Viime viikonloppuna olin katsomassa Espoon rantamaratonia. Ystävääni tien laidassa seisoskellen odotellessani tikutin samalla menemään pojan rohkelikko-kaulaliinaa. Se on helppo neule, ei tarvitse katsoa käsiin, senkun antaa mennä, aina oikein (lähes metri jo kasassa, tähtään 130 cm:iin). Täytyy vain muistaa vaihtaa väriä 10 cm:n välein. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että juoksijat(kin) katsoivat minua toisenkin kerran. Ehkä se oli hassun näköistä: lankakerät olkalaukussa, pitkän neuleen häntä kainalossa.
Sunnuntaina avasin kirjastosta lainaamani kirjan World Textiles* ja silmiini sattui kuva ranskalaisesta lammaspaimenesta kutomassa ylväänä puujalkojen nokassa. Paimenella on sentään kolmas keppi tukemassa takaapäin eli ihan kahdella kepillä siinä ei seistä, mutta silti. Googlasin asiaa hieman ja löysin parikin vanhaa piirrosta samasta aiheesta. Tämä herra ei siis ehkä ollutkaan mikään marginaali-ilmiö, vaan kutominen paimenessa on saattanut ollut jopa normaalia toimintaa. Ja kuten otsikko kertoo: neule kulkee mukana kaikkialle. Kopio kuvasta koristaa työpistettäni. Tämä mies on idolini!
Lisää neulontaeleganssia. Voisinko saada tuollaisen paidan, kiitos. Pitsitötsän vuoksi ei tarvitse vaivautua.
* John Gillow and Bryan Sentance: World Textiles: A visual guide to traditional techniques. Thames & Hudson Ltd. London, 1999.
3 kommenttia:
Kiitos kirjavinkistä. Huikeita kuvia :)
Tässä linkki kuvaan, josta näkee tripodihökötyksen sivusuunnasta.
http://outcastartists.blogspot.com/2008/03/how-french-did-their-knitting-in-times.html
Rupeaisiko Lappset valmistamaan tällaisia puistokalusteiksi neuloville äideille, jotka haluavat pysyä kärryillä, missä lapsoset juoksentelevat? :)
Heh heh, mukana kannettavat puujalat teleskooppivarrella ja niille kätevä kantolaukku. Ja neule kaulapussiin. Mä haluan sitten myös semmoisen Spede-lippiksen, jossa on kummallakin sivulla teline esim. kahdelle kahvimukille (leikkipuistoversio) ja letku mukista suuhun.
Lähetä kommentti