Synttärineuleita

 

Syntymäpäivälahjapajalta iltaa. Muutama pikkuneule täällä vain on valmistunut.

 

 

Rikke-pipohan se täältäkin tulla tupsahti. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun niin kehuttiin. Eikä se pöllömpi ollut tehdä ja Cascaden 220 sopi siihen loistavasti (väri 9470). Juuri oikean värinen kukka löytyi Tallinnan reissulta. Pipolle kaveriksi tein toisen kestosuosikin eli Baktuksen. Nämä matkasivat Turkuun ystävälle. 

 

No sitten on tämä isosisko, jolle päätin "huitaista" jotain myös. Haaviston lapasmallit ovat odottaneet puikoille pääsyä jo pitkään. Posiolta viime kesänä ostamani koivulla värjätty keltainen villalanka huuteli Haaviston suuntaan ja sille kaveriksi löytyi omista kätköistä luonnonvalkoinen villalanka, joka luultavasti on Tammelan torilta anopin tuomaa. Yritin muutamaa muutakin lankaa mutta heti kättelyssä kävi selväksi, että Haaviston lapasmallit vaativat todella ohutta lankaa. Viksumpi olisi varmaan tajunnut sen heti siitä, että silmukkamäärät huitelevat 60:stä ylöspäin. Malliksi valikoitui nro 89 Rovaniemi, joka on mielestäni yksi kirjan kauneimmista.

 

Muuten lapasista tuli sopivat, mutta peukalot ovat hieman ahtaat. En oikein uskaltanut venyttää niitä märkinäkään, jotteivat ne olisi levähtäneet. Neulejälki olisi voinut olla tasaisempaakin. Pitää vissiin harjoitella enemmän kirjoneuleen tekemistä. Mielessä kutkuttaa, miltähän tämmöinen näyttäisi jotakin Haaviston perinnemallia käyttäen. 

 

Iglu

No nyt meni heti ihan överiksi kuvien koon ja määrän kanssa. Mutta kun tämä on niin ihana!

Lähtökohta oli se tyypillinen: ostetaan alesta neljä vyyhtiä kivaa lankaa ilman mitään tarkkaa loppusijoitussuunnitelmaa. No ainahan jotain mielessä on ja ne kaikkein epämääräisemmätkin ideanpoikaset kelpaavat langanoston tekosyyksi. Sitten löytyi kiva ohje, jonka rohmusin heti, mutta jätin odottelemaan parempia aikoja. Kevätkin oli alkamassa. Seuraavana syksynä selailin Ravelryssä ja törmäsin taas tähän malliin. Johan iski! Saisi se talvi jo tulla! Sitten muistin ne neljä vyyhtiä - kävisiköhän lanka siihen malliin? Jippii, tiheys täsmää, mutta kääk, lankaa on liian vähän. Ryntäsin lankakauppaan eräänä torstaina juuri ennen sen sulkeutumista (ja juuri ennen kuoroharkkojen alkua), sydän pamppaillen, varmana hukkareissusta, mutta mitä ihmettä? Poistomyyntikorista löytyi vielä kaksi oikean väristä vyyhtiä, SAMAA VÄRIERÄÄ. Uskomatonta.

Tammikuussa aloin kutoa vimmaisesti, yhä pieni pelko päällä, sillä lankaa oli nippa nappa XS-koon verran. Onneksi helman pituudesta voi vähän nipistää, koska olen lyhyt, ja kauluksen kudoin aluksi vain juuri ja juuri riittävän kokoiseksi ja jätin silmukat odottamaan. Sitten siirryin hihoihin. Olin valmistautunut lyhyihin hihoihin, puolipitkiinkin ja purkamiseen ja nysväämiseen, mutta ai että, siitä puolestatoista vyyhdistä, joka siinä vaiheessa oli jäljellä, riitti loistavasti pitkiin hihoihin ja kauluksenkin pääsin kasvattamaan mieleisekseni. Jäljelle jäi nöttönen.

Kyllä on kelvannut paukkupakkasilla untuvatakki päällä ja iglu alla. Ja lusikkasydänkoru tuntuu nyt juuri hyvältä lämpimänharmaan neuleen kanssa (koru on Päivin puodista).

Malli: Heidi Kirrmaierin Igloo
Lanka: Heaven's Hand Wool Classic, 6 vyyhtiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,5 mm ja 4 mm
Ravelryssä