Täti Vihreä kukkahameessaan

Mitäs tästä neuletakista sanoisin? Malli on Katen ja monen muun päällä tosi nätti, lanka on miellyttävää sekä kutoessa että neuleena ja värikin on sitä, mitä toivoin, mutta joku vaivaa ja se joku taidan olla minä. Tai tarkemmin: minä + tämä neule emme oikein taida olla yhteensopivia. Jo kutoessa neuleen yllä leijui tummia pilviä. Luulin tekeväni toiseksi pienintä kokoa, mutta kun jonkin matkaa helmaa kudottuani huomasin neuleesta olevan tulossa todella leveä, luulin kaventavani sivuissa niin, että päädyn pienimpän kokoon. Lähestyessäni kainaloita huomasin, että silmukoita on yhä liikaa: kuka loi ja laski silmukat? En voi tälläkään kertaa syyttää kuin itseäni.

Entäs kaula-aukon laskokset? Tein ne symmetrisesti, kuten moni muu, ja siihen olen tyytyväinen, mutta kun pussittaa. Ja taskut ne vasta pussittavatkin. No juu, pussitushan on tämän neuleen juttu, mutta tämän tantan päällä se ei näytä samalla tavalla siron sievältä kuin monella muulla. Ylileveän helmankin näkee selvästi, se lörpsöttää. Lisäksi neuleen lukuisat viimeistelyvaiheet silmukanpoimimisineen, aina oikein -reunojen kutomisineen ja i-cord-päättelyinenn kirvoittivat laiskalta neulojalta muutamankin ärräpään, vaikka jälkikäteen on myönnettävä, että reunukset ovat ihan tyylikkäät. Erityisesti tykästyin eleettömiin i-cord-napinläpiin, joita tein koko etureunan matkalle, jos vaikka olisin tahtonut napit koko pitudelle, mutta en tahtonut. Kaksi pussittavaa taskua vieri vieressä ei näytä kivalta. 

Tunnelmat ovat siis vähän ristiriitaiset. Neule on tavallaan ihan kiva, mutta ei ihan lemppari sitten kuitenkaan. Tarvitsen totuttelua.

Malli: Kate Daviesin Manu

Lanka: Rowanin Felted Tweed DK, vähän yli seitsemän kerää, väri   158

Napit: Helenan kanssa Tallinnan Karnaluksista hartaasti valitut muovinapit 

Puikot: Addin pyöröt: 2,75 & 3,0 mm

Ravelryssä

Harmaata

Harmaa-asioita harmaan sään vallitessa. No tämä ensimmäinen on aika sinivoittoinen, mutta menköön. Jääkiekon MM-kisojen aikaan tarvitsin helpon neuleen, jotta pystyin keskittymään täysillä peleihin. Löysin korista kaksi kerän loppua Mokkasukka-lankaa, joista olin pari vuotta aiemmin tehnyt miehelleni sukat. Totesin, että lanka riittäisi hyvin varrettomiin unisukkiin itselleni. Nukun lähes aina villasukat jalassa, mutta näin kesällä paksut varrelliset alkavat olla liian kuumat jopa minulle, untuvapeiton alla (palelen aina ja minulla on huono ääreisverenkierto). Ensimmäinen sukkani oli valmis ja toinen aloitettu, kun mies kiikutti eteeni vanhat sukkansa ja kysyi moittivalla äänellä: "Milloin korjaat nämä?"

  

Mies siis pahus vieköön tunnisti langan. Miehen sukat ovat valmistuneet lähes kaksi vuotta sitten ja olleet todella paljon käytössä kotisukkina. Yllä lopputulos. Pohjat ovat puhki ja ohueksi kuluneet. Mokkasukka-lanka on Villa Mokan värjäämää Zitronin sukkalankaa (75% villaa, 25% polyamidia). Lanka on ihanan pehmeää ja mukavaa kutoa (Raverlyssä täällä, mutta lankaa ei nähtävästi enää ole saatavilla, en ainakaan löytänyt Villa Mokan kauppaa enää). Käyttöä sukat kestivät semmoisen 1,5 vuotta. Aika hyvin kai kuitenkin.

 

Noh, mutta, hetken painiskelin omatuntoni kanssa. Olin jo hekumoinut ihanista unisukista, mutta miehen sukkien korjaaminen ei olisi mahdollista millään muulla, kuin näillä kahdella hallussani olevalla kerän lopulla. Niinpä sitten kudoin unisukat valmiiksi ja pidensin terää hieman miehen varpaille sopiviksi ja nimesin ne Uusiksi Sukanteriksi. Purin vanhoista sukista terät pois. Aika pian kuitenkin muistin, että olin kutonut sukat kärjestä ylös: ei meinaan halunnut purkautua millään. Mutta se oli toisaalta hyväkin juttu, sillä kun vihdoin olin saanut sukan terän irti varresta, uusi terä oli helppo ommella kiinni varteen. Sitten saattekin kuvitella loput, en nimittäin aio esitellä todellista lopputulosta :-). Mutta kelpasivat miehelle edelleen kotisukiksi, joten olkoot.

 

Siirrytään seuraavaan harmaaseen. Tunnustan: tykkään tehdä sukkia Nalle-langasta. Se nyt vain on niin, että kun siitä on vuosikaudet sukkansa neulonut, niin nämä ulkomaiset hienot, pehmeät ja ohuet sukkalangat tuntuvat liian ohuilta käteen eikä valmista tahdo tulla ahdistumatta. Kolmosen puikot ja Nalle ovat minulle neulomisterapiaa. Tänä keväänä terapiaa on tarvittu. Siispä lankakorista huuteleva vaalean harmaa Nalle bambupuikoille.

 

Sen verran viitsin sentään, että opettelin jotain uutta samalla. Vuosia sitten annoin Tuijalle lahjaksi Kyllikki Mitrosen ja Liia Vilkkumaan kirjan Sukkasillaan. Silloin jo tykästyin vikkelisukkiin. Alkuperäinen malli on polvisukka, mutta tuumasin, että vikkelikuviota voi harjoitella lyhyempiinkin varsiin. Lisäsin lankatupsutkin "takasaumaan", kuten alkuperäinen ohje ehdottaa. Kärjetkin tein tavoistani poiketen sädekavennuksilla. Resorin tein 1o 1n kutoen oikeat silmukat takareunastaan. Vikkeli olisi vaan kumminkin vaatinut enemmän tilaa ylä- ja alapuolelleen, mutta eipä tuo nyt haittaa.

 

Tuija vinkkasi jokin aika sitten, että Tampereelle ollaan avaamassa uutta lankakauppaa nimeltään Kerä. Lankakaupan syntymistä voi seurata facebookissa ja perustajien blogissa. Kerän Facebook-sivulla oli taannoin arvonta, josta voitin lisää harmaata lankaa (Jippii! Taidan olla addiktoitunut.) eli reilun vyyhdin virolaista villaa, ruusupuiset sukkapuikot yms. pientä kivaa. Kiitos Jonna ja Elina. Epäilen, että lanka pääsee säärystimiksi.

Eikä siinä vielä kaikki: koukullakin on harmaata...

 

Neuleretkellä Tallinnassa

Minä olen vielä ihan untuvikko näissä kansainvälisissä neuleseurapiireissä, mutta lauantaina pääsin Helenan ja Mian mukaan Tallinnaan virolaisia neulojia tapaamaan. Jännää! Ensin me suomalaiset kiertelimme kolmisin paratiisissa (tai helvetissä, miten vaan) eli Karnaluksissa, ja sitten tapasimme Annan ja Aven Wool & Woollen -kaupassa lähellä Karnaluksia. Hypisteltyämme aikamme häkellyttävän ihanan Wool & Woollenin tarjontaa, hurautimme raitiovaunulla Viru-keskuksen kirjakaupan kahvilaan, jossa joukkoon liittyi vielä Kristiina. Puikot suihkivat ja juttua riitti viroksi, suomeksi ja englanniksi. Ensimmäisen kuvan keltainen kerä on minun, mutta minun puikkoni eivät suihkineet samaan tahtiin kuin muilla, koska olin juuri aloittanut uuden pitsihuivin ja piti tuijottaa ohjetta kieli keskellä suuta. Sitten siinä kävi vielä niin, että paluumatkalla laivalla tajusin tehneeni pöhkön virheen jokaisella nurjalla kerroksella, joten purkuunhan se meni. Ehkä aloitan joskus uudestaan samasta langasta tai jostain muusta.

Iloiset kiitokset Helenalle ja Mialle ulkoilutuksesta ja Annalle, Avelle ja Kristiinalle virolaisista tuulahduksista!

Entä ne lankaostokset? Noh, tunnustukset tulevat tässä: mustaa, harmaata ja mustanharmaata villaa, kaikki Karnaluksista. Wool & Woollenistakin olisin halunnut ostaa jotain, mutta en kyennyt, pieni pää meni sekaisin eikä etukäteissuunnitteluista ollut mitään hyötyä. Sinne pitää palata.