Buu

Ihan keskenämme buu-huillaan täällä tämän kanssa, kun yksi on Intiassa, toinen serkulla ja kolmas heppakisoissa. Ei ole yhtään vaarallinen, odottaa vaan auringonlaskua.

Happy Halloween niille jotka sellaista viettävät!

Ohje: Boo

Lanka: Vuorelman Vetoa kaksinkertaisena (85 % villaa, 25 % polyamidia)

Puikot: ruusupuiset sukkapuikot 4 mm

Samikset

Tyttären Central Park -hupparista jäi lankaa ylitse sopivasti parin myssyllisen verran. Tarjosin palmikoita koristeeksi, mutta eivät halunneet. Vähän löysä päälaki sen sijaan oli must. Heppatytöt kehtaavat ja tarkenevat laukata nämä päässä pihalla ja ne kuuluvat garderoobiin myös viikonloppuna, kun tytöt menevät katsomaan oikeita heppakisoja.

Malli: peruspipo omasta päästä (hoh)
Lanka: BC Garnin Lucca Tweed (100 % merino)
Tiheys: n. 20 s/10 cm
Puikot: Addin metalliset pyöröt 4 mm

Antaa sataa vaan

Tämä päivä on ollut juuri sopivan synkkä ja sateinen tuunattujen saappaiden viimeistelyyn. Vanhat nokialaiseni ovat palvelleet minua hyvin jo 25 vuotta, mutta koska perin pojaltani pari vuotta sitten uudemmat vastaavat saappaat, päätin tuunata vanhat Strömsön Leen tyyliin (eikä mennyt kuin pari vuotta...). Ohjet löytyvät Strömsön nettisivulta linkin takaa.


Leikkasin saappaiden varret poikki hieman nilkan yläpuolelta, tein varteen reikiä neljällä jaollisen määrän, poimin silmukat ja aloin kutoa 2o 2n -resoria puikoilla nro 5. Langaksi valitsin Novitan Puron väriä ruska. Yksi 50g:n kerä olisi riittänyt kahteen varteen, jos olisin tehnyt niistä muutaman kerroksen matalammat. Nyt jouduin aloittamaan toisen kerän toisen saappaan viimeisellä kudotulla kerroksella. Tarkoituksella en siis mätsännyt saappaiden varsia saman värisiksi.


Kyllä kait näillä kelpaisi tanssia vaikkapa tämän tahtiin.

Tilaustyö

Tytteli halusi neulehupparin, mutta mallina olo on ihan tyhmää... Toiveena oli harmaa palmikollinen, kengurutaskuinen huppari. Palmikoiden piti olla "niitä tavallisia", mallikuvankin hän oikein piirsi, mutta se on valitettavasti kadonnut kodin syövereihin. Siitä sitten lähdin kehittelemään. Kaivoin taas erilaisia malleja lehdistä, kirjoista, ravelrystä ja muualta netistä, mutta juuri oikeanlaista ei löytynyt. Vihdoin muistin muinaisessa Knitscene-lehdessä olleen Central Park -hupparin, jonka palmikot osuivat mukavasti yksiin tytön suunnitelman kanssa ja taskullekin löytyi luonteva paikka. Tytär tosin vähän epäröi, oli ilmeisesti vaikea kuvitella, miltä sovellushässäkkä näyttäisi ja varsinkin uskoa, että äiti tajuaa ja osaa, mutta ei auttanut muu kuin tytön luottaa vanhaan mammaansa.

Kudoin hupparin suljettuna neuleena ja tasku on tehty kiinteästi neuleeseen. Hihojen piti olla alun perin pitkät, mutta varaamani lankamäärä (900 metriä) ei yllättäen riittänytkään. Samaa värierää tosin löytyi kaupasta vielä yksi vyyhti ja tilaukseen pistettiin pari vyyhtiä lisää, mutta kun neule oli hihoja vaille valmis, tytär sanoi, että hän haluaakin hihattoman. Tarjosin lyhyitä hihoja, niihin lanka olisi riittänyt reilusti, mutta ei kelvannut, joten neuloin aukkoihin vain resorit. Käyttöön neule meni sitten niin sukkelaan, että jäi pingottamatta. Ja samasta langasta on vielä tilauksessa ainakin pipo, lapaset ja sukat, joten lisävyyhdeillekin tulee käyttöä.

On tytär sentään joskus paikallaankin.


Malli: kengurutaskullinen, hihaton muunnos Central Park -hupparista, Knitscene Fall 2006
Lanka: Lucca Tweed (BC Garn), 100 % merino
Tiheys: n. 20 s./10 cm
Puikot: Addin metalliset pyöröt 4 mm & 3,5 mm

Syksyn merkit

Kulkee mukana

Viime viikonloppuna olin katsomassa Espoon rantamaratonia. Ystävääni tien laidassa seisoskellen odotellessani tikutin samalla menemään pojan rohkelikko-kaulaliinaa. Se on helppo neule, ei tarvitse katsoa käsiin, senkun antaa mennä, aina oikein (lähes metri jo kasassa, tähtään 130 cm:iin). Täytyy vain muistaa vaihtaa väriä 10 cm:n välein. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että juoksijat(kin) katsoivat minua toisenkin kerran. Ehkä se oli hassun näköistä: lankakerät olkalaukussa, pitkän neuleen häntä kainalossa.

Sunnuntaina avasin kirjastosta lainaamani kirjan World Textiles* ja silmiini sattui kuva ranskalaisesta lammaspaimenesta kutomassa ylväänä puujalkojen nokassa. Paimenella on sentään kolmas keppi tukemassa takaapäin eli ihan kahdella kepillä siinä ei seistä, mutta silti. Googlasin asiaa hieman ja löysin parikin vanhaa piirrosta samasta aiheesta. Tämä herra ei siis ehkä ollutkaan mikään marginaali-ilmiö, vaan kutominen paimenessa on saattanut ollut jopa normaalia toimintaa. Ja kuten otsikko kertoo: neule kulkee mukana kaikkialle. Kopio kuvasta koristaa työpistettäni. Tämä mies on idolini!

Lisää neulontaeleganssia. Voisinko saada tuollaisen paidan, kiitos. Pitsitötsän vuoksi ei tarvitse vaivautua.

Kirja on muutenkin varsinainen aarreaitta. Suosittelen inspiraation lähteeksi.

* John Gillow and Bryan Sentance: World Textiles: A visual guide to traditional techniques. Thames & Hudson Ltd. London, 1999.

Pinnanalaista

Neule on pehmeä ja etenee ihan mukavasti, mutta muuten kahlailen kylmissä vesissä. Jalosen kirja oli hieno ja ajatteluttava, vei mukanaan maapallon ympäri, kuljetti olennaisten äärelle ja jätti pohtimaan.

Slummien miljönääri -elokuva suistikin sitten päistikkaa mereen. Musiikki jäi päähän ja siitähän on englanninkielinen hittiversiokin, mutta itse elokuva on kaikkea muuta kuin kevyt. Miten voi olla, että jossain päin maailmaa, jossain alakulttuurissa, lapsella tai ihmisellä muutenkaan ei ole mitään arvoa? Tai on, jos sen voi mitata rahassa. Kotisivuillaan elokuvaa kuvataan mm. sanoilla "The feel-good film of the decade", mitä minä en tajua alkuunkaan. Minulle elokuvan pohjavire oli äärettömän järkyttävä ja surullinen.