No nyt on niin tunteeseen käyvä aihe, että en edes tiedä, mistä päästä lähtisin liikkeelle. Olen nimittäin sydänjuuriani myöten teeihminen ja saatan heittäytyä rönsyilemään ja koukeroimaan. Pidän kahvinkin mausta, mutta suomalainen peruskahvi saa minut horkkaan ja hyppimaan seinille. Ja sen jälkeen vessaan. Mutta tee, se ilahduttaa ja virkistää aamulla, viihdyttää töitä tehdessä, lämmittää kylmällä ja viilentää kuumalla, lohduttaa ja tyynnyttää surussa, ja samalla se hivelee makunystyröitä ja sulostuttaa nenää tuoksullaan. Mutta tämä pätee parhaimmalla tavalla vain oikeasti hyvään teehen, millaisen valmistamiseen kuuluvat paitsi hyvät teelehdet (teepölypussukat voi suosiolla unohtaa), myös herkkää raaka-ainetta kunnioittava valmistustapa.
Ja tuossa etiketissähän ne olennaiset sanotaan, eli sekä veden lämpötilalla että haudutusajalla on todellista merkitystä teen makuun. Juuri millekäään teelle ei kannata kaataa kiehuvaa vettä, sillä se "polttaa" teen, tekee mausta terävän ja oikeastaan mauttoman. Perusnyrkkisääntö on, että mustalle teelle kannattaa kaataa noin 95-asteista vettä ja vihreälle teelle sopii usein noin 80-astetta, mutta on olemassa vihreitä teelaatuja, joille suositellaan esim. 65-asteista tai jopa 40-asteista vettä. Veden voi kiehauttaa ja jäähdyttää sopivaksi (vesilämpömittari!), mutta minun teepuuhani siirtyivät hiljattain aivan uusiin sfääreihin, kun hankin vedenkeittimen, jossa on lämpötilan säätö 5 asteen välein, mikä on juuri sopiva tarkkuus teen hauduttajalle. Ja sitten kun on ensin saanut vaivalla lämpötilan oikeaksi, kannattaa noudattaa myös haudutusaikasuositusta, sillä muuten voi tuloksena olla kitkerää myrkkyä, jollaista teen ei ole tarkoitus olla. Teelehtiä ei siis pidä jättää lillumaan pannuun.
Tämä hehkutus oli johdantona sille, että sain äitienpäivälahjaksi uuden teepannun. Uusi teepannu puolestaan tarvitsee uuden pannumyssyn, ja se taas luo tuunaajalle oivallisen tilaisuuden tuunata lukioaikoina neulomansa villapaita uuteen uskoon. Siis pesukonehuovutusta + leikkelyä + ompelua + virkkausta + hieman kirjontaa.
Pannu mahtuu mössykän alle hyvin, mutta en silti ole aivan tyytyväinen sen leveään ja matalaan muotoon. Mutta kun olin kutistanut villapaitaa 1 x 40 asteessa + 2 x 60 asteessa, tuloksena oli myös korkeussuunnassa niin pieni paita, että vaihtoehtoja ei kauheasti ollut. Suunnittelin sitä paitsi alun perin tekeväni sellaisen lämmittimen, joka ikään kuin puetaan pannun päälle ja jossa on aukko nokalle niin, että sitä ei tarvitse riisua kaatamisenkaan ajaksi, mutta huovasta tuli loppujen lopuksi niin paksua, että ei se olisi onnistunut. Pitänee siis joskus yrittää kutoa moinen pannuvillapaita. Koristeisiinkaan en ole täysin tyytyväinen, mutta jos olisi edes tarpeeksi lämmin pitämään vilun kaukana kallisarvoisesta teestäni?
Tyttäreni lahjaksi tekemä pannunalusta on kuitenkin minusta tosi kaunis. Ja ensisadon Darjeeling kukkeaa ja suloista.
