tiistaina, maaliskuuta 13, 2012

Hidas hidas linja


Slow line on vihdoin valmistunut. Muutaman viikon työkäytön jälkeen voin sanoa, että se on mukava päällä ja kaikin puolin aika onnistunut tekele. Mutta pitkään tässäkin takissa meni. Helman aina-oikein lähestulkoon selätti minut.  
 

Juttuhan meni niin, että viime elokuussa kävimme Pukkilan puikkopäivillä, josta mukaan tarttui 10 kerän paketti Lana Gatton New alpaca -lankaa. Lanka lähti mukaani luullen päätyvänsä joksikin Ysoldan malliksi. Mutta toisin kävi. Syksyllä sain veeraherätyksen, tiheys sopi ja siitä sitten vaan. 
 

Takin väri ei ole mitenkään minulle tyypillinen, mutta ostaessani lankaa minulla oli päälläni vihreä mekko ja kuvittelin heti itseni sammalen ja kanervan väreissä. Tuija tosin nyrpisti nenäänsä ja niinhän siinä on käynyt, että takki on päätynyt käyttöön ihan muiden vaatteiden kanssa. Vaikka kyllä mä sitä vihreääkin tämän kanssa vielä kokeilen.

Malli itse on mukavan letkeä. Kaulan seutu tosin on minun makuuni (palelevainen kun olen) hieman liian avonainen, tuppaan nykimään takkia lähemmäs kaulaa. 

Langasta sen verran, että se oli mukavan pehmeää neuloa, ihana päällä mutta voih: tämän parin viikon jälkeen  hihojen alapuoli on jo nyppyyntynyt. Ei siis kovin kulutusta kestävä lanka.



Malli: Slow line100% rain Veera Välimäki
Lanka: Lana Gatto New Alpaca (50% villa, 50% alpakka), väri 5303, lähes kymmenen kerää eli vajaa 500g
Puikot: 3,5 puiset pyöröt
Aika: ehkä lokakuusta helmikuun loppuun 
Muutokset: Ohjetta pidempi helma eli jatkoin aina-oikeaa uhallanikin takapuolen alle. Olisi ehkä voinut tehdä pidennyksen sileän neuleen kohdalla, mutta siinä kohden ei ollut täysin varmaa, riittääkö lanka. Tein myös täyspitkät hihat alkuperäisten vajaamittaisten sijaan. 


Kulutuksen kestosta puheen ollen (käykääpä lukemassa Annikaisen  juttu sukkalangoista; toinenkin osa on tulossa), aloitin viime kesänä neulomaan sukkia Posiolta ostetuista ihanan värisistä keltaisesta ja vihreästä kasvivärjätyistä villalangoista. Ensimmäisen sukan varren tehtyäni tajusin, että puikkoni (nro 3) ovat liian paksut langalle, mutta minähän en pura. Ensimmäisen sukan valmistuttua huomasin myös sen, että sukasta tuli hiukan liian lyhyt, mutta enhän minä vieläkään pura. Noh, syksyllä oli muuta neulottavaa, mutta joululomalla huitaisin sukat valmiiksi ja käytin niitä onnellisena. Käytän villasukkia joka ilta ja yö, sillä varpaatkin palelevat.


Kuukauden käytön jälkeen sukkaparkani näyttivät tältä. Otti pattiin kyllä.

5 kommenttia:

AnniKainen kirjoitti...

Oi, onpa kaunis, hyvänvärinen neule mutta voi kenkku jos lanka alkaa jo nyt nyppyillä :( Minä taidan tästälähin pysytellä ihan pässipökkimissä ainakin villatakkien suhteen, niin kurja lopputulos oli luksuslankaseikkailulla.

Voi noita sukkia. Anteeksi kun ihan nauratti tuo ponteva loppulause.

Saija kirjoitti...

Eipäs mitään. Musta tuntuu, että se nauratti alunperin joskus 80-luvulla. Se on jostain sketsisarjasta, ja yhdistän sen Aake Kallialaan, mutta en yhtään muista mikä sketsihahmo (tämä oli sitä aikaa kun sketsihahmot todella esiintyivät sketseissä) ja oliko se todella Aake. Joku päähän potkittu hahmo kummiskin. :-)

Kyllähän pässinpökkimä on ihan loistavaa, mutta kun se on yleensä myös niin tikkuista. Pehmeydestä ja keveydestä (unohdin kertoa postauksessa, että takki on unelman kevyt!) saa maksaa.

Tuija kirjoitti...

Ai nyrpistelin? ;-) Niinpä kai, sooori. Se johtui kyllä vain siitä, että väri tuntui hailakammalta kuin sinulla yleensä on ja pelkäsin, että et sitten tykkääkään. Nyt en kyllä enää nyrpistele, sillä neule on todella kaunis ja väri sopii esim. tuohon asuun tosi hyvin. Nyppyyntyminen on kyllä tosi harmillista, mutta sitä ei kai voi kokonaan välttää pehmoisten lankojen tapauksessa.

Kääk sukalle!

AnniKainen kirjoitti...

Ai, no enpä muista juuri tuota sketsiä, mutta ei haittaa. Tuo kuva ja nuo sanat toimii kuin paraskin sketsi :) Ei saa loukkaantua.

Saija kirjoitti...

:-D