Vielä näille lumille...

syntyi palmikolliset sormikaat. Aloitin nämä viime viikonloppuna ja viimeisen sormen kudoin ja langat päättelin tänään jalkapallohallin proosallisessa kahvioparakissa, kun odottelin poikaa harkoista. En ihan kuulunut joukkoon, sain osakseni alta kulmain tähdättyjä vilkaisuja, mutta eihän se minua ole ennenkään kauheasti haitannut.

Nämä ovat Jared Floodin suunnittelemat sormikkaat uusimmasta Designer Knitting -lehdestä (tai amerikkalaisittain Vogue Knitting, Winter 2008/2009), ja ne löytyvät Brooklyntweed-blogista ja Ravelrystä nimellä Almeara Gloves, vaikka ei sitä nimeä ainakaan lehden eurooppalaisessa painoksessa käytetä.

Alkuperäisen mallin ranneosa on mielestäni tosi elegantti: silmukat luodaan tavalla, jota kutsutaan englanniksi nimellä "I-cord cast-on", jolla tavalla reunasta tulee tosi siisti ja jämäkkä. Mutta ranneosa on mallissa myös tosi lyhyt Brooklyntweedin New Yorkiin sopivaan cityhanskatyyliin, mutta kun täällä pohjolan arktisilla perukoilla tarvitaan oikeasti lämmikettä. Ainakin minä tarvitsen, joten käytin kyllä ihan mielenkiinnosta tuota i-cord-luomista, mutta sen jälkeen kudoin ranteen selkäpuolelle viitisen senttiä 2+2-joustinta. Yhdistelmä i-cord (mikä ihme tämä on suomeksi?) ja joustin ei ole paras mahdollinen, oikeastaan niiden ideat suorastaan kumoavat toisensa, mutta silti porskutin menemään ihan uuden asian oppimisen riemusta. Päätin, että jos näyttää tyhmältä, ei haittaa, koska ranneosa on kuitenkin enimmäkseen piilossa hihan sisällä.

(Mitä se haparoi, näkymätöntä pianoako?)

Lanka on ihanaa ja erikoistakin. Muutama vuosi sitten joissakin blogeissa vilauteltiin opossumilankaa, ja sen ihmeellistä pehmeyttä ja lämpöä hehkutettiin siihen tahtiin, että minäkin hurahdin. Lanka on New Zealand Yarnsin merino-opossumisekoitetta (tarkalleen sanottuna Naturally Merino & Fur, 10-säikeinen; 70 % merinoa ja 30 % opossumia), jota myytiin silloin Vihreässä vyyhdissä, ja se oli muistaakseni aika kallista, joten raaskin ostaa vain pari vyyhteä päässäni ajatus, että myssy tai jotain. My So Called Scarf -kaulaliinaa olen tällä langalla aikaisemmin kokeillut, mutta koska se ei toiminut, neulos oli peltiä, lanka on marinoitunut odottamassa sitä oikeaa mallia. Juuri tätä. Ja jos oikein olen tämän langan rakenteen ymmärtänyt, varsinainen lankapohja on merinoa ja opossumia heitetään joukkoon möyhentämättömänä, tai siis karstaamattomana (korjatkoon sisareni tai joku muu asiaa paremmin tunteva, jos käytän termejä väärin) karvana, ja sen olen neuloksesta näkevinäni:

Tuollaista perusväriä tummempaa karvaa sieltä sojottaa, kun tarkasti tihrustaa. Inhorealismia vai ihanuutta? Kukin saa itse valita, mutta lämmintä pitäisi olla, koska opossumin karvat ovat onttoja. Eristävät siis hyvin, joten minulle sopii ihan hyvin, että kylmää kevättalvea riittäisi vielä hetken aikaa.

Ps. Ennen kuin kutoo nämä, kannattaa tarkistaa lehden nettisivuilta erratat, siellä on kolme korjausta.