Italiassa - Garda-järven liepeillä

Sirmionessa järven eteläpäässä. Viehättäviä taloja ja kapeita kujia, mutta vaikutti museolta, meitä turisteja oli kuhisten. Kävimme Sirmionessa pikavisiitillä ennen päivän pääkohdetta eli Gardaland-huvipuistoa. Pyörin pojan kanssa kahdessa pää alaspäin -laitteessa: ensimmäisessä minä jalat jäykkänä roikkuen, henki kurkussa ja silmät kiinni, toisessa rennommin. Inferis-kauhukujalla (K-14) minua vain kikatutti, kun huppupää irvisteli tai heilutti irtonaista "päätä" naamani edessä. Poikaani eivät vaivautuneet pelottelemaan, hän oli reilusti päätä pidempi kuin nämä live-säikyttelijät. Delfiinit olivat hurmaavia.

Majapaikamme oli Riva del Gardassa, joka on tuttu jo aikaisemmilta matkoilta. Niin tuttu, että en osaa enää kuvata siellä. Rivassa solahdan paratiisielämään, jossa muu maailma katoaa ja ympärilläni on vain lämpöä, järvituulta ja vuoria. Välillä kudon muutaman kerroksen ja haukkaan mustatryffelipastaa tai jäätelöä. Edes laktoosi-intoleranssi ei vaivaa - olisiko Valiolla selitystä?

Myös huippufutaajat tietävät, missä kannattaa harjoitella. Kävimme katsomassa yksiä treenejä ja meidän veskaripoika metsästi nimikirjoituksen Turkin maajoukkuepelaajalta.

Arco on viitisen kilometriä Rivasta pohjoiseen ja se on kiipeilijöiden, maastopyöräilijöiden ja herkuttelijoiden paratiisi. Siellä on ihana ravintola (palvelu tosin tökki tällä kertaa) ja parhaista jätskeistä parasta (Il Gelatiere, Piazza 3 Novembre 4). Ja kuten kuvasta näkyy, bongasin kutojan! Enkä mitä tahansa kutojaa, vaan vanhan kansan kutojan, jolla lanka kulki kaulan takaa. Kävelin ihan varta vasten hänen ohitseen tuolla pikku puistossa ja jos olisin osannut italiaa paremmin, olisin mennyt juttelemaan ja ihmettelemään. Nyt tyydyin ottamaan kuvan (punastellen ja omatunto soimaten, vaikka räpsäisin kaukaa ja niin, että ei kai kukaan kyseisiä ihmisiä tuntematon voi heitä tunnistaa, en minä ainakaan). Elättelin kuitenkin toivoa, että kaulan ympärillä oleva lanka näkyisi, mutta eipä näy. Jotenkin näin se kuitenkin meni. Linkissä tekniikkaa kutsutaan portugalilaiseksi, mutta olen mielestäni nähnyt joskus jossakin vanhoja valo- tai piirroskuvia italialaisista kutojista lanka kaulan takana.

Hei hei Garda, ja sitten kohti korkeuksia.