torstaina, tammikuuta 15, 2009

Hidasta elämää






Uusimmassa Glorian Kodissa muotoilija ja sisustusarkkitehti, kaksi nuorta naista ylistävät hidasta elämää. Kuulostaa hyvältä. Tällä hetkellä mikään ei ravitse sielua niin kuin villan karstaaminen takkatulen loimussa. Ja kehrääminen. Tartuin viikko sitten rukkiin ensimmäistä kertaa kehruukurssin jälkeen. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, minkä villan muotoutuminen langaksi minussa herättää. Ja mikä voisi olla hitaampaa? Kaikki kunnia niille naisille, joilla ei ollut vaihtoehtoa. Toisinaan on nautinto vain ottaa hyllystä valmista. Tasalaatuista. Itse kehräten saa nauttia sekä hitaudesta että yllätyksistä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ooh. Kehräystaituri. Arvostan. Ja ensimmäinen vierailu blogissasi. Miten kauan sata grammaa lankaa suttaantuu rukilla?

Saija kirjoitti...

Metsienmamma, en osaa sanoa, kauanko 100g vie aikaa. Minä olen ihan aloittelija ja kehrään pikkuisen silloin kun ehdin ja maltan rauhoittua. Kuvassa näkyvän määrän tekemiseen meni ehkä tunti tai kaksi. Taitavat tekevät varmasti nopeammin. Sitten kun homma alkaa sujua, lankaa tulee aika sutjakkaa vauhtia. Mutta sitten täytyy kehrätä vielä toinen säie ja lopuksi kehrätä ne yhdessä vastakkaiseen suuntaan, jotta langasta tulee 2-säikeinen.

Junika kirjoitti...

Oih, tuollaista rauhoittavaa puuhaa toivoisi itse kunkin arkihetkien keskelle!

Aika huikeaa, että nuo puuhat, joita isoäitimme joutuivat tekemään työnään kaikkien muiden arkisten puuhiensa lisäksi, ovatkin meille nykyajan naisille luksusta ja tarjoavat mahdollisuuden hitaampaan elämään.

Norolankojen kanssa olen sitä epätasalaatuista välillä kironnut. Ja sitten todennut, että se on juuri sitä itseni arvostamaa luonnollisuutta, joten vaimensin tällä oivalluksella itseni.

Olisi varmasti mahtavaa kulkea itsekehrätystä langasta itsekudotussa paidassa!

Anonyymi kirjoitti...

Kyselit alpakanvillan pesuohjetta...
Minä pesen aina vasta valmiina lankana, joten en osaa neuvoa omakohtaisesti alpakan villan pesusta.
Alpakka ei kuitenkaa huovu kovin helposti, joten kyllä sitä aika kuumassa voi pestä. Ei kannata kuitenkaan sitten hirveästi "mälvätä" sitä villaa siellä kuumassa vedessä, sillä sehän sen huopumisen aiheuttaa.
Langan pesen näin: Lämmintä (ei ihan kuuminta mitä kraanasta tulee, mutta melkein) vettä ja siihen fairia pieni luraus. Puristelen vyyhtiä niin että villasta irtoaa liat veteen. Huuhtelen noin kolmessa vedessä kunnes vesi on melko kirkasta ja pesuaine varmasti poistunut villasta.
Sunkin kannattaa pestä vielä valmiina lankanakin, sillä se pehmittää lankaa.
Yritä kehrätä alpakka mahdollisimman vähällä kierteellä, niin sen pehmeys tulee parhaiten esille.
Mulla on jossain lampaanvillan pesuohjeet oikein asteittain. Voin laittaa ne sinulle kunhan löydän jostain muistiinpanot.

Saija kirjoitti...

Junika, omasta langasta tehty vaate on haave, mutta vielä en ole läheskään niin taitava, että uskaltaisin edes ääneen mainita asiaa.

Teija, kiitos neuvoista! Taidan harjoitella villalla vielä vähän aikaa, sillä en osaa tehdä löyhäkierteistä lankaa :-)