Huomenna...

...aukeaa Mustikan ja tyrnin joulukalenterin ensimmäinen luukku.

Lepatellen

Kyllä näillä siivillä tarkenee. Mutta miksi tämän ihmisen pitää joka kerta kutoa sama homma vähintään puoleentoista kertaan ennen kuin onnistuu? Riittäisi tässäkin blogissa esiteltävää, jos saisin valmista aikaiseksi siinä tahdissa kuin aloitan. Rupesin kutomaan tätä ensin BC Garnin ihanasta ohuesta huivialpakasta, mutta jos ohje on tarkoitettu paksummalle langalle, kannattaako moinen? Ei kannattanut. Neuloin sileää osuutta niin pitkään, että se tuntui sopivan kokoiselta ja että silmukkamäärä täsmäsi tulevan pitsiosuuden kanssa, ja ensin muka täsmäsikin, mutta muutaman kerroksen jälkeen oltiin hakoteillä. Tutkin aikaansaannokseni suurennuslasilla enkä löytänyt virheitä ja siihen loppui jaksuu. Päätin, että olkoon henkimaailman asioita ja runttasin ohuen tekeleen neulepussukan pohjalle, kaivelin tovin portaanalustan lankalootia ja hahaa, löysin reilun vuoden marinoitunutta paksumpaa, mutta yhtä ihanaa alpakkaa ja aloitin uudelleen.

Jos joku ei tunnista, tämä on Ysolda Teaguen suunnittelema Ishbel, josta on ohjeessa kaksi kokoa, ja minun versiossani on isomman koon sileä osuus ja pienemmän koon pitsiosuus. Kun olin vihdoin löytänyt sopivan projekti + lanka -yhdistelmän, neulominen sujui tosi mukavasti. Tämä oli miellyttävä ja nopea työ tehdä. Ja lopputuloksestakin tykkään, kuvaaminen vaan oli vaikeaa. Valoa oli liian vähän eikä pokkarikamerani tehot/laatu näköjään riitä tällaisen vihreän kuvaamiseen, sillä yhdessäkään kuvassa värit eivät ole kovin lähellä totuutta. Todellisuudessa yleissävy on sekä lämpimämpi että hieman tummempi vihreä kuin kuvissa eikä tuollainen harmahtava lörö.

Kuka opettaisi minut kietomaan tämän rennosti mutta tyylikkäästi? Kaikilla muilla huivineulojilla tuntuu olevan salatietoa tästä aiheesta, niin hienoilta muiden kuvat aina näyttävät. Lähettäkää tänne säteilyänne, pliis!

Malli: Ishbel-huivi Ysolda Teaguen Whimsical Little Knits I -kirjasesta, tosin saa ohjeen ladattua ilman kirjankin hankintaa
Lanka: ShiBui Baby Alpaca DK, 100 % baby alpaca, väri Seaweed, noin 1,5 vyyhtiä
Puikot: Addin metallipyöröt 4,0 mm
Tiheys: Sileän neuleen tiheys on 20 s/10, joka on vähän löysähköä tälle langalle, mutta toimii tässä
Ravelryssä

Rekisukat

Eräänä syyskuisena päivänä valmistuivat nämä rekisukat, jotka lähtivät kisaamaan Lämmin lahja jaloille -sukkakilpailuun. Hämmästys oli melkoinen, kun viime perjantaina sain kirjeen, jossa kerrottiin, että sukkani olivat sijoittuneet kilpailussa toiselle sijalle. Nöyrä kiitos raadille.

Kävin tänään Tampereen Kädentaitomessuilla pokkaamassa palkintoni Suuren Käsityölehden päätoimittajalta Anu Harkilta ja kyllä jännitti. Mikähän siinä olikin, että niin jännitti :-)

Rekisukat hyvässä seurassa: oikealla puolella kilpailun voittajasukat, vasemmalla puolella kolmanneksi tulleet. Alla lisää kilpailun satoa. Paljon oli kivoja ideoita ja taidokkaita toteutuksia.

Rekisukat
Malli: oma, sukka kärjestä aloitettu, kudottu niin pitkään kuin lankaa riitti, yläreunus virkattu erikseen ja ommeltu kiinni
Lanka: 7-veljestä perusharmaa
Puikot: vissiin nro 4, virkkuukoukku nro 4
Kirjonnat: Inspiraationa Helvi Taiston kirja Rekipeitot, kirjontaan käytetty taikatakista jääneitä villalankoja
Napit: itse tehty, käsittelemätöntä katajaa

Kylmänä päivänä

Pidän talvesta ja pidän lumesta. Tiedän, että tämä on vasta maistiainen, mutta nautin nyt siitä ja yritän olla murehtimatta tulevia vesisateita ja mustuutta.

Täältä ja tuoltakin löytyy musiikkia kauniiseen, koleaan päivään. Miten britit osaavatkin tehdä niin täydellistä talvimusiikkia ja muutenkin. Iskee suoraan ja syvälle. Kuunnelkaa vaikka tuosta jälkimmäisestä linkistä Cold Song. Henry Purcellin laulu 1600-luvulta täynnä elämää (tai kuolemaa) eikä siihen tarvita klassista äänenmuodostusta. Tätä kuunnellessa ihan ajatuskin isosta ja korostetun dramaattisesta puistattaa. Nannaa sydämelleni.

2 X 7

Suurkiitokset Nastille ja Tytille tunnustuksesta! Valikoima lempiblogejamme löytyy sivupalkista ja haluaisimme palkita ne kaikki, mutta emme tällä kertaa ojenna merkkiä kenellekään erikseen. Otamme kuitenkin paljastushaasteen vastaan: näitä 2 X 7 asiaa ette tienneet meistä.

Saija:
1. Nuorempana haaveilin pantomiimikon urasta.
2. Opin kutomaan 6-vuotiaana keittiön lattialla. Ensimmäinen "työni" oli punaisesta villalangasta tehty aina oikein -tilkku, jota säilytin vuosikausia aarteenani.
3. Minut on heitetty junasta Saksassa, koska matkustin Inter Rail -kortilla lisämaksullisessa junassa eikä minulla ollut konduktöörin vaatimaa määrää Saksan markkoja. Matkustin lopulta perille Kööpenhaminaan ICE-junassa ensimmäisessä luokassa ilman mitään lisämaksua ystävällisemmän konduktöörin myötävaikutuksella.
4. Tykkään hapankaalista.
5. Olen laulanut kuoroissa koko kouluajan ja suuren osan opiskeluajastakin.
6. Vingutin lapsena 5 vuotta viulua enkä oppinut yhtään soittamaan.

7. Olen nähnyt Dustin Hoffmanin livenä Shylockina Venetsian kauppiaassa New Yorkissa. Ja oli muutes hyvä!

Tuija:
1. Olen noin viisi vuotta ja kolme kuukautta vanhempi kuin Saija.
2. Olen geneetikko, mutta nykyään teen humanistin hommia, joihin minulla ei ole koulutusta.
3. Olen utelias ja sitkeä tonkija, monen mielestä varmaan väsyttävyyteen asti. Uskon, että kaiken takana on jotain, ei välttämättä loogista ja selvää, mutta jotain. Kysyn usein, mutta miksi?
4. Minulta löytyi ensimmäinen harmaa hius, kun olin 18-vuotias. Toisaalta nauratti, mutta toisaalta vähän mietitytti, koska äidin hiukset olivat alkaneet harmaantua aikaisin.
5. Kun olin 5-vuotias, Mari Laurilan levyt olivat lemppareitani ja hoilasin mukana ja toivoin salaa, että kykyjenetsijä löytäisi minut, jotta minäkin pääsisin tekemään levyjä.
6. Olin musiikkiluokalla ja teimme koulun kuoron kanssa 70-luvun puolivälissä televisioon kaksiosaisen joululauluohjelman, jota näytettiin tv:ssä monena jouluna. Alakoululaiselle lähes yhtä jännää kuin oman LP-levyn tekeminen.
7. Minun on paras pysyä kaukana parfyymeistä, pää tulee pipiksi.



Ps. Kuvat eivät liity juttuun sen kummemmin kuin, että Tuija napsi ne Saijan luona kyläillessään.