Settiasiaa

No niin, kuten edellisen postauksen kommentissani uhkasin, tein setin. Laiskan tytön setin. Lapasina lahjaksi saadut harmaat kevyesti huovutetut, huivina vuoden vai kaksi vanha Colinetten mohairista tekemäni kolmiohuivi, jota käytän aina joka tapauksessa ja pipona Jatan mariomyssy nurin päin käännettynä. Koristeeksi virkkasin huivista yli jääneestä langasta ympyrän. Ympyrässä on helmiä, pari isoa ja paljon pieniä, jotka eivät taida näkyä paljon minnekään. Pipon tein Pujoliivin siskosten innoittamana Novitan isovelistä, joka tuntui yllättävän mukavalta neuloa. Yhdestä kerästä täsmälleen Jatan antamalla silmukkamäärällä tuli pipo ja vähän lankaa jäikin.

Setti on minun näköiseni, ei liian ilmeinen setti, mutta yhteen osaset sitoo harmaa ja turkoosi. Jostain syystä en ole koskaan kyennyt ostamaan tai tekemään settejä. Jos löydän kivan jakkupuvun, ostan vain jakun tai vain housut/hameen, en koskaan kokonaisuutta (no on mulla yksi hame-jakku -yhdistelmä). Jos teen pipon, en varmasti osta tarpeeksi lankaa lapasiin ja huiviin. En vain tee niin. Tyhmyyttä vai kapinaa, ken tietää.

Poikkeus vahvistaa säännön. Tällä kertaa ostin pipolankaa sen verran, että luultavasti saan niistä myös kapean huivin. Sain ystävältä hyvän vinkin huivimallista, jota aion kokeilla ehkä jo tänään, jos siivoamiselta ehdin. Ja toinen poikkeus: ostin keltaista isoveljeä kokonaista kolme kerää toiseen settiin: joko pipo ja lapaset tai pipo ja huivi tai jos lanka riittää, kaikki kolme.

Niin se joulu, se tuli ja meni mökkitunnelmissa. Tein kälyn poikaystävälle joululahjaksi mustan peruspipon 2o 2n -ribbiä. Pipo sopi ja kohde tykkäsi. Heti jouluaattona aloin neuloa samanlaista pojalleni. Mökillä ei ole sähköjä, joten...


Ja se valmis pipo. Huipulla on tötsä, mutta enpäs jaksanut ihmetellä sitä sen enempää. Täysin mukisematta seurasin kavennuksissa Puikoissa-kirjan ohjetta, vaikka lanka on alkuperäisohjetta huomattavasti ohuempaa Novitan Woolia.


Tuija julisti olevansa säntillinen yksi projekti valmiiksi kerrallaan -ihminen. Minä en edes teeskentele olevani. Olen höyrypäinen, huikentelevainen aloittaja-innostuja ja mielihyväneuloja. (Nähtävästi kaikki säntillisyys hulahti ensimmäiseen lapseen, eikä minulle jäänyt mitään.) Kun ostan uudet langat, niitä on pakko heti kokeilla. Useimmiten projekti alkaa tökkiä jo heti alkuvaiheessa, joten aloitan jonkin uuden, ihan vaan siinä sivussa. Ja taas uuden ja sitä rataa. Esimerkiksi muutama vuosi sitten aloitin miehelleni hupparia pyynnöstä. Mallin pohjana on Elspeth Lavoldin Viikinkineuleet -kirjassa oleva naisen huppari. Sitä sitten vähä muokkasin ja hei, takakappale on melkein valmis. Enää etukappaleet (koska mies kesken kaiken sanoikin haluavansa takin), hihat ja se huppu. Just. Koska viikinkipalmikot ovat mahdottomia tehdä, jos joku koko ajan keskeyttää, olen tässä välissä neulonut eräänkin parin sukkia, lapasia, itselleni Bonsai tunicin IK:sta (Kesken sekin. Ommeltuani toisen sivusauman, huomasin poimineeni kädentiehen liian vähän silmukoita ja kädentie siis kiristää. Purkaminen on inhaa -> projekti seisoo.), anopin koiralle takin ja aloittanut (siis aloittanut, en lopettanut) anopille taikatakkia ja mitähän vielä muuta? Joskus vielä esittelen keskeneräisten töiden galleriani.

