Kevyttä juhlahumua

Olimme Saijan kanssa viikonloppuna vanhan koulumme 100-vuotisjuhlissa, tosin eräs lintsasi iltajuhlasta. Minä sen sijaan heittäytyin juhlapaniikin vietäväksi, sillä vaikka järjellä ajatellen juhliin ei kai tarvitsisi liittyä mitään hepuloitavaa, kehitän aiheen vaikka kiven kolosta esimerkiksi keksimällä viime hetken neuleprojektin. Olen nimittäin liikuttavan vakuuttunut siitä, että jos juhlissa pukeutuu johonkin kapeaolkaimiseen, tiedossa on varma paleltuminen. Myös sisätiloissa. Niinpä ryntäsin viikkoa ennen juhlaa, kesken hyvin etenevän pitsihuiviprojektin (jota en kuitenkaan uskonut pystyväni saamaan valmiiksi ennen juhlaa) lankakauppaan päässä mielikuva henkäyksen keveästä ja nopeasti toteutettavasta juhlalämmikkeestä. Sellaisesta, johon ei kaivattaisi laajamittaisia koetilkkusirkuksia.

Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet -kirjasta löysin überyksinkertaisen pikkuboleron ohjeen (alimmassa kuvassa): vain kahden kerroksen pitsimallikerta + toteutus tyyliä kudo suorakaide ja ompele päistä hihojen pituuden verran. Ohjeessa on käytetty minun lankaani selvästi paksumpaa bambulankaa, mutta otin käyttöön lankaan nähden paksut puikot ja toivoin parasta. Sen verran muokkasin omaa versiotani, että kudoin päätyihin ohuemmilla puikoilla 1x1-resorit, koska en halunnut lörpsöttäviä hihoja. Suunnittelin myös tekeväni hihoista 3/4-pituiset, mutta aika loppui kesken. Juhlia edeltävänä iltana klo 18 päätin, että se on siinä.

Kevyt siitä tuli, 29 grammaa! Neule tuntui ihanalta ja ylelliseltä, ja tarkenin juhlissa hyvin, tosin ehkä olisin tarjennut ilmankin...

Ohje: Pikkubolero Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet -kirjasta (kevyesti muokattuna)

Lanka: Rowanin Kidsilk Haze (70 %kid mohairia, 30 % silkkiä), väri 582, menekki vähän toista kerää

Puikot: Addin pitsipyöröt 3,25 mm ja Addin tavalliset pyöröt 4,5 mm (Kyllä oli liukasta kutomista ja yritinkin matkan varrella hankkia saman paksuiset pitsipyöröt, mutta pieleen meni. Kuvioon liittyi aika hassu lankakauppias, vielä hassumpi asiakas, lankakauppiaan kaverin ja asiakkaan kohtaaminen eräällä huoltoasemalla ja väärä puikkokoko.)

***

Täten lupaan kautta kiven ja kannon, että seuraavaksi esittelen tällaista:

Muistikirja

Kutomiseen ei ole tuntunut löytyvän aikaa viime aikoina ja se alkaa käydä hermoille. Kälyn syntymäpäiväksi intouduin kuitenkin hiukan askartelemaan. Hankin tyhjän muistikirjan ja päällystin sen uudelleen. Kannen kangas on leikattu itse aikoinaan tehdystä imetyspaidasta, josta en koskaan pitänyt. Sisäpuolelta peitin kankaan reunat vanhasta seinäkalenterista leikatuilla Martta Wendelinin kuvilla. Tämä kuva sopii hyvin ensimmäistä lastaan odottavalle. Ehkä kirjaan on mukava kirjoittaa ja piirtää ajatuksiaan tähän asti ehkä suurimman elämänmuutoksen pyörteissä.

Tänä aamuna...

...meillä näytti tältä. Onneksi tuli vaihdettua kesärenkaat autoon jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä...

Juhlat ohi

7-vuotias. Meillä ei ole enää yhtään vauvaa. Kakku on "ison" ihan itse suunnittelema ja kakkukynttilät itse aseteltu.

Vanhemmat ovat onnellisia, kun lastenkutsuista selvittiin. 11 vierasta. Olin varma, että heistä ainakin muutama peruu tulonsa, kuten viime vuonna kävi, mutta ei. Tänä vuonna kaikki tulivat. Ihania tiitiäisiä kaikki. Juhlien kohokohta pinjatakin tuli koettua. Aarrearkku oli tosiaan, kuten luvattu, vaikea rikkoa. Juhlakalu sai tehdä kovasti työtä, ennen kuin päästiin karkkien ja kultarahojen kimppuun.

Se täytyy vielä tunnustaa, että viimeisenkin vieraan lähdettyä tarvitsimme pienet viskit ennen kuin jaksoimme alkaa siivota.

Pääsiäisen vietimme mökillä ja se oli ihanaa.

Pääsiäisen satoa

Muinaisella musiikinopettajallani oli tapana sanoa, että on niin kiire, että ei ehdi kuin vapisemaan paikallaan, ja siltä vaihteeksi tuntui. No ei minulla pääsiäisenä varsinaisesti kiire ollut, mutta vapisutti, koska vedettiin moneen suuntaan: kevättunika vai pitsihuivi, pellavaa, silkkiä vai ohuen ohutta alpakkaa... Siispä pään harhautusta surffailemalla, ja jes, osuma tänne. Muistin että minulla on pakko olla jossain aika saman sinistä Dropsin Silke Alpacaa - ei sen puoleen, että olisi tarvinnut olla saman sävyistä, kunhan vain muistui tuosta mieleen ja rupesi houkuttelemaan. Raivoisan pengonnan jälkeen kaivoin päivänvaloon yhden kokonaisen ja yhden vajaan kerän oikeaa lankaa sekä epämääräisen kesken jääneen tekeleen, jossa lankaa oli pari kerällistä lisää, ja luottaen nöttösteni riittävyyteen lähdin kutomaan itselleni Aliisaa, kevään pelastajaa, sillä eipä se lämmin kevät hetkellisen lämpöaallon jälkeen vieläkään alkanut.

Pidän Aliisan mallista ja mallineuleesta tosi paljon, ja pidän myös siitä, miten kavennukset ovat itse asiassa osa mallineuletta. Suurimmaksi osaksi kudoin aivan ohjeen mukaan, mutta koska minun lankani oli paksumpaa kuin ohjeessa, vähensin silmukkamäärää. Muokkasin myös päälakikavennuksia niin, että sain päälaesta hieman litteämmän ja koko mössykästä hieman pienemmän kuin alunperin näytti olevan tulossa. Ja silti minun hatustani tuli selvästi isomman näköinen kuin alkuperäinen, minulla on pikkuruinen pää.

Mutta tykkään lörtsykästäni! Se tuntuu kivalta eikä ehkä näytäkään ihan hassulta, paitsi tyttären mielestä. Pidän sitä kuulemma jotenkin väärässä asennossa... Oli miten oli, kaulaan solmittu roikotin on samasta langasta jo ennen blogielämää tehty haarukkapitsihuivi, reunassaan virkattu piparkakkureunus, joten hei, minulla on kevätsetti!

(Jos joku ihmettelee, olkavarren kummallinen ojennus johtuu siitä, että käden toisessa päässä on kamera, kuvaaja ei ollut paikalla.)

Tällaisiakin vihdoin bongasin ja sain päätettyä, että seuraavaksi silkkiä ja pitsiä, pitsiä ja silkkiä... Hui! Olen nimittäin pahanlaatuinen tv-neuloja ja pitsi + tv = #%**!#&rrrr^...

Lämmikettä ja keltaista terapiaa

Virkkasin käpälänlämmittimet, ei tämä kevät vielä ihan äärettömän lämpimältä tunnu. Käytin kahta eri alpakkalankaa, La Alpacaa (punainen) ja Araucanian Atacamaa (monivärinen), ja virkkuuneulos on joustinvirkkausta kahdella värillä.

Yhtään leskenlehteäkään en ole vielä nähnyt, mutta keltaisenkaipuussani ompelin uuden sohvatyynynpäällisen jo pitkään palvelleen talvisemman tilalle. Kaupantäti oli kangasta mitatessaan antelias, sillä kankaan reunasta riitti reväistäväksi suikale koristenauhaksikin.

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Yökylässä

Eskarin Kisu Pikkukuu kiertää yökylässä. Tänään oli meidän vuoromme. Kisu pääsi nauttimaan kevätauringosta kuistille, muovailemaan, soittamaan sähköurkuja ja lenkittämään koiraa selkärepussa. Nukkumaan se kömpi pienen pojan viereen. Vierailusta piti pojan kirjoittaa päiväkirjaa. Se otti lujille päivän touhuista väsyneenä.

Blu Jeans

Mason-Dixonin naiset ovat neroja. Olen jo muutaman vuoden halunnut tehdä Blu Jeansit. Nyt on tuttavapiiriin syntymässä vauva, jolle en enää voinut olla tekemättä näitä ihanuuksia. Koko on 3-6 kk:n ikäiselle, joten housut ovat todella pienet, suorastaan huolestuttaa, kuinka pienet. Mutta muistaakseni vauvatkin ovat pieniä syntyessään. Blu Jeansit olivat mukavat toteuttaa ja valmistuvat hetkessä. Farkkulanka tosin värjäsi sekä sormet että lempipuupuikkoni. Farkkujen "merkki" muodostuu tulevien vanhempien etunimien alkukirjaimista. Vierellä roikkuu vielä vähän vaiheessa oleva pesulappu samaiselle vauvalle.

Mason-Dixon Knitting Outside the Lines: Blu Jeans
Lanka Rowan denim, 100% cotton, värit 231 ja 225
Tikkaukset Garn studion Safran, 100% bomull, väri 28
Puikot nro 4

Mason-Dixon Knitting: Ballband Dishcloth
Lanka SandnesGarnin Mandarin petit, värit 5844 ja 5226
Puikot nro 3



Tahdon vielä kertoa, mitä etua on siitä, että poika valitsi käsityön valinnaisaineeksi. Meillä on nyt upouusi käsin tehty savustuslaatikko. Laatikko on taivutettu pellistä, saumat niitattu ja sisällä on itse kokoon hitsattu jalallinen ritilä. Olen ikionnellinen!

Nurjaraportti

Erilaiset nurjamenetelmät ja niiden mahdolliset maantieteelliset erot jäivät vielä kutkuttamaan, joten tässä ihan kauhean tieteelliset tulokset, joihin on yhdistetty edelliseen nurjapostaukseeni kommenttinsa jättäneiden lisäksi muutama naamasta naamaan tapaamani neuletuttu, sellaiset jotka vastasivat Ravelryn Finnish Knitters -ryhmään jättämääni kyselyyn ja minut itseni. Otos ei ole suuren suuri, yhteensä 46 henkilöä, joten tulokseen vaikuttaa voimakkaasti se, ketkä ovat sattuneet kyselyihini vastaamaan, aktiivisten kommentoijien neuletapa kun ei välttämättä noudata oikeaa maantieteellistä jakaumaa, jos joku selvästi havaittava jakauma olisikin olemassa. Mutta näillä nyt mentiin. Jaoin Suomen pohjoiseen ja etelään akselin Pohjois-Pohjanmaa-Kainuu kohdalta.

Kartalle päätyneiden henkilöiden lisäksi oli kolme mannermaalaista, jotka eivät kertoneet, mistä olivat oppinsa saaneet, yksi joka ei osannut sanoa, kummalla tavalla neuloo, ja yksi, joka oli opetellut neulomaan nurjan netin opetusvideoiden avulla (mannermaalaisittain).

Voikos tästä nyt päätellä jotain? No sen ainakin näkee, että koko porukasta norjalaisia on enemmän kuin mannermaalaisia, mikä hämmästyttää minua, vannoutunutta mannermaalaista, koska en ollut ennen muutaman viikon takaista heräämistäni havainnut ympärilläni yhtään norjalaista nurjaajaa. Elin siinä uskossa, että Suomessa nurja tehdään lanka työn edessä ja sillä sipuli. Ilmeisesti tapitan omaa työtäni niin tiukasti, että muu maailma saa vaikka tanssia saksanpolkkaa minun meditoidessani omien nurjieni äärellä.

Entä onko nurjaamistavoissa olemasssa maantieteellisiä eroja ja peräti niin, että norjalainen tapa olisi pohjoisessa selvästi yleisempi kuin etelässä, kuten teoriani kuului? Aika pitkään näytti lupaavalta, mutta sitten etelän norjalaiset heräsivät ja oletukseni alkoivat murentua, sillä loppujen lopuksi yli puolet etelänkin neulojista näyttää kutovan nurjan lanka työn takana. Pieni erohan norjalaisten osuudessa etelän ja pohjoisen välillä näyttää yhä olevan, mutta koska aineisto oli tosi pieni, pohjoissuomalaisia vastaajia oli yhteensä vain 10, enpä tämän perusteella uskalla väittää asiasta yhtään mitään.

Ihan yksin en muuten ole tätä asiaa näköjään pohtinut. Yksi neuletuttuni vinkkasi Hennariikka Virtasen gradusta Oikein nurin - miten Suomessa kudin?, jossa erilaisia nurjatapoja on analysoitu lähinnä ergonomiselta kannalta, mutta jossa sivutaan ihan pikkuisen myös maantieteellistä näkökulmaa. Gradun koekaniineista (yht. 95 kpl) n. 2/3 pitää lankaa puikon takana ja loput puikon edessä, mikä on samassa linjassa minulle vastanneiden kanssa. Tai pitäisi tietenkin sanoa, että minun pieni kyselyni on samassa linjassa isomman gradutyön kanssa... Mutta hahaa, graduaineistossa maantieteellinen ero on selvempi kuin minulla, sillä pohjoisesta kotoisin olevista kahdestatoista neulojasta vain yksi pitää lankaa puikon edessä. Lopullista selvyyttä tähän asiaan ei minun mielestäni tämänkään pienen pohjoisen aineiston perusteella kuitenkaan tullut ja minua kutkuttaa edelleen. Olisikohan jossakin arkistossa kuvamateriaalia entisajan neulojista? Kuka tekisi ison maantieteellisen selvityksen erilaisista neuletavoista? En tiedä, olenko luupää, mutta minun pieneen kallooni ei meinaa mahtua, etteikö jonkinlaisia maantieteellisiä eroja olisi ainakin ennen vanhaan neulomistavoissakin ollut ja etteikö niistä vieläkin olisi nähtävissä edes kaikuja, sillä ei ole niin kauhean kauan siitä, kun suurin osa suomalaisista asusteli koko elämänsä melko lähellä synnyinseutuaan eikä vierasta neulehapatusta ollut ihan helposti tarjolla.

Juhlahumua

Pienempi poika on odottanut syntymäpäiviään jo heti edellisten syntymäpäiväjuhlien päätyttyä. Tänä vuonna ilmassa on suuren muutoksen tuntua: 7 vuotta ja koulu alkaa. Kutsukorttien teko kävi suitsait ja pyytämättä valtavan innostuksen pyyhkäistessä läpi pojan.



Juhlien ohjelman suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. Ehdotin pojalle pinjataa, jonka muistan lapsuuden partioleireiltä hauskana ohjelmanumerona. Poika ei tietenkään ymmärtänyt, mitä tarkoitin, vaan innostui pyytämään "sitä semmoista, joka rikotaan ja jonka sisältä tulee karkkia ja joita näkee Hauskoissa kotivideoissa". Riemu oli molemminpuolinen, kun ajatukset kävivät kerrankin näin yksiin. Pahvisen aarrearkkupinjatan ja muut juhlatarvikkeet tilasimme pinjatasta. Arkun täytämme kultarahoilla ja karkeilla.

Pienemmän synttäreitä odotellessa vietimme vanhemman nimipäiviä. Juhlan kunniaksi tilasin jättipossumunkin, joka on aivan pakko esitellä. Nam! Hyvää oli.

Lisää yhteistyötä

Pienemmän pojan varpaat palelevat illalla sängyssä, aivan kuten äitinsäkin. Tein jo kauan aikaa sitten hänelle mielestäni ihanat lyhytvartiset unisukat. Poika ei tykännyt, ihan turhat kapistukset. Pitkät ja värikkäät varret olla pitää. Poimin siis silmukat varren suusta ja kudoin vartta niin pitkään, että poika oli tyytyväinen. Hyvin ovat unisukiksi kelvanneet. Saappaisiin näitäkään villasukkia ei kelpuutettu. Hän kulkee mieluummin lämminvuorisissa kumisaappaissa, JOS on pakko saappaita käyttää.

Turkoosi sukka: Sandnesin Lanett, väri 6855
Kirjava varsi: BC Garnin sock wool, väri 04
Puikot 2,5

Lankaa jäi yli ja ryhdyin tekemään vauvan sukkia. Vain kahdeksan silmukkaa vähemmän ja katsokaa, kuinka erilaista kuviota langasta syntyy. Pojan sukan varren kuvio on mielestäni kaamea koiran oksennus. Vauvan sukkien epämääräinen värien sekamelska ja esiin selkeämmin työntyvä vihreä miellyttävät minua enemmän.