Kesäloma jatkuu, mutta isompi reissu on jo tehty. Tänä vuonna lähdimme Saksaan näyttämään nuoremmalle pojallemme syntymäkaupunkiaan Burghausenia. Matkaan lähti kaksi naista, kaksi miestä ja yhteensä neljä poikaa.
Burghausen Salzach-joen rannalla Itävallan puolelta kuvattuna.
Oli uskomattoman ihana tunne mennä ulkomaille mutta samalla palata kotiin. Pelkäsin laman vaikuttaneen Burghausenissakin, mutta turhaan. Kaupunki oli entistä ehompi, kaikki lempikauppani olivat tallella ja elämänmeno yhtä leppoisaa kuin 7 vuotta sitten sieltä lähtiessämme. Vierailusta jäi hyvä mieli.
Tämä talo, siis koko talo ja sen puutarha, oli "kämppämme" Burghausenin vierailun ajan. Seinällä oli vaakuna, jossa vuosiluku 1580.
Kaupungin ylpeys on Euroopan pisin linna (1043m), jonka kuudella linnanpihalla vietettiin vierailumme aikaan historiallisia linnanjuhlia, kuten joka vuosi heinäkuussa. Burghausenissa todistimme myös Saksan päätymistä pronssiotteluun jalkapallon MM-kilpailuissa. Ja nautimme uimisesta, vanhasta kaupungista, kävelystä Itävallan puolella joenrantapolulla ja erinomaisesta baijerilaisesta ruuasta.
Burghausenista lähdimme vielä viideksi päiväksi Baijerin eteläosiin Berchtesgadenin alueelle. Sieltä löytyvät mm. Königsee järvistä ja vuorista tykkääville, Kehlsteinhaus ("pahan sedän talo") historiasta kiinnostuneille ja toimiva suolakaivos mikäli auringon paahde väsyttää. Salzburgkin on vain kivenheiton päässä. Ja ruoka on yhä hyvää ja sitä on paaaaljon. Itse en pidä oluesta, mutta pyöräilijöiden juoma Radler (olutta ja spritea) sen sijaan maistuu kuumana kesäpäivänä. Siideriä on turha ruokalistasta hakea. Gasthausimme ravintola oli varsin kelvollinen, mutta matkan parhaat ruuat saimme Hotel-Gasthof Hindenburglindessä Ramsaun kylässä ja Hotel Postissa (vanha kantapaikkamme) Burghausenissa. Suosittelen lämpimästi! (Tämä ei ole matkailumainos, mutta hyvät vinkit kannattaa aina jakaa.)
Königsee on jopa suomalaiselle järviin tottuneelle elämys. Vuoret nousevat suoraan järvestä. Vesi on aina jääkylmää, koska se tulee jäätiköiltä. Veden väri vaihtelee vihreästä turkoosiin: kaunista! Pienempi poika ui onnellisena kerrankin luvan kanssa vaatteet päällä. Äkkiä kuivuivat helteessä.
Rauhallinen sunnuntai-iltapäivä Berchtesgadenissa.
En pysty sanoin kuvaamaan matkaamme. Olen ollut äärettömän väsynyt palattuamme mutta myös onnellinen siitä, että pääsin uudelleen kokemaan Baijerin kauneuden. Rakastan vuoria yli kaiken. Tällä reissulla toteutin haaveeni ja kuljin ystäväni kanssa vuorivaelluksen, huipulta alas. Untersbergille Salzburgin kupeessa nousimme kabiinilla ja sieltä kävelimme merkittyä polkua Saksan puolelle Aschaun kylään. Linnuntietä matkaa kertyi kymmenisen kilometriä, todellisuudessa paljon enemmän. Reitille mahtui huikeita näkymiä, pelottavankin kapeita polkuja jyrkänteen reunalla, hetkittäisiä eksymisiä ja lopulta onnistumisen riemua.
Tämä on ehkä klisee, mutta todella tunsin itseni pieneksi mahtavan vuorijonon edessä. Kun tajusimme eksyneemme, ei itku ollut kaukana. Mutta rouvat pitivät kumpikin mölyt sisällään ja päät kylminä. Palasimme samaa reittiä takaisin kunnes oikea polku löytyi.
Burghausen Salzach-joen rannalla Itävallan puolelta kuvattuna.
Tämä talo, siis koko talo ja sen puutarha, oli "kämppämme" Burghausenin vierailun ajan. Seinällä oli vaakuna, jossa vuosiluku 1580.
Burghausenista lähdimme vielä viideksi päiväksi Baijerin eteläosiin Berchtesgadenin alueelle. Sieltä löytyvät mm. Königsee järvistä ja vuorista tykkääville, Kehlsteinhaus ("pahan sedän talo") historiasta kiinnostuneille ja toimiva suolakaivos mikäli auringon paahde väsyttää. Salzburgkin on vain kivenheiton päässä. Ja ruoka on yhä hyvää ja sitä on paaaaljon. Itse en pidä oluesta, mutta pyöräilijöiden juoma Radler (olutta ja spritea) sen sijaan maistuu kuumana kesäpäivänä. Siideriä on turha ruokalistasta hakea. Gasthausimme ravintola oli varsin kelvollinen, mutta matkan parhaat ruuat saimme Hotel-Gasthof Hindenburglindessä Ramsaun kylässä ja Hotel Postissa (vanha kantapaikkamme) Burghausenissa. Suosittelen lämpimästi! (Tämä ei ole matkailumainos, mutta hyvät vinkit kannattaa aina jakaa.)
Königsee on jopa suomalaiselle järviin tottuneelle elämys. Vuoret nousevat suoraan järvestä. Vesi on aina jääkylmää, koska se tulee jäätiköiltä. Veden väri vaihtelee vihreästä turkoosiin: kaunista! Pienempi poika ui onnellisena kerrankin luvan kanssa vaatteet päällä. Äkkiä kuivuivat helteessä.
Rauhallinen sunnuntai-iltapäivä Berchtesgadenissa.En pysty sanoin kuvaamaan matkaamme. Olen ollut äärettömän väsynyt palattuamme mutta myös onnellinen siitä, että pääsin uudelleen kokemaan Baijerin kauneuden. Rakastan vuoria yli kaiken. Tällä reissulla toteutin haaveeni ja kuljin ystäväni kanssa vuorivaelluksen, huipulta alas. Untersbergille Salzburgin kupeessa nousimme kabiinilla ja sieltä kävelimme merkittyä polkua Saksan puolelle Aschaun kylään. Linnuntietä matkaa kertyi kymmenisen kilometriä, todellisuudessa paljon enemmän. Reitille mahtui huikeita näkymiä, pelottavankin kapeita polkuja jyrkänteen reunalla, hetkittäisiä eksymisiä ja lopulta onnistumisen riemua.
***
Palatakseni blogin varsinaiseen aiheeseen: virkattu peittokin edistyi matkan aikana kiitettävästi. Päädyin tekemään peittoon 70 palaa, kun nyt uudemman kerran pääsin vauhtiin. Kaikki palat on tehty siihen vaiheeseen, josta harmaa kolmen kerroksen reunus alkaa. Kuvia kumminkin vasta sitten kun peitto on valmis. Matkan ehdottomia kohokohtia oli se, kun ystävien 9-vuotias poika kirjaimellisesti liimautui kylkeeni aina kun otin virkkuun esiin. Kysymyksiä riitti, hän kun halusi tietää kaiken isoäidin neliöistäni.
2 kommenttia:
Vuoden kuluttua meidän olisi tarkoitus suunnata Etelä-Saksaan joten kiitoksia hyvistä vinkeistä.
On aina jännää palata paikkaan jossa on joskus asunut tai oleskellut pidemmän aikaa.
Eipä kestä, kiva jos näistä on apua. Kannattaa varautua siihen, että luottokortti ei käy läheskään joka paikassa, esim. ei välttämättä edes isoissa marketeissa. Itävallan puolella kaikki on toisin.
Lähetä kommentti