Keväällä metsästin tämäntapaista neuletta kaupoista, mutta hyvät näyttivät menneen parempiin kasseihin ennen kuin minä ehdin paikalle. Satuin sitten kurkkaamaan Stolen Stiches -blogiin juuri, kun blogin pitäjä mainosti julkaisevansa pian liehukeneuleen ohjeen, joten jäin hollille kyttäämään ja klikkasin ohjeen itselleni heti kun mahdollista. Ohjeen mukaista lankaakin minulla oli olemassa vihreänä, mutta mikä lie sininen hullaannus ajoi hakemaan tuoreet vyyhdit. Haaveena oli kevyt, liehuvainen neule viileisiin kesäiltoihin ja sellainenhan tämä juuri on, mutta valitettavasti tästä ei tullut ns. täydellistä.
Lanka on käsin värjättyä eikä varsinaisia värieriä ole olemassakaan. Kovasti yritin valkata kaksi riittävän samanlaista vyyhtiä ja tajusin kyllä, että viisas kutoisi varmuuden vuoksi kahdelta kerältä, mutta enhän minä viitsinyt, tuntui vaivalloiselta. Laiskuuden palkka on nyt sitten tässä.
Vyyhdit olivat sittenkin tosi erilaiset. Havaitsin sen jo neuloessani ja yritin purkaa tekeleen aloittaakseni alusta, mutta tätä lankaa näyttää olevan käytännössä mahdotonta purkaa. Lanka on tosi ohutta, tämähän on huivilankaa, ja kuidut takertuvat jo kutoessa toisiinsa niin, että neule samantien melkein huovuttuu, joten jätin purkamishomman sikseen ja otin vaihteeksi aikalisän (vähän turhan tuttua minulle) ja kudoin välillä muuta. Muutaman päivän päästä päädyin siihen, että en halua heittää aika kallista ja kaunista lankaa hukkaan, tuli neuleesta minkä näköinen tahansa, joten poimin silmukat takaisin puikolle ja jatkoin hommaa. Vähän silti harmittaa. Neule tuntuu mukavalta, mutta kehtaako tätä pitää kodin ulkopuolella? Pitäisikö selkään esim. kiinnittää kauniisti kirjailtu lappunen, jossa lukee: olen käsin värjätty, värivaihtelut ovat luonnollinen osa minua. Vai voisikohan tämän värjätä? Pesukonetta ja kuumia lämpötiloja neule ei kyllä siedä, joten epätoivoiselta tuntuu. Todennäköisesti opettelen siis elämään tämän kanssa ihan tällaisenaan ja yritän takoa päähäni, että jos haluaa ihan ehdoin tahdoin tehdä siistin ison neuleen käsin värjätystä langasta, homma pitää hoitaa alusta asti taiteen sääntöjen mukaan.
Malli: Adrift by Stolen Stiches
Lanka: Malabrigo Lace (100% Baby Merino wool), väri Tuareg, 2 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt, 3 mm
Ps. Pystysuuntaista neuletiheyttäni en ole mitannut, mutta se on luultavasti vähän tiheämpi kuin suositeltu. Hartia- ja hihaosan tein tismalleen ohjeen mukaan ja se on vähän kittana. Helmaan kudoin pituutta lisää.
8 kommenttia:
Ihana lirpuke, pitää saada samanlainen.
Kuvissa väriero ei kovin suurelta näytä, mutta kyllähän sellainen tietysti harmittaa. Nyt vaan asenne että tämä on upea ja erilainen!
Kaunis härpäke! Ei tuo väriero kuvissa ainakaan niin pahalta näytä. Ja jos se on tarpeeksi selkeä, voithan aina sanoa, että siihen oli tarkoituskin tulla tuollainen sävyero ala- ja yläosaan.
Ihanan elävän värinen pinta! Ihan varmasti tuota kehtaa ylpeänä käyttää missä vain.
Jo et olisi kertonut mitään, niin ei ainakaan kuvissa väriero olisi silmiin pistänyt. Että päälle vaan ja baanalle!
Hyvän näköinen! Ja väri on kaunis. =)
Kiitokset kaikille! Väriero kyllä näkyy erittäin selvästi livenä, toisesta vyyhdistä puuttuivat tummemmat sävyt kokonaan. Katsoin myös vyyhtien lippulappusia uudelleen ja huomasin, että onhan niissä värierät: samaa erää olivat, joten onnenkauppaa taitaa olla tämän langan kanssa. Mutta enköhän opi elämään "värivirheellisen" liehukkeeni kanssa. Jos jotakuta asia vaivaa niin paljon, että tulee sitä ihmettelemään, selitän, miten asia on ja sillä selvä.
Ihana liehuke! Ei tuo väriero pahalta näytä minustakaan, joten päälle vaan ja ihmisten ilmoille :)
Ihan kokemuksesta voin sanoa, että värjääminen ei todennäköisesti edes auta. Värjäämisen jälkeenkin näkyy tummemman ja vaaleamman alueen ero. Ainakin jos värjää tasaisesti koko neuletta.
Voi että on kaunis liehuke! Ei kaupasta noin hienoa olis saanutkaan!
Lähetä kommentti