11

Äidillämme oli 1980-luvulla kummallinen into tehdä joulukoristeita kreppipaperista. Miettikääpä hetki 80-lukua: neonvärit, permanentit, olkatoppaukset, glamour, huulikiilto... ja siihen sitten kreppipaperi. Maailman arkisin materiaali! Muistan yhden joulun, kun askartelin hänen kanssaan joulukelloja. Silloin teimme kellon kielen piipunrassista. Hän näytti myös, kuinka hänen lapsuudessaan joulupöytään tehtiin joululiinakin kreppipaperin reunoja hapsuttamalla tai venyttämällä ne aaltoaviksi.

 

No sieltä lapsuuskokemuksesta se sitten yhtäkkiä kumpusi mieleen ja sormenpäät muistivat heti, miten kello tehdään. Kaupan kreppipaperivalikoima ei ollut kovin laaja. Ehkä punainen ja vihreä oli jo ostettu, mutta tuo sininen on oikeastaan aika hyvä. Kielinä käytin punaisia puuhelmiä. En yhäkään oikeastaan ymmärrä, miksi näitä tein, mutta siinä ne roikkuvat kuin lapsuuden jouluja symboloiden.

Joulupuu on rakennettu -kirja tiesi myös kertoa, että kreppipaperi oli pula-ajan joulukoristeiden materiaali. Sopii kuvaan. Äitimme oli syntynyt v. 1939. Kuvassa Weisteen punaiset kreppipaperikellot. Hyvää toista adventtisunnuntaita!