Kaikki lähti siitä, kun veimme kermanvalkoisen olkkarin mattomme pesulaan kuukautta ennen joulua 2007. Matto oli olevinaan suhteellisen laadukas villa-pellavanukkamatto, Suomessa valmistettu, ja pesuksi suositeltiin laakapesua vedellä. Kun saimme maton pesulasta tammikuussa 2008, se oli harmaaraidallinen ja kupruileva, ja lapussa sanottiin, että se oli pesty kuivapesuna koneessa. Siitä lähti käyntiin puoli vuotta kestänyt "neuvottelu" pesulan kanssa, joka päättyi Tekstiilihuoltoliiton ratkaisuun, että pesula on tehnyt virheen ja että heidän pitää korvata pilalle mennyt matto. Jonkin verran kävin sitten katsomassa uusia mattoja, mutta en löytänyt hinta-laatusuhteeltaan mieleistäni. Kalliin maton ostaminen lasten ja pesulan armoille tuntui hulluudelta, mutta en löytänyt kivaa ja edullistakaan. Niinpä päätin tehdä maton itse. Ensin meinasin lähteä niin alkutekijöistä, että leikkaisin kuteenkin itse esimerkiksi pellavakankaasta, mutta kuteen leikkaaminen jo pientä kokeilumattoa varten oli niin isotöistä, että hylkäsin sen vaihtoehdon. Kun löysin Kotkan-retkeltä eräästä käsityökaupasta Kauhavan kangasaitan Lilli-ontelokudetta ja kokeilin sitä lankatynnyrin virkkaamiseen, päätin että siitä se syntyy. Ja vuotta myöhemmin syntyikin: saanko esitellä!
Strategiset mitat ovat läpimitta 196 cm ja paino 8,6 kg. Materiaali on 100-prosenttista puuvillaa ja virkkasin kiinteitä silmukoita 10 mm:n virkkuukoukulla. On olemassa nyrkkisääntö, kuinka lisäykset tehdään litteää ympyrää varten, mutta en noudattanut niitä, sillä aikaisemman kokemukseni perusteella lisäyskohtiin syntyy tylsät "säteet", jos lisäys tehdään eri kerroksilla samassa kohdassa. Minä siis tein ympyrää täysin mutu-tuntumalla niin, että käytin merkkilankaa kerrosten rajakohdassa ja virkkasin ilman lisäyksiä, kunnes reuna rupesi nousemaan selvästi. Sitten tein lisäyskerroksen sovittelemalla lisäysten välin sellaiseksi, että matto palautuu tasoksi, mutta ei rupea lerputtamaan. Noin puolet matosta virkkasin istuen lattialla maton päällä ja pyörittäen mattoa aina välillä niin, jotta voin tuijottaa samalla tv:n suuntaan, sillä huvitusta kaivattiin, sen verran puuduttava homma tämä oli. Katsoin esimerkiksi Hayao Miyazakin Laputa, linna taivaalla -elokuvan ja tytär pyöritteli ohi kulkiessaan silmiään: äiti, miks sä katot lastenohjelmia? Miyazakin animaatiot eivät kolahda meidän pikkumurkkuun.
Tämän virkkaaminen kesti sen verran kauan, n. 1,5 kuukautta (en virkannut koko ajan hiki hatussa, vaan välillä oli taukoa mm. loman ja selkäkivun takia), että ehdin matkan varrella epäillä lopputulosta moneen kertaan. Lilliäkin piti ostaa kahteen otteeseen lisää, mutta nyt olen kyllä sangen tyytyväinen. Tykkään siitä, että matto on luonnonkuitua ja vielä kierrätettyä luonnonkuitua, ja tykkään maton luonnollisesta ulkonäöstä. Ainoa asia, joka pikkuisen kaihertaa, on maton peseminen... Kude suositellaan kastelemaan ennen käyttöä, koska se kutistuu 15 - 20 %, mutta teinköhän minä sitä? No en, tuntui niin hankalalta... Yritän siis varautua pikkuhiljaa siihen, että maton halkaisija kutistuu jonakin päivänä 40 cm (iiks). Tai elättelen toivoa, että eipäs kutistukaan. Kävi miten kävi, se on sen ajan murhe ja ihan oma vika.