Välipäivien puuhia ja mietteitä

Vielä on joulua jäljellä... Niin leikin, vaikka alkuviikko onkin pakko pakertaa työpuuhien parissa.

Taitaa näkyä huonosti, mutta lumiukolla on vihreä silinteri, ja vihreähattuisia löytyy meiltä muitakin.

Myssy valmistui jo itsenäisyyspäivän tienoilla, mutta kaulaliinan aloitin väärille raiteille singahtaneen tunikaprojektin sijaistoimintana tapaninpäivänä. Toki kaulaliinakin on ollut listalla, mutta hiukka ahistuneena sen silti nyt aloitin, koska tein myssynkin tunikahössötyksen välityönä ja oikeasti olen sielultani säntillisesti yksi projekti kerrallaan -ihminen, vaikkei sitä kukaan uskokaan. Oli miten oli, mössykkä on Jatan mariomyssy ja kiva siitä mielestäni tulikin. Lanka on Rowanin pehmoista Cocoonia (80 % merinoa ja 20 % kid mohairia) ja väri on emerald eli smaragdi. Väri on kuvassa aika lähellä totuutta, ehkä se on vain vielä hiukan syvempi ja samalla kimaltavampi (mohairhaivenet ne kimaltelevat), ja mietin kaupassa aika pitkään, että sopiiko väri minulle vaiko ei. Minulla ei ole mitään muuta tuon väristä, mutta väri houkutteli seireeninä, oikeastaan ostin langatkin heräteostoksena vain ja ainoastaan sen takia ja naulitsin langat hätäisesti myssy-kaulaliinaprojektiin, jotta sain perusteltua itselleni niiden kiikuttamisen kassalle asti. Mutta nyt olen oikein tyytyväinen sortumiseeni.

Kaulaliina on 2+2-perusjoustinta siten, että nostan kerroksen ensimmäisen silmukan neulomatta. Näyttää rähmäkäpäläkin sillä konstilla saavan aikaan siistit reunat. Kaulaliinan pituus on kuitenkin vielä mietinnän alla: puikko roikkuu yhä työssä ja lankaa riittää. Mitä mieltä olette, kuvan tyyliin kiedottuna suunnilleen mahaan asti yltävät liehukkeet vaiko pidemmät?

Mössykän sivussa oleva koriste ei muuten ole oma tekele, vaan Viiniä ja villasukkia -blogin Elinan tuotantoa. Olen osallistunut blogiarvontoihin tasan kolme kertaa ja niistä kaksi kertaa olen voittanut! Uskomatonta, sillä minähän en perinteisesti ikinä voita mitään. Elina siis arpoi blogissaan lippuja taannoisille naisten joulumessuille ja minä satuin olemaan toinen voittajista, ja pakkohan Elinaa oli käydä tervehtimässä ja kiittämässä. Ja mukaan tarttui hylpyrän lisäksi kivan nostalgiset valokuvalapaset. (Niin ja siihen epäonnen tunikaprojektiinkin liittyy blogiarpajaisvoitto, mutta siitä tuonnempana, jos tunika ikinä koskaan valmistuu.)

En ole pahimmanlaatuisesti nostalgista tyyppiä, mutta kyllä vain tulee tippa simmuun lumettomassa Etelä-Suomessa lapasten potkukelkkakuvaa ja lapsuuteni joulu-ulkoilukuvaa katsellessa.

24

Lämmintä joulua!

23

Joskus odotus voi tuntua todella pitkältä.

22

Viime hetken inspiraatiota

Kirjat & lehti:

Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley & Paul Löve: Elävä valo. Talven iloja

Rie Elise Larsen (kuvat Lisbett Wedendahl): Julefryd

Bo bedre -lehti 11/2006

21

Kirppisvillapaita on huovutettuna päässyt uuteen käyttöön.

20

Supersuklainen mutakakku. Lohduttaisko etelän vesisateessa?

19

Burghausenin muistoja, joulu 2002.

18

Tyttären autenttinen matikantehtävä, piti siis itse keksiä lasku annetuista luvuista. Tuota söpöläistä meillä ei ainakaan syödä! Mutta silti, sisäsiisti Sika (jos et halua kuunnella alun jutustelua, kelaa vähän alle puoliväliin).

17

Äitimme 1950-60 -lukujen vaihteessa neuloma villatakki on kestänyt aikaa todella hyvin. Vain napit on vaihdettu. Takki on täyttä villaa ja aika karhea iholla. Käytin sitä silti lukio- ja opiskeluaikana todella paljon, sillä rakastan sen värejä ja kaarrokkeen kirjoneulekuviota. Lähes 50 vuotta valmistumisensa jälkeen se on yhä käyttökunnossa.

Yläkuvassa nuoripari äitimme neulomissa villapaidoissa joskus 1960-luvun alkupuolella. Veikkaanpa, että hamekangaskin on äidin itse kutoma.

Äiti on asustellut pilven reunalla jo melkein 19 vuotta. Jouluisin vain kummasti muistuu mieleen lapsuuskodin maut ja tavat. Äidillä oli tapana tehdä jouluksi vaaleaa maustekakkua ilman siirappia tai fariinisokeria. NAM!


Äidin paras maustekakku
(ohje on muunneltu murokakku Kaisa Isotalon ja Raija Kuittisen kirjasta Kotiruoka)

200 g rasvaa
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
2 tl kardemummaa
1/4 tl neilikkaa

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut mausteet, leivinjauhe ja jauhot varovasti sekoittaen. Kaada taikina voideltuun, jauhotettuun rengasvuokaan ja paista 175° lämmössä noin 50 minuuttia.

16

15

Toivottavasti tänäkin talvena voimme rakentaa lumilinnan. Tämä on parin vuoden takaa. Teimme linnan takapihallemme ja nautimme siellä kuumaa kaakaota ja voileipiä myrskylyhdyn valossa.

14

Adam Lay Ybounden

Muistoja Englannista joululta 1995

*******

Tänä syksynä olen ollut taas pitkästä aikaa kuorolainen, ja eilen oli ensimmäinen kahdesta konsertista. Musiikki oli myös brittiläistä eikä ihan sitä perinteisintä jouluista. Eikä lapsiystävällisintä. Tytär kirjoitti ajankulukseen arvostelun.

Mutta hah, sainpas käännettyä kuoroprojektinkin neuleprojektiksi, kun asuun tarvittiin jotakin punaista.

13

Poikieni joulukalenteri on jo monta vuotta ollut sukkakalenteri. Aiemmin olen ostanut kummallekin Legon, jakanut osat ja ohjeet 24 osaan ja pussittanut kalenterin "luukuiksi". Tänä vuonna vanhempi ei enää halunnut Legoa ja nuorempi halusi Legon muuten, joten paketoin suklaata.

12

Hullumpi neuloja kutoo vaikka kuusen... Ohje on Kay Gardinerin & Ann Shaynen kirjasta Mason-Dixon Knitting Outside the Lines, mutta onnistuvathan nämä ilman ohjettakin. Kavennukset kolmessa kohdassa parin - muutaman kerroksen välein sen mukaan, miten nopeasti tai hitaasti suippenevan haluaa. Langaksi jotain huopuvaa, kuten Tovea tai Lett-Lopia, josta muuuten viedään viimeisiä, koska maahantuonti on lopetettu. Mutta miten olisi tällä idealla tehty tonttulakki? Tai ihmisen kokoinen kuusipuku? Tai peräti kuusen korvike Puhdin tyyliin. Hauska!

11

Jääenkelit, Burghausen 2002.

Lumienkelit, Valkeakoski 2008.

10

9

8

Tytär ja äiti ovat askarrelleet, tähden tosin jo muutama vuosi sitten. Tytär vietti kavereineen myös pikkujoulua ja he koristelivat ihan itse. Ja minä ryntäsin kuvaamaan, kun maassa oli hetken aikaa lunta ennen kuin sade muuttui taas vedeksi.