Pidän talvesta ja pidän lumesta. Tiedän, että tämä on vasta maistiainen, mutta nautin nyt siitä ja yritän olla murehtimatta tulevia vesisateita ja mustuutta.
Täältä ja tuoltakin löytyy musiikkia kauniiseen, koleaan päivään. Miten britit osaavatkin tehdä niin täydellistä talvimusiikkia ja muutenkin. Iskee suoraan ja syvälle. Kuunnelkaa vaikka tuosta jälkimmäisestä linkistä Cold Song. Henry Purcellin laulu 1600-luvulta täynnä elämää (tai kuolemaa) eikä siihen tarvita klassista äänenmuodostusta. Tätä kuunnellessa ihan ajatuskin isosta ja korostetun dramaattisesta puistattaa. Nannaa sydämelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti