Äitini kutomat myssyt olivat aikoinaan järjestään liian isoja. Minä puolestani olen heinäkuun alusta asti yrittänyt kutoa pellavalangasta jotakin, jota voitaisiin käsityölehdessä kuvailla ilmavaksi ja kesätuulen raikkaaksi, mutta ei onnistu niin millään. Olen kokeillut tunikaa omasta päästä, tunikaa valmiista ohjeesta soveltaen ja paitaa valmista ohjetta kirjaimellisesti noudattaen, mutta tiheydet elävät omaa elämäänsä ja saattaa olla myös, että minä olen ohjetta muka kätevämmäksi soveltaessani luonut vain puolet tarkoitetusta silmukkamäärästä ja tajunnut sen vasta neuleen ollessa melkein valmis. Eikös tämä ole ollut kuumin kesä vuosikymmeniin? Siinäkö selitys pään pehmeydelle? Mahtui se päälle, mutta ei näyttänyt ihan siltä miltä piti. Toissapäivänä vaihdoin strategiaa: nyt on hyppysissä Rowanin Milk Cotton ja nenän edessä uusi ohje - riittääköhän se kirouksen murtamiseen? Vielä on kesää jäljellä ja minä kudon varpaatkin ristissä.
perjantaina, heinäkuuta 29, 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Aivan mahtava kuva! Se kirkasti asenteellaan tämän ankean aamuni :)
Joskus materiaali vaan on sellainen, että sen kanssa saa tahkota kuukausia eikä siitä sittenkään synny mitään muuta kuin harmaita hiuksia.. Onnea ja menestystä kirouksen murtamiseen!
Käsityönopettaja: Mukava kuulla. Kuva on jostain 80-luvun alkupuolelta, löysin sen hiljattain raivaussiivotessani laatikoita, ja nauroimme silloin siskoni kanssa katketaksemme äidin uusimmalle mössykkätekeleelle. Olen nyt toipunut pellavan tahkoamisesta jo sen verran, että mieleen on hiipinyt, että jos siitä tekisi sitten joskus, ehkä ensi kesänä, oikein reikäisen pitsihuivin. Tiheydellä ei ainakaan olisi väliä.
Pellava on kyllä ihana mutta haastava materiaali. Muistan kun aikanaan tein mattoja ja luulin olevani hyväkin siinä kunnes kudoin muutaman maton pellavaloimeen ja nöyrryin oikein kunnolla. Se ei anna armoa eikä anteeksi. Mutta hyvä materiaali, sanoo eräs joka parhaillaankin on kääriytynyt pellavaiseen (itsekudottuun) kylpypyyhkeeseen.
Mainio kuva :)
AnniKainen: Ooh, itse kudottu pellavainen kylpypyyhe kuulostaa mahtavalta!
Hauska kuva!
Jonain päivänä juuri mietin tähän asti tehtyä ja sitäkin, miksen tee käsitöitä, vaikka se voisi olla kivaa ja virkistävää. Ensimmäisenä tuli mieleen juuri hahmottamisen vaikeus: se miten aina piti vähän kokeilla, miten mistäkin tulisi sopivankokoista.
Viimekesäinen sotkuvärinen huivinpätkä ei myöskään innosta. Valmiiksi raidoitettu olikin raidoitukseltaan epätasainen - niin ainakin luulen.
Olen täällä näkymäs Martza, mutta oikeasti siis ystäväsi Maarit. :)
Marza, hehheh. En varmaan olisi arvannut, jos et olisi kertonut. :D
Koon hahmottamiseen on apukeinoja, kunhan malttaa testata. Ja laskee silmukat oikein. Ja siitä "sotkuhuivilangastakin" saa varmasti jotain kivaa aikaiseksi - milloinkas pidettäisiin kässytapaaminen?
hah, mainio kuva!
pellavasta en ole mitään neulonutkaan, nypläykseen on hyvä. http://quinceandco.com/store/index.php?main_page=index&cPath=2_21
on kiva hihatin pellavasta.
Kio: Olen joskus lapsena nähnyt nypläystä, mutta näytti niin kamalan vaikealta, että eipä ole ilmaantunut intohimoa kokeilla. Onkohan muuten olemassa modernia nypläystä? Siis jotenkin samassa mielessä kuin mitä neule- ja virkkausmaailmassa tapahtuu?
Heh, ehkä jatketaan muilla foorumeilla. Mun kaksi entistä oppilastani kutsuu mua tällä nimellä. :)
on olemassa modernia nypläystä, tottahan toki. Voit katsoa vaikka mun blogista jotain näyttelykuvia. On tauluja, on helminypläystä, on metallilankanypläystä, muuten vaan abstrakteja juttuja erikoisista materiaaleista, kolmiulotteisia kukkia mm, vaatteita, koruja. Ken haluaa toki voi edelleen nyplätä liinoja ja reunapitsejä, mutta vaihtoehtoja löytyy laidasta laitaan, aikaa vaan ei ole tarpeeksi kaikkeeen. Nypläyksessä pitää hallita kahta eri liiketta, ristiin ja kierteet ja osata laskea neljään. Neulominen ja virkkaus on vaikeampaa :) Toki hienouksia on loputtomasti, mutta neljällä pääsee todella pitkälle.
Martza: Joo, jatkamme.
kio: Ok, mielenkiintoista. Käyn kurkkaamassa.
Pellava, no se vaan ON :) Älä luovuta, odotan innolla mitä lopulta syntyi, maidosta tai pellavasta :) Kesäterveisin!
helena: Ääh, taidan luovuttaa tämän kesän kesäkäsityön suhteen. Maitopuuvillaisesta on tulossa kauhean iso lerpake eikä ollut tarkoitus. En syytä muita kuin itseäni. Huomenna varmaan puran, tänään ei voimat riitä.
Lähetä kommentti