kun se ihme kyllä onnistui suurinpiirtein, matkaan lähti tilaus isosta säkillisestä tätä ohuempaa versiota. Mutta neulojan mieli on joustava tai ailahtelevainen, miten sen haluaakaan tulkita. Kun olin saanut lankasäkkini turvallisesti kotiin, ilmestyi 100% rain -blogin Veeralta Hoorayn ohje, ja kun tiheys tuntui täsmäävän, heivasin kaksinkertaisen langan tiheys- ja tuntumaihmettelyt ja päätin iskeä sikana limppuun.





No eipä kutominen tietenkään ihan suoraviivaisesti sujunut, pitäähän neule-elämässä edes pientä jännitystä olla. Liekö käsialani oikeasti kiristynyt, mutta jossain vaiheessa huomasin, että neulos on tiheämpää kun samoilla puikoilla kutomassani koetilkussa (sama ilmiö muuten tapahtui Still Light -tunikaa kutoessani, joten täytynee tutkailla asiaa). Siitä sitten seurasi, että ensimmäinen hiha, jota olin siinä vaiheessa ehtinyt kutoa yli puoleen väliin, oli aivan liian kireä. Hiha oli siis pakko purkaa ja päädyin sitten kutomaan hihat ilman mitään kavennuksia. Niin ja kudoin niistä täysipitkät, mutta se oli suunnitelmissa jo alunperin. Ja koska neulos oli suunniteltua tiheämpää, koko neulekin oli sitten tietysti aiottua kapeampi, ja sitä yritin paikata pingottamalla neuleen niin leveäksi kuin kykenin. No kyllä se nyt mahtuu hyvin päälle, mutta pingotus taisi vaikuttaa samalla jo valmiiksi ohjettä isompaan korkeussuuntaiseen tiheyteen, joten vähän lyhythän tästä tuli. Hetken mietitytti, mutta äh, en jaksa välittää, tykkään tästä neuleesta kyllä tosi paljon. Malli on kiva, lankaa oli mukava kutoa ja neule tuntuu tosi miellyttävältä päällä. Piste iin päällä ovat kauniit ruskeat napit, joiden olemassaolon muistin viime tipassa nappiasiaa pohtiessani. Serkkuni teki pari vuotta sitten maailmanympärysmatkan ja lähetti napit joulukortin mukana jostakin päin Etelä-Amerikkaa. En tiedä, ovatko napit puuta vai kookosta vai mitä, mutta pidän todella paljon niiden käsin tehdystä, yksinkertaisesta ulkonäöstä. Ja niitä oli juuri oikea määrä tähän neuleeseen.



Nyt on enää mietittävänä, miten käytän loput 11,2 vyyhtiä tätä samaa värierää + ne kolme ensiksi ostamaani. Neulepaita + villahousut + pipo + kauluri + lapaset ja jämistä verhot kenties? Tai matto. Näin voi käydä. Tulee mieleen nuorena lukemani Ephrain Kishonin kirja (Hullu perhe?), jossa paikkamaalataan hanaa tms. hopeanvärisellä maalilla, sitten maalia roiskahtaa muualle ja sekin kohta pitää maalata. Pian löytyy joku muu kulunut kohta ja ihan hyvinhän sekin voi olla hopeanvärinen ja loppujen lopuksi koko koti on jotakuinkin hopeamaalin peitossa. Niin, että jos näette yltä päältä petroolinväristen neuleiden peitossa olevan tädin tallustelemassa jossakin, suhtautukaa ymmärtäväisesti. :)




Malli: Veera Välimäen Hooray Cardigan
Lanka: Cascade 220 Heathers, väri 9546 (100 % perulainen Highland-villa), vajaat 5 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt 3,0 ja 3,5 mm
Ravelryssä

16 kommenttia:

AnniKainen kirjoitti...

Onpas kaunis villatakki. Ja nuo napit, kuin piste iin päällä! Lanka vaikuttaa ja näyttää todella hyvältä.

Eikö olekkin ihana tämä kevään valo. Neulekuviin, niinkuin näihin sinunkin tulee ihan uudenlaista loistoa :)

Nasti kirjoitti...

Tää on kyllä tosi kaunis, niin väri kuin mallikin puhumattakaan napeista! Ja minusta sinulla on varsin positiivinen ongelma tuon ylimääräisen langan kanssa... :)

Anonyymi kirjoitti...

Aika paljon jäi lankaa...nyt se ei siis tietysti enää siihen Sylviin riitä...osta hiukan lisää!

hieno on tämä, värikin mun mieleeni.
Mulla on kans vähän käsityöaiheista asiaa tänään...

Tuija kirjoitti...

Annikainen: Kiitos! Valoa tosiaan nyt riittää aurinkoisina päivinä, piti noitakin kuvia ottaessa ihan siristellä. Minä näen nuo ulkona otetut kuvat tavallaan liiankin valoisina, langan väri on todellista vaaleampi, hailakampi. Lähinnä totuutta se on ylimässä kuvassa.

Nasti: Kiitos sinullekin! Mutta kuinka monta neuletakkia tai -paitaa ihminen haluaa samasta langasta? :) Sitä riittää minulla nyt reippaasti kahteen isoon neuleeseen ja läjään pikkuneuleita. Saija kyllä tarjoutui adoptoimaan osan...

Piilomaja: Iik, hukun turkoosiin Cascadeen... Huomasin käsityöpostauksesi ja kommentoinkin, heti ekana harakkana.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin kun sinä oot Tuija etkä Mustikka tai Tyrni;-)

Yritähän myydä se lanka. Luulis että joku ostaa.

Tuija kirjoitti...

Muskarissa teorianopettaja aikoinaan kutsui mua mustikaksi... :) Mä olen niin hullu, että en taida raaskia myydä. Luulen, että teen vielä yhden turkoosin Veera-mallin, ja koska tytärkin tykkää väristä, meinasi jo omia tämän neuletakinkin, jos sitten jotain hänelle. Jollakin aikataululla.

Saija kirjoitti...

Juu ja ensi jouluna mullakin on varmaan paketissa turkoosia...? (huomaa toiveikas sävy)

Tuija kirjoitti...

Saija: No jos sävy on toiveikas, pistetään muistiin! :)

Elli ja Aura kirjoitti...

Ihana neueletakki!! Ja äh, eihän noin ihanan langan paljous voi tuottaa ongelmaa ;) Jos oikeasti tulee hankaluuksi niin voihan sitä aina myydä eteenpäin.
Elli

Tuija kirjoitti...

Elli: Kiitos! Ei varmaa tule todellista ongelmaa, kunhan päivittelen mielenmuutostani jättisuuren lankasäkin katveessa. :) Konkreettinen suunnitelma B on kyllä jo syntynyt ja tartun koetilkkupuuhaan, kunhan olen saanut pari pikkuprojektia käsistä.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista katseltavaa täällä :)
Jään seuraamaan mitä lopusta langasta syntyy..

Tuija kirjoitti...

Käsityönopettaja: Kiitos! Ja kiva juttu, että löysit tänne. Kurkkasin blogiisi ja huomasin, että olet koiraihminen. Tässäkin blogissa vilahtelee välillä sisareni ihana iso slovakiancuvac, jolle olen rapsuttajatäti.

helena kirjoitti...

Kaunis, huoh! Arvaa kuka osti tänään turkoosia lankaa Wanhan messuilta...? No eri malli kuitenkin mielessä ja lankakin on eri.

Tytti kirjoitti...

Upea neule ja upea lanka. Tykkään ihan hirmusti tuosta turkoosista sävystä. Jos innostut kuitenkin myymään, olen jonossa :)
Nauratti tuo sinun idea neulepaidasta ja villahousuista sävy sävyyn. Voishan se olla näky, vaikka hyvä väri onkin. Entäs sellainen kokohaalari, jumpsuit vai mitä ne on HM:N kuvastossa...

anpali kirjoitti...

Kaunis on malli ja väri! Kannatan Tytin ehdottamaa kokohaalaria ;-)

Tuija kirjoitti...

helena: Jaaha, oltiin taas samana päivällä siellä messuilla luuhaamassa. Minä tosin kävin vain tekemässä muutaman täsmäiskun (mm. mustaa paksua Cascadea) aamupäivällä, koska piti palata kipin kapin kotiin kuskaamaan tytärtä harrastukseensa. Onnea turkoosiprojektiin!

Tytti: Kiitos. Olisin kyllä aikamoinen näky turkoosissa hessupuvussa, kuten aikoinaan miehen kanssa kutsuimme potkupukua. Teksinkö siihen luukun käyttöä helpottamaan? Ja jos vielä huovuttaisinkin sen, olisi tukevampi? :D

anpali: Kiitoksia ja hehhetihee. :)