Lontoo

Juuri sopivasti ennen Lontoon matkaa valmistui kevätbaskeriksi Grace Lace Beret Manos del Uruguayn Silk Blendistä. Lanka on aivan ihanan pehmeää ja miellyttävää kutoa. Ilmainen baskeriohje löytyi Raverlyn kautta Loop knits -blogista. Koneessa ehdin vielä kutoa langan lopusta kämmekkäät Liivian tapaan baskerin seuraksi. Vaan eipä näitä juuri Lontoossa tarvittu. Sää oli keväisen lämmin, aurinkoinen eikä edes satanut kertaakaan!

Perjantai-iltana kävimme kuuntelemassa Emilíana Torrinia University of London Union -salissa, joka oli yhdistelmä Tavastiaa ja Vanhaa. Paikka tuntui siis kotoisalta. Eikä Emilíana pettänyt. Hän otti yleisönsä lämminhenkisellä jutustelulla ja yksinkertaisesti taitavalla laulullaan ja eläytymisellään. Sekä Emilíana että bändi olivat livenä ehkä jopa parempia kuin levyllä. Kuulemisen arvoinen keikka. Provinssirockissa kesäkuussa olisi seuraava mahdollisuus.

Lauantaina käväisin I Knitissä, joka oli ehkä pienoinen pettymys. Ei siksi, etteikö siellä olisi ollut ihania lankoja ja kirjoja vaan siksi, että alan olla paatunut. Toki mukaan tarttui muutama lankavyyhti: lisää Manoksen Silk Blendiä, Knit Witches Yarnsin jumalaista Seriously Gourgeousia (60% kid mohair, 40% silk) ja siukulle Habu textilesin tsumugia (100% silk). Ja koska olen päättänyt lähitulevaisuudessa neuloa ensimmäisen pitsihuivini, ostin Nancy Bushin Knitted lace of Estonia -kirjan. Näillä pärjätään taas vähän aikaa.

Raahasin itseni myös julkineulontatapahtumaan Trafalgar Squarelle.

Ei, nämä eivät ole niitä. Paikalla oli jo ainakin friljoona kurdia juhlimassa jotakin. Hetken pyörittyäni löysin n. 20 julkineulojan ringin ja änkesin itseni mukaan. Aurinko paistoi, puikot kilisivät ja kaikilla oli mukavaa. Lisää tietoa tästä taideprojektista Stitch and Bitch Londonin sivulta (skrollaa alas Knit me -tapahtumaan).

Lontoosta jäi hyvä mieli.