tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Neuletunika! Valmis!

Vihdoinkin se onnistui, sain neulottua tunikan. Aikeita on ollut jo vähintään vuoden ajan, mutta milloin en ole löytänyt sopivaa ohjetta, milloin ei ole aika riittänyt, milloin on mennyt muuten vaan pieleen... Eikä tästäkään tullut sellaista kuin alunperin aioin. Lähtökohtana oli Kirsi Pussisen suunnittelema Pinaattitunika, jonka toteutuksesta löytyy kuva ainakin täältä. Näin mallin alun perin marraskuun alussa Lahdessa Kätevä ja tekevä -messuilla, jonne olin voittanut vapaalipun Peikonpojan Päivin blogista, ja tykästyin niin, että hankin ohjeen.


Malli suositellaan neulottavan langasta, jolla syntyy hyvin laskeutuvaa neuletta (kuten bambusta), mutta minä lähdin yrittämään alpakasta. Ohjeen (jossa on vain yksi koko) tiheys ei täsmännyt Dropsin alpakalle suositellun kanssa, mutta kun kudoin hieman paksummilla puikoilla kuin tavallisesti tällä langalla kudon, sain aikaiseksi halutun tiheyden ja samalla tavallista harvemman neuloksen, mikä myös alkoi tuntua houkuttelevalta ajatukselta, alpakka kun on ihan kiitettävän lämmintä. Pystysuuntainen tiheys ei kuitenkaan ollut sama kuin ohjeessa ja ohje on kirjoitettu tyyliin tee kavennukset ännännen kerroksen välein (neuleen mittoja ei siis ilmoiteta), joten vaikka tunikani yläosa mukailee muodoltaan Pinaattitunikan ohjetta, jouduin mukauttamaan muotoilujen paikat tälle langalle ja omiin muotoihini sopiviksi. Minun saamassani ohjeversiossa oli myös joitakin virheitä, mutta olisikohan Kirsi jo korjannut ne?


Vyötäröstä alas päin neule näyttää aika erilaiselta kuin alkuperäinen malli, jossa lisäykset tehdään sekä edessä että takana suunnilleen toisen reiden (kumman vaan, mutta edessä eri reiden kuin takana) kohdalla, jotta hameosaan syntyy epäsymmetriseen kohtaan "harja" tai vekki tai miksi sitä nyt sanoisi. Mutta koska minun versioni neulos on todella kevyttä (mustanharmaata lankaa kului koko neuleeseen vain 4 kokonaista kerää ja vähän viidennestä - neule painaa valmiina vain 230 g!), päätin siirtää lisäykset suosiolla sivuihin. Ensin yritin tehdä ne ohjeen mukaan joka 3. kerros, mutta helma lähti levenemään sellaista vauhtia, että alaosasta olisi syntynyt suorastaan kellohelma (olisihan minun pitänyt tajuta...). Sellaista en kuitenkaan halunnut, vaan purin vyötäröön saakka ja uudella kutomiskierroksella tein lisäykset joka 7. kerros. Vaikka helma kelpaa (lue: mahtuu) noinkin, paras versio olisi ollut kenties joka 4. tai 5. kerros, mutta kun sen havaitsin, kaikki purkamis- ja uudelleenkutomisenergiat olivat kerta kaikkiaan lopussa.


Minusta on viime vuosina kuoriutunut pirtsakka enimmäkseen mustaan ja ruskeaan pukeutuva ihminen, ja sitä kaavaa halusin nyt vähän rikkoa. Kaivoin esille alpakkaiset jämäkerät ja aika pian ilmaantui ajatus eri värisistä ja nimenomaan mahdollisimman monen värisistä virkatuista pyörylöistä tai kukista, joita voisi sommitella neuleen pintaan epäsymmtrisesti. Kokeilin erilaisia versioita lähes koko neuleen korkuisesta kukkasommitelmasta kaula-aukkoa kiertäviin piiperryksiin, mutta liika romanttisuus rupesi ahistamaan. Kun sain uskonvahvistusta eräästä neulekirjasta, jossa raidallisen neuleen pintaan oli kirjottu harvakseltaan pyörylöitä sinne tänne, päädyin alkuperäiseen ideaani nimenomaan epäsymmetrisestä ja "abstraktista" koristelusta.

Ja kas kummaa, sain ommeltua pyörylät melkoisen siististi mahdollisimman litteiksi, kuten halusinkin, ja täytyy sanoa, että tykkään sekä koristeluista että itse tunikasta. Ja hyvin tunikassani tarkenen ja aion sitä myös käyttää!

7 kommenttia:

Tytti kirjoitti...

Tunikasi koristepyörylöineen on aivan huippu!

Saija kirjoitti...

Hyvä siukku! Well done, tykkään tosi paljon.

Tiina kirjoitti...

Tämä on yksinkertaisuudessaan kerrassaan viehättävä

Nasti kirjoitti...

Ompa tosiaan vinkeä tunika! Kyllä tuossa kelpaa tassutella.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis! Ja ihanat nuo epäsymmetrisesti aestellut pyrpylät. Mielelläni omistaisin juuri tuollaisen tunikan.
- Elma -

Junika kirjoitti...

Ihana tunika!

Juuri tuon värisenä tuota lankaa minullakin oli ja olin hakemassa sitä lisää Menitasta, mutta oli pentele loppunut. Sinäkö ne hait muutama viikko sitten? :-))))

Ensiviikolla esittelet jotain tekemääsi tietenkin siitä siniharmaasta silke alpakasta, joka oli myös loppunut Menitasta juuri ennen sinne menoani, heh.

Tuon harmaan alpakkalangan kanssa tein kokeiluja puikkojen koon vaikutuksesta ja totesin, että voisin tehdä siitä liian isoilla puikoilla juuri tunikan, koska jälki oli mielestäni mielenkiintoinen ja lämpimän oloisena lankana se reikäisyys ei edes haittaisi. Kai.

Voisin innostua tekemään samanlaisen tunikan, mutta onneksi ymmärrän, että näyttäisin nykykunnossani raskaanaolevalta, joten tunika jäisi kai käyttämättä.

Tuija kirjoitti...

Kiitokset kaikille ystävällisistä, rohkaisevista kommenteista! Olin ensin aika epäileväinen pyörylöiden toimivuuden/kivuuden suhteen, mutta nyt en pääse niistä eroon, uutta pientä pyöryläprojektia pukkaa...

Junika: Hehheh, voisin hyvinkin olla syyllinen molempiin lankapuhalluksiin, sillä usko tai älä, sitä turkoosia silke alpakkaakin minulla on. Tummanharmaata alpakkaa hamstrasin vuosia sitten Helskyn neuleklubin kautta alehinnalla, siitä piti muka tulla neulehamonen, ja silke alpakan taas nappasin suurena aarteena risteilymatkalla jostakin Tukholman lankakaupasta. Yhden haarukkapitsikaulaliinan olen siitä tehnytkin.