perjantaina, huhtikuuta 29, 2011

Turkoosia, osa 2

Olen palannut päiväjärjestykseen eli turkoosin Cascaden kimppuun. Sitähän tuli siis tilattua vähän isompaa neuletta varten, mutta sitten mieli muuttui ja kudoin ensin neuletakin. Päivittelin postauksessani jäljelle jääneen langan määrää ja kommenteissa Tytti ehdotti jumpsuitin kutomista. Hihhih, raihnaiset konitkin naurais, joten pysyin mallin suhteen turvallisella uralla ja valitsin Veeran neuleen, kuinkas muuten. Tämä oli nyt laskujeni mukaan neljäs sitä laatua, joten pitäisiköhän vaihtaa levyä? Onko minulla Veera-addiktio ja tarvitsenko vieroitusta? Olisiko aika yrittää liikauttaa omaa aivosoluaan? Puolustukseksi sanon, että kun ne veerat vaan ovat niin kivoja. Ja käyttökelpoisia ja neulojaystävällisiä ja jotenkin vaan niin oman tuntuisia.


Pieniä huomioita:

Kaulusta olisi kuulunut muotoilla lyhennetyillä kerroksilla, mutta en saanut poimittua langankiertoja kauniisti nurjalla kerroksella. Tuli niin monella yrityksellä sutta ja reikää, että loppujen lopuksi skippasin koko muotoilut.

Tähtäsin vähän pidempään versioon + pitkiin hihoihin. Ravelryssä joku varoitteli neuleen venymisestä märkänä, joten jätin hihat tarkoituksella himpun liian lyhyiksi, jotta olisi sitten venymisvaraa. No kyllä neule sitten tosiaan venähtikin, mutta minä viisaana tyttönä kurtistin hihat mittausteni perusteella sopivaan mittaan, joka nyt sitten olikin himpun liian lyhyt. Jos jaksan, kastelen hihat uudelleen ja venytän niitä hieman

Jätin taskun tekemättä ja nyt ihan vähän harmittaa.



Mutta en minä vakavasti harmittele, sillä kyllä tämä nyt taas on kivoine kauluksineen, istuvine muotoineen ja vinoine palmikoineen ihan lempineule!



Malli: Veera Välimäen Graystone Harmaasta kirjasta
Lanka: Cascade Yarns 220, vähän vajaat 5 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt, 4 mm
Ravelryssä

sunnuntai, huhtikuuta 17, 2011

sunnuntai, huhtikuuta 10, 2011

Mustahuppuinen


Tytär toivoi mustaa, isohuppuista neuletta ja mieleinen malli löytyi vampyyrikirjasta. Tyttärelle oli erityisen tärkeää, että huppu on laaja lörtsykkä, jonka reunat aaltoilevat ja että hupun voi halutessaan vetää vaikka naaman eteen (ei ehkä kannata kysyä, miksi). No saamansa piti. Ohjeen mukainen huppu ei tosin meidän neidille kelvannut, vasta toisella yrityksellä, lukuisien ylimääräisten lisäysten jälkeen päästiin oikeisiin leveyslukemiin. Hupun huippua piti myös muuttaa, kirjan ohjeella sinne syntyi kummallinen piikki. Muitakin muutoksia tein: täysipitkät, muotoillut hihat vajaamittaisten sijaan, koko neuleen kutominen yhtenä kappaleena (minun näkökulmastani turhien ja tylsien) päättelyiden, silmukanpoimisien ja ompeluiden sijaan, erilaiset kaarrokekavennukset ja muuta pientä.




Toivon neuleen olevan tytölle niin mieleinen, että se pääsee kunnon käyttöön, kunhan sääolosuhteet sallivat. Jos neule kuitenkin päätyy nurkkaan, toimiihan se myös moppina. Voittaa mikrokuitulelut mennen tullen.




  • Ohje: Lore Hoodie Vampire Knits -kirjasta

  • Lanka: Cascade Yarns 128 Chunky, 9 vyyhteä

  • Puikot: Addin pyöröt, pitsiosuus 7 mm, sileä neule 6 mm

  • Ravelryssä

torstaina, huhtikuuta 07, 2011

Pöllöpartiolainen


Kuka sieltä kurkistaa puskan takaa?


Sehän on vain pieni pöllönpoikanen.



Tarkemmin katsoen, sehän onkin pöllöPARTIOLAINEN. Luulen, että sen partionimi on Toope.



Eikä se taida ihan niin pieni ollakaan.


Alkuperäisidea täältä. Mutta kun itsekin väkertää ja kun nurkista pursuaa kaikenmoisia vanhoja villapaitoja, joista ei liiviä tullutkaan, niin pakkohan se oli itse tehdä. Semminkin kun perheestä 3/5 on partiolaisia. Tai nyt siis 4/6.