Kun muut menivät turisteeraamaan, minä hurautin metrolla Angelin asemalle Islingtoniin. Islington on ihmisen kokoinen kaupunginosa ja täynnä kivoja pikkukauppoja. Sieltä löytyy lankahullun taivas Loop.
Tämä oli kolmas kertani siellä ja yhä vaan pää menee pyörälle. Nyt pään sekoittivat Brooklyn Tweedin ja Quince & Co:n langat, joita pääsin hypistelemään ihkaensimmäistä kertaa. Loftista ja Shelteristä osaan sanoa tähän hätään, että ne tuntuivat pehmeämmiltä kuin luulin ja että langan rakenne on erikoinen, kuin huopunut. Quince & Co:n langat puolestaan vaikuttivat tosi laadukkailta - pehmeiltä, mutta silti rakenteeltaan jämäköiltä. Värit olivat kauniita, mutta monet hyllystä löytyneistä ehkä vähän liian puuterisia minun makuuni, mutta kaupassa roikkui myös todella kauniista tummasta harmaansinisestä villasta (en muista, mikä heidän laaduistaan se oli) tehty neuletakki ja sitä väriä olisin poiminut talteen oikopäätä.
Vähän matkan päässä Loopista silmään osuivat nämä tuolit. Mitä? Helsinki, Jaffa, joutsenia? Oli pakko mennä sisään. Kaupan nimi oli Ray-Stitch, ja se on kyllä käsityöihmiselle semmoinen taivas, että apua. Siellä oli japanilaisia printtikankaita, monenlaisia muita printtikankaita, Lotta Jansdotterin kankaita, luomua, kalanruotoa, Vallilaa ja mitä vaan. Lattiasta kattoon. Kahdessa kerroksessa. Ja portaiden varrella. Ja sitten oli tietysti ompelulankoja, nauhoja, nappeja, kaavoja, lehtiä, kirjoja, pikkuvälineitä ja vähän neulelankaakin. Tuonne täytyy joskus palata (ja ainahan on nettikauppa, iiks).
Sadekuuron mittaisen kävelyn päästä löytyi toinen kiva kangaskauppa, The make Lounge. Valikoima ei ole yhtä iso kuin Ray-Stitchissä, mutta mukava silti. Ja heillä on hyvät tilat workshoppeja varten.
Muita mielenkiintoisia kauppoja Islingtonissa olivat esimerkiksi Smug (monenlaista pientavaraa, vähän vaatteita ja printtejä), Susy Harper (hinnakkaita käsin tehtyjä vaatteita, osa käsin painetuista printtikankaista) ja Toast.
Lounaalle piipahdin mukavaan Workers-kuppilaan, joka tuntui olevan paikallisten suosiossa. Ah, miten hyvältä yksinkertaisesti laitettu karitsanfile maistui nälkäisen suussa.
Sitten huristelin kerrosbussilla nro 38 takaisin keskustan hyörinään. Paluumatkalla kuuntelin sivusta paria nuorukaista, jotka pohtivat politiikkaa, päivittelivät amerikkalaista elämänmenoa ja ruotivat Facebook-kavereitaan narisevalla ja tuhahtelevalla posh-aksentillaan (Hugh Grant käy malliesimerkistä sekä puheenparreltaan että asenteeltaan). Söpöä. :)
Ostinko jotain? No juu. Mitään kangasihanuuksia en hankkinut ja se harmittaa nyt vähän, mutta tällaiset tarttuivat mukaan:
Brooklyn Tweedin Shelteriä on neuletakillinen ja sävyn nimi on Tent. Harmaa lanka on Classic Elite Yarnsin Vistaa (50 % alpakkaa, 50 % villaa luonnonsävyissä; tämä on Ash) ja sitä on noin kaulurillinen (toivottavasti). Lotta Jansdotterin ompelukirjassa tykkään erityisesti tyylistä, vaikka itse ohjeet eivät ole kauhean kummallisia, ja tuosta Lontoon pikkukauppoja, kuppiloita, leipomoita yms. esitelevästäa kirjasta löytyi aika monta mielenkiintoista paikkaa, joissa olisi kiva joskus käydä.
***
Olympialaiset näkyivät jo kaupungissa. Joka paikassa oli mainoksia ja lippuja, cokis-pulloissa renkaita, metrolinjoja oltiin sulkemassa vain olympiakäyttöön, taksikuski tuskaili tulevien ruuhkien takia... Lentokentältä keskustaan johtava moottoritiesiltakin oli juuri murtunut ja poissa käytöstä, joten kaaoksen aineksia oli ilmassa. Jos joku ei ole sattunut törmäänään ykkösellä arki-iltaisin pyörivään 2012: Olympiaseikkailu -parodiasarjaan, suosittelen!
