Järjestystä, huurretta ja pirskahtelua

Viime aikoina ajatuksemme (miun ja siukun) ovat pyörineet mm. siinä, kuinka puikko- ja lankavarastosta olisi paras pitää kirjaa. Minulla ongelma liittyy siihen hetkeen, kun seison lankakaupassa, löydän ihanan langan ja töks: en kuolemakseni muista mitä olen halunnut neuloa, sopiiko lanka ylipäänsä mihinkään aiemmin aikomaani projektiin ja onko minulla olemassa siihen sopivat puikot.

Tuija päätyi sähköiseen ja kieltämättä hienon kuuloiseen systeemiin, jota käytetään iPodissa. Minua viehätti enemmän ajatus kivasta muistikirjasta. Näin myös siksi, että en omista sellaista kannettavaa laitetta, johon tuollaisen ohjelman saisi. Taitomaasta löysin nimimerkki Greven tekemiä hauskoja muistikirjoja ja päädyin kirjaan nimeltä Toivontähti. Perjantaina posti toi kauniin paketin ja aivan ihanan muistikirjan. Se on käsin sidottu v. 1930 painetun kirjan kansiin. Kaunista käsityötä.

Itse neulomisrintamalla on ollut hiljaista. Olo on ollut kuin eräälläkin ketulla: huurteinen ja jokseenkin jähmettynyt. Pakolliset työ- ja arkiasiat olen joten kuten saanut hoidettua. Mieluimmin vain istuisin takkatulen ääressä.

No sen verran kuitenkin, että ystävän syntymäpäivälahjan sain tehtyä. Perinteiset syntymäpäiväkekkerit eli talviolympialaiset pidettiin eilen. Lahjaksi ystäväni sai meiltä pullon kuohuvaa ja sen seuraksi vähintään yhtä pirskahtelevan iltalaukun suureen käsilaukkukokoelmaansa.

Iltalaukku/meikkipussi

Lanka: en muista mikä ja vyötteen hukkasin. (edit. Vyöte löytyi. Sirdar Vegas: 75% polyesteriä, 25% akryyliä, väri 127 Manhattan.) Vuori puuvillaa.
Puikot: ulkopuoli nro 5, vuori nro 3,5
Malli: omasta päästä. Kudottu pyörönä näppituntumalla ensin ulkopuoli. Pohja "ommeltu" umpeen samalla kun päättelin silmukat. Sitten poimittu sopiva määrä silmukoita pussin suusta ja kudottu vuori ulkopuolen jatkeeksi. Vetoketju kiinni ja vähän helmiä vetoketjun koristeeksi. Jos tekisin saman uudelleen, kutoisin vuorin erillisenä, jotta vetoketjun saisi nätisti ommeltua vuoren ja ulkopuolen väliin.