Ei tullutkaan pöytäliinaa

Joskus käy niin, että syntyy jotain hauskempaa kuin alun perin piti. Ostin kankaan monta vuotta sitten Tukholmasta Åhlensin tavaratalon kangasosastolta, ja mielessä oli pöytäliina tai sohvatyynyt. Kangas oli jotain talon omaa, edullista kuosia, ja tykkäsin väristä ja tykkäsin hennosta painokuviosta.

Kangas on siis hilloutunut pitkään kaapissa ja odottanut ompelukärpästä, ja nyt se puraisi. Finlaysonin sivuille on ilmaantunut joukko ilmaiskaavoja ja niistä Naisen mekko kuiskutteli voimallisimmin. Samoihin aikoihin kun löysin kaavan, löysin tosin myös toisen intohimon kohteen eli Lotta Jansdotterin kankaat, ja meninpä siten tilaamaan ahvenanmaalaisen suunnitteleman kankaanpalan merten takaa... Sitä odotellessa päätin kuitenkin tehdä koekappaleen ja se on tämä tässä.

Nyt kun mekkonen/tunika on valmis, taidan tykätä siitä kovastikin, mutta sen vaan sanon, että Finlaysonin ompeluohje on aika epämääräinen. Jos ei ole pitkään aikaan ommellut paljon sohvatyynynpäällistä monimutkaisempaa eivätkä miehustan alavaran ompelun hienoudet ole selkäytimessä, ei kannata tehdä kuten minä eli ommella pöhkönä ohjeen mukaan ja olla välittämättä korvan juuressa inisevästä epäilijästä. Silloin käy (kuten minulle), että ommeltuaan alavarat jäpäkästi sekä toisiinsa että etu- ja takakappaleisiin, huomaa ommelleensa koko tekeleen pussiin, jota ei saa käännettyä oikein päin. Arrrrgh! Siinä sitten puretaan ja konsultoidaan Ottobren mekko-ohjeita ja käännellään ja väännellään. Mutta enää ei murista. Nautitaan ihanasta kevätpäivästä ja värikkäästä mekkosesta.