sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009

Muisteluita

Ryhdynpä minäkin astelemaan hetkeksi muistojen tietä.


Tämän ensimmäisen villapaitani tein noin 12-vuotiaana. Tätä ennen olin tehnyt joitakin sukkia ja lapasia. Langat ostin äidin kanssa jonkinlaisesta lankojen varastomyynnistä, joka tapauksessa se oli paikkakunnan halvin kauppa. Minun muistoni erovat Tuijan muistoista sikäli, että en tosiaankaan saanut valita mitä vain lankaa vaan sitä minkä halvalla sai. Löysin kaupasta mieleisen mallin ja langat ja ryhdyin kutomaan ohjetta uskollisesti seuraten. Se oli kirjoitettu muotoon: "Neulo 10 kerrosta resoria, neulo 80 kerrosta sileää" jne. Hienoa muuten, mutta lankani oli varmaan kolme kertaa paksumpaa kuin ohjeen lanka, joten paidasta tuli lähes polvipituinen, hihatkin roikkuivat ties missä. Olin silti ylpeä saavutuksestani ja pidin paitaa tikkiliivin kanssa tai ilman. Elettiin 1980-luvun alkuvuosia.




Seuraava villapaita (jos ei koulussa käsityötunnilla tehtyä lasketa mukaan) oli tämä kai lukion ensimmäisellä kutomani ruskea paita. Tein paidan omasta päästä: suorat kappaleet, nappilista olkapäälle. Lanka jotain norjalaista täysvillaista lampaanhajuista lankaa. Tykkäsin paidasta, mutta muutama vuosi sitten siitä tuli tämä jo aiemmin esittelemäni kassi. Hihoista tuli pohjat kälyn tossuihin täksi jouluksi.





Tämä paita on koulutyö käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta, jota kävin yhden vuoden. Olin juuri tutustunut Kaffe Fassettin töihin ja sen innoittamana lähdin toteuttamaan "hurjaa" kirjoneuletta minulle ominaisin värein. Malli on yhä laatikko. Muutama vuosi sitten tästä paidasta tuli sohvatyyny. Hihat olen näköjään huovuttanut, mutta en ole tainnut jatkojalostaa niitä mitenkään. Yhden löysin kuvaa varten. Tyyny on koiran lempityyny. Lankana on Novitan Florica: siihen maailman aikaan (1990-luvun alku) ihanin tietämäni lanka.




Kilttinä kieltenopiskelijana tehty perusliivi. Paljon pidetty ja yhä käytössä. Väri tummanharmaa, lanka Novitan Nalle, malli omasta päästä tämäkin.




Reippaana uskontotieteilijänä innostuin tekemään minun ja mieheni tupareihin kimaltavan hihattoman topin. Malli taitaa olla Novitan, samoin langat (mohairia ja hopealankaa). Toppi pysyy koossa kaulan ympäri kulkevalla kettingillä. Tämän kanssa käytin, köh, mustia pvc-housuja. Toppia en käyttänyt sen koommin, housuja kylläkin.

Tuo harmaa riekale on jonkinlainen keeppi. Taisin väsätä sen Interweave Knitsistä jokunen vuosi sitten. Lanka oli joku mohair, joka sattui korista löytymään. Aika mitätön vaate: ei lämmitä eikä ole edes kivan näköinen.




Sitten eletään jo 2000-lukua. Tämä paita on neulottu Saksassa toisen lapsen syntymän jälkeen koti-ikävässä Novitan langasta (en muista nimeä) ja mallista. Kaveri sai tehtäväksi postittaa langat Suomesta. Kylmien kelien lempipaita.




Kohtaamiseni Debbie Blissin kanssa. Tuloksena kaksi kietaisutakkia. Tumman vihreä Dropsin Alpacaa, lehmuksen vihreä Blissin omaa Cotton angoraa. Ensimmäistä olen käyttänyt, vaikka se on liian lyhyt. Jälkimmäinen on ihanan pehmeä ja mallikin ok, mutta se roikkuu päällä (nähtävästi tein liian suuren koon) ja lanka pöllyää. Kuidut tarttuvat vaatteisiin, tuoleihin ja leijuvat nenän ympärillä inhottavasti. Käytön jälkeen muut päällä olleet vaatteet on pakko käsitellä teippitelalla. Täysin käyttökelvoton sen takia. Jos teillä on vinkkejä, miten angoran kuidut saa pysymään neuleessa, kertokaa!




Viimeisenä esittelen viime vuodelta IK:n Tomaton Rowanin All seasons cottonista. Kiva malli, ihana lanka, ihana vaate. (Vaikka teinkin taas ehkä hiukan liian ison koon.) Käytän tätä pitkähihaisen trikoopaidan päällä. Tykkään.

Lopuksi talviset terveiset "Ismolta" ja "Terolta".




6 kommenttia:

Nasti kirjoitti...

Hieno historiakatsaus sinultakin! Tuosta biletopista tuli mieleeni eräskin vastaava, jonka itse tein. Se oli ruskeaa Novitan Tango-karvalankaa ja se päällä olen yksissä pikkujouluissa käynyt... :) Ehta apina-paita!

Tuija kirjoitti...

Heh, kaikkia en ollut nähnytkään... Mutta lankarahoista. Ehkä enimmät olivat kuluneet minun tekeleisiini, ja kun nähtiin, millaista "laatua" vanhemman tyttären käsissä syntyy, pistettiin sitten stoppia sinun kohdalla. Ei vaan, sinähän se taitavampi olit.

Saija kirjoitti...

Nasti, Aina ei voi voittaa ;-) mutta pakkohan se on yrittää kaikenlaista.

Tuija, heh heh. Ehkä en vaan raaskinut itsekään ostaa niitä kalliita lankoja ja värithän on aina olleet mulla mitä sattuu.

Junika kirjoitti...

Vähän te olette taitavia. Ihailen!
Ja hieno uskontotieteilijän biletysasu ;-).

Tytti kirjoitti...

Kiva muistelo! Se keltainen Debbie Bliss -kietsu sai aikoinaan minut huokailemaan ihastuksesta ja hyvältä näytti tuo sinunkin toteutuksesi. Itse en ko. mallia koskaan toteuttanut ja olin sen jo vähän niinkuin unohtanutkin... Saattaa olla että tämä postauksesi sai kietsun uudelleen to-do-listalle :)

Jaki kirjoitti...

Kivoja luomuksia! Minun ovat suurimmaksi osaksi aidin hoidossa, kun enaa niita halua pitaa. On yksi lempivillapaita viela kaapissa, mutta sekin on aivan liian laatikkomainen ja taitaa siita olla jo pari reikaakin. Kunhan saisin jostain inspiksen lopetta ne 3 keskeneraista tyota, jotka ovat roikkuneet vaatekaapissa jo iat ja ajat (parit niista vauvoille, joista toinen jo ihan liian iso kayttamaan vaatetta, apua!) Voi olla, etta joudun taalla kylmissani ensin kutomaan villasukkia, kun jalat on ihan jaassa koko ajan. ;-)