Turkoosia, osa 2

Olen palannut päiväjärjestykseen eli turkoosin Cascaden kimppuun. Sitähän tuli siis tilattua vähän isompaa neuletta varten, mutta sitten mieli muuttui ja kudoin ensin neuletakin. Päivittelin postauksessani jäljelle jääneen langan määrää ja kommenteissa Tytti ehdotti jumpsuitin kutomista. Hihhih, raihnaiset konitkin naurais, joten pysyin mallin suhteen turvallisella uralla ja valitsin Veeran neuleen, kuinkas muuten. Tämä oli nyt laskujeni mukaan neljäs sitä laatua, joten pitäisiköhän vaihtaa levyä? Onko minulla Veera-addiktio ja tarvitsenko vieroitusta? Olisiko aika yrittää liikauttaa omaa aivosoluaan? Puolustukseksi sanon, että kun ne veerat vaan ovat niin kivoja. Ja käyttökelpoisia ja neulojaystävällisiä ja jotenkin vaan niin oman tuntuisia.

Pieniä huomioita:

Kaulusta olisi kuulunut muotoilla lyhennetyillä kerroksilla, mutta en saanut poimittua langankiertoja kauniisti nurjalla kerroksella. Tuli niin monella yrityksellä sutta ja reikää, että loppujen lopuksi skippasin koko muotoilut.

Tähtäsin vähän pidempään versioon + pitkiin hihoihin. Ravelryssä joku varoitteli neuleen venymisestä märkänä, joten jätin hihat tarkoituksella himpun liian lyhyiksi, jotta olisi sitten venymisvaraa. No kyllä neule sitten tosiaan venähtikin, mutta minä viisaana tyttönä kurtistin hihat mittausteni perusteella sopivaan mittaan, joka nyt sitten olikin himpun liian lyhyt. Jos jaksan, kastelen hihat uudelleen ja venytän niitä hieman

Jätin taskun tekemättä ja nyt ihan vähän harmittaa.

Mutta en minä vakavasti harmittele, sillä kyllä tämä nyt taas on kivoine kauluksineen, istuvine muotoineen ja vinoine palmikoineen ihan lempineule!



Malli: Veera Välimäen Graystone Harmaasta kirjasta
Lanka: Cascade Yarns 220, vähän vajaat 5 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt, 4 mm
Ravelryssä