Elokuun ensimmäisenä lauantaina Ilu järjesti toista kertaa Pukkilan puikkopäivän ja mehän ryntäsimme Saijan kanssa paikalle. Tarjolla Kohisevassa oli lankaa, pitsiä, herkkuja, pitsiä toisesta ja kolmannestakin näkökulmasta, neulojan välineitä ja iloisia ihmisiä. Mukavaa oli, kiitos!
Peikonpojan Päivi järjesti päivän päätteeksi halukkaille retken Mäntsälässä sijaitsevaan pitsitehtaaseen. Isolla kolinalla syntyy kaunista jälkeä, ja minä jäin päivän yltäkylläisen pitsiannin jälkeen miettimään, kykenisinkö ujuttamaan elämääni pitsiä? Mihin kohtaan se mahtuisi teemamuki-ihmisen arjessa? Rinnan pitsikirja on nyt ahkerassa pläräilyssä.
6 kommenttia:
Harmittaa vietävästi viettämäni blogitauko kun tuo tapahtuma meni sen myötä sivu suun!
No voih. Ensi vuonna järkätään kuulemma taas ehkä uudelleen, mahdollisesti. Toivottavasti.
Aijai, kuulostaa ratkiriemukkaalta :) Minustakin nuo pitsit ovat kauniita ja pitsihuiveja on ihana neuloa, vaikka olen kyllä arkinen, teemamuki ihminen minäkin :)
AnniKainen: Minäkin rupesin Puikkopäivästä palattuani kutomaan huivia, jossa on sekä graafista raitaa että pitsiä. Toinen käsi tukevasti teemamukissa kiinni, toinen hamuaa hempeämpii maisemiin. Tai jotain. :)
Voi vitsi, teillä on ollut hyvä reissu! Toivottavasti Puikkopäivät järkätään myös jatkossa, jotta hitaammatkin ehtivät sinne. :-)
Pitsit ovat lumoavia ja kuvat kivoja.
Sara: Joo, mukavaa oli, ja mielusti menisin minäkin ensi vuonna uudestaan. Toivottavasti järjestäjällä riittä intoa ja inspiraatiota uuteen tapahtumaan.
Lähetä kommentti